Charlottenburgin linna

Charlottenburgin linna
Schloss Charlottenburg
Pääjulkisivu pohjoiseen
Sijainti	Berliini, Charlottenburg
Koordinaatit	52°31′16″N, 013°17′45″E
Rakennustyyppi	palatsi
Rakennustyöt aloitettu	1695
Valmistumisvuosi	1791
Suunnittelija	arkkitehdit Arnold Nering, Johann Friedrich Eosander von Göthe
Rakennuttaja	Preussin kuningatar Sophie Charlotte, Fredrik I
Omistaja	Stiftung Preußische Schlösser und Gärten Berlin-Brandenburg, SPSG
Tyylisuunta	barokki, rokokoo, uusklassismi
Runkorakenne	tiili
Julkisivumateriaali	rapattu tiili
Korkeus	48 m kupoli
Kerrosluku	3
Verkkosivut
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla
Infobox OKNimi-testi OK

Charlottenburgin linna (saks. Schloss Charlottenburg) on linna Berliinin Charlottenburgin alueella. Se suurin Berliinin jäljellä olevista linnoista ja ainoa Preussin kuninkaiden hovilinna Berliinissä.^[1][2]

Linnan rakennutti alun perin Preussin kuninkaan Fredrik I:n puoliso Sofia Charlotte italialaiseen barokkityyliin arkkitehti Arnold Neringin suunnitelmien mukaan vuosina 1695-1699. Työn saattoivat loppuun arkkitehdit Martin Grünberg ja Andreas Schlüter.^[1]

Kun Fredrik vuonna 1701 kruunattiin Preussin kuninkaaksi ja Sofia Charlottesta tuli Preussin kuningatar, aloitettiin linnan laajennustyöt, joista vastasi arkkitehti Johann Friedrich Eosander von Göthe. Sofia Charlotten kuoleman jälkeen vuonna 1705 Fredrik nimesi linnan rakastamansa puolisonsa muistoa kunnioittaakseen Charlottenburgiksi.^[1]

Linnan ulkoasua hallitsee keskellä oleva torni. Sen sivuilla olevat siipirakennukset muodostavat rakennuksen edustalle kunniapihan. Linnan tämä osa on koristeltu monin kuninkuuteen viittaavin symbolein. Kupolikattoa koristaa Andreas Heidtin veistämä Fortunan patsas, jonka toivottiin tuovan onnea Hohenzollern-suvulle. Linnan takana on barokkipuutarha, jota reunustaa lampi. Charlottenburgia rajaa myös Spreejoki.^[2]

Kuninkaaksi tultuaan Fredrik Suuri rakennutti vuosina 1740-1743 uuden siipirakennuksen Charlottenburgin vanhan palatsin jatkeeksi. Musiikkia harrastavalle hallitsijalle rakennettiin juhlasalien lisäksi kaksi erillistä asuntoa.^[3] Hänen seuraajansa Fredrik Vilhelm II sisustutti uusklassiset talvihuoneistot Uuteen siipeen. Vuosina 1788–1791 hän rakennutti orangerien jatkoksi arkkitehti Karl Gotthard Langhansin suunnitteleman teatterin.^[3]

Charlottenburgin linnan puutarhan rakennutti vuonna 1695 älykäs ja kosmopoliittinen Brandenburgin vaaliruhtinatar Sofia Charlotte. Hän tilasi Siméon Godeaun, Versailles'n hovipuutarhurin André Le Nôtren oppilaan, luomaan saksankielisen maailman siihen asti nykyaikaisimman puutarhan.^[4]

Ranskalaiseen tyyliin suunniteltua barokkipuutarhaa laajennettiin pian, koska Preussin kuningatar Sofia Charlotte laajentamaan palatsiaan. Fredrik Suuren seuraajat tilasivat muodin mukaisesti englantilaisen maisemapuutarhan, josta suuri osa on säilynyt tähän päivään asti.^[4]

Linnan puistossa on kolme huomattavaa rakennusta: Arkkitehti Carl Gotthard Langhansin suunnittelema Belvedere-paviljonki vuodelta 1788 toimii posliinimuseona, jossa on maailman suurin kokoelma Fredrik Suuren vuonna 1763 perustaman Königliche Porzellanmanufakturin (KPM) tuotteita 1700–1800-luvuilta.^[5]

Uuden paviljongin eli Schinkel-paviljongin kiinalais- ja etruskityylinen sisustus vuodelta 1824-1825 on arkkitehti Karl Friedrich Schinkelin suunnittelemaa antiikkivaikutteista tyyliä, joka rakennettiin Fredrik Vilhelm IV:n kesäasunnoksi.^[2][6]

Vuonna 1810 34-vuotiaana kuollut kuningatar Luise nousi Napoleonin sotien aikana isänmaallisen palvonnan kohteeksi, ja vuonna 1815 valmistunut uusklassinen Kuninkaallinen mausoleumi rakennettiin hänen muistokseen, jonne myös aviopuoliso Fredrik Vilhelm III haudattiin. Mausoleumia on vuonna 1888 laajennettu, jotta myös muita kuninkaallisia kuten keisari Vilhelm I ja keisarinna Augusta voitiin haudata sinne.^[2][7]

Toisessa maailmansodassa Charlottenburgin linna kärsi merkittäviä vaurioita. Vuodesta 1945 alkaen sitä korjattiin, ja nykyisin se on museona. Restauroinnista tuli kylmän sodan aikana kunnia-asia Länsi-Saksalle sen jälkeen, kun Itä-Saksassa purettiin vuonna 1950 lievästi vaurioitunut Berliner Stadtschloss, joka oli toiminut kuninkaan kaupunkilinnana‎.^[2]

Restaurointi oli suuri työ, sillä monet rakennuksen osat olivat tuhoutuneet täysin. Linnan kappelin kattomaalaukset entistettiin värivalokuvien perusteella, mutta muissa tiloissa olleita Antoine Pesnen tekemiä kattomaalauksia ei voitu palauttaa entiselleen. Entistäminen valmistui 1980-luvulla.^[2]

Toisessa maailmansodassa lähes tuhoutunut ja vuonna 1960 uudelleen rakennettu Uusi paviljonki on ollut avoinna vuodesta 2011 lähtien laajan korjaustyön jälkeen.^[6] Toisessa maailmansodassa tuhoutunut ja vain ulkoapäin kunnostettu Belvedere paviljonki on ollut avoinna vuodesta 1972 lähtien.^[5] Teatterirakennus on korjattu vain ulkoapäin ja on nykyisin museokäytössä.^[8]

Toisen maailmansodan tuhon jälkeen linnan läheisyyteen palautettiin entisen barokkipuutarhan tunnelma, maisemapuutarhan maalaukselliset näkymät entisöitiin ja luotiin uusia alueita nykyaikaiseen käyttöön, kuten lasten leikkipuisto.^[4]

Linnan edustalla on Andreas Schlüterin veistämä suuren vaaliruhtinaan eli Fredrik Vilhelmin ratsastajapatsas. Patsas sijaitsi alkujaan Kurfürstenbrücke-sillalla Mittessä. Se siirrettiin Charlottenburgiin toisen maailmansodan jälkeen.

Vuodesta 2004 vuoden 2006 alkuun linna oli jonkin aikaa Saksan presidentin virka-asuntona, kun Bellevuen linna oli korjattavana.^[9]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Charlottenburgin linna Wikimedia Commonsissa