Datiivi

Datiivi on sijamuoto, joka viittaa mille tai kenelle jokin kuuluu tai tehdään jotakin. Datiivissa olevan nominin referentin semanttinen rooli lauseessa on siis vastaanottaja. Datiivi esiintyy useissa kielissä, erityisesti indoeurooppalaisissa. Sana datiivi tulee alun perin latinan sanasta dativus, ja esimerkiksi saksassa sana saa muodon Dativ ja englannissa dative. Dativus tarkoittaa ’annettavaa’, ja se on muodostettu latinan verbistä dare, ’antaa’.

Datiivi vastaa useimmiten kysymyksiin mille tai kenelle. Tällöin tekeminen voi kohdistua joko abstraktiin tai konkreettiseen asiaan. Lisäksi datiivia käytetään usein epäsuoran objektin kanssa, esimerkiksi saksassa ”auttaa jotakuta” ilmaistaan datiivilla: jemandem helfen. Samoin myös latinan auttaa adesse järjestyy datiivilla. Joissakin kielissä, esimerkiksi saksassa, useat prepositiot vaativat datiivia.

Suomen kielessä datiivia vastaa yleensä allatiivi. Suomen allatiivi ilmaisee kuitenkin myös määränpään semanttista roolia, esim. ”Menin yliopistolle.” On sinänsä mielivaltainen valinta, että suomen sija on nimetty nimenomaan tämän tehtävänsä mukaan eikä datiiviksi. Myös turkin datiiviksi nimettyä sijaa käytetään myös määränpään ilmaisemiseen.

Suomessa esiintyy datiiviadverbiaali, joka ilmoittaa, kenelle tai mille jotakin tehdään. Datiiviadverbiaalin sijoja ovat allatiivi (Lahjoitan tämän sinulle) ja genetiivi (Luojan kiitos!).

Datiivi on yleinen indoeurooppalaisissa kielissä. Se esiintyy muun muassa klassisessa kreikassa ja klassisessa latinassa.

Tärkeimmät nykykielet, joissa datiivi esiintyy, ovat

• albaani
• fääri
• georgia
• hollanti
• islanti
• latvia
• liettua
• liivi
• puola
• ranska (rajallinen)
• romania
• saksa
• slovakki
• sloveeni
• tšekki
• ukraina
• unkari
• venäjä

Saksassa datiivi vastaa kysymyksiin kenelle ja mille. Sitä vaaditaan myös joidenkin prepositiorakenteiden sekä tiettyjen verbien kanssa.

Esimerkkejä:

• Er gibt seiner Frau ein Geschenk. (Hän antaa vaimolleen lahjan.)
• Das Kind gibt dem Hund Essen. (Lapsi antaa koiralle ruokaa.)
• Nach der Schule geht das Mädchen direkt nach Hause. (Koulun jälkeen tyttö menee suoraan kotiin.)
• Ich danke dir für die Hilfe. (Kiitän sinua avusta.)

Datiivia vaativat prepositiot:
aus, bei, mit, nach, seit, von, zu

Datiivia vaativat prepositiot (kun vastataan kysymykseen missä):
an, auf, hinter, in, neben, über, unter, vor, zwischen

Latinassa datiivilla on useita merkityksiä, joista yleisin on ns. perusdatiivi, jota käytetään vastaamaan kysymyksiin mille, kenelle.

Toinen tärkeä käyttö datiiville on dativus possessoris. Sitä käytetään ilmaisemaan omistusta, kuten suomessa adessiivilla. Esimerkiksi Laurae servus novus est, ’Lauralla on uusi orja’. Dativus possessoris käy myös ilmaisemaan omistusta, vaikka sitä ei suomessa ilmaistaisikaan adessiivilla vaan possessiivisuffiksilla. Esimerkiksi ”Mihi nomen est Quintus” tarkoittaa ’nimeni on Quintus’ eli ’minulle nimi on Quintus’, jos datiivi käännetään suoraan suomen allatiivilla.

Dativus finalis eli ns. finaalinen datiivi ilmaisee tarkoitusta, ja se liittyy tavallisesti esse-verbiin (olla). Esimerkiksi saluti esse, ’olla terveydeksi’.

Dativus commodi ilmaisee jonkun hyötyä, esimerkiksi non scholae sed vitae discimus, ’emme opiskele koulua vaan elämää varten’.

Venäjän kielen datiivi on yksi kuudesta sijamuodosta ja niistä kenties vähämerkityksisin. Useimmiten se vastaa kysymykseen mille tai kenelle. Datiivia käytetään myös iän ilmauksissa, esimerkiksi: Мне 36 лет. (Olen 36 vuotta.) Prepositioiden к (k) ja по (po) jälkeen sekä joidenkin antamista tai lahjoittamista kuvaavien verbien jälkeen on käytettävä datiivimuotoa.