Betahistiini
Betahistiini on sisäkorvaperäisessä huimauksessa ja Ménièren taudin hoidossa käytettävä lääkeaine. Perusrakenteeltaan aine on 2-[2-(methyyliamini)etyyli]pyridiini, ja sitä käytetään betahistiinidihydrokloridi-suolana. Sen rakenne muistuttaa fenyylietyyliamiinia ja histamiinia. Lääkettä nautitaan pelkästään pillereinä.
Betahistiinin kemiallinen kaava on C8H12N2, moolimassa 136.194 g/mol ja CAS-numero 5638-76-6.
Vaikutusmekanismi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Betahistiinidin vaikutusmekanismia huimauksen hoidossa ei tarkkaan tiedetä. Todennäköisesti vaikutus kuitenkin perustuu sisäkorvan verenkiertoa parantavaan vaikutukseen.
Haittavaikutukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aineen haittavaikutuksina voi olla lievää pahoinvointia, mahavaivoja ja ihon yliherkkyysreaktioita; erityisesti ihottumaa, kutinaa ja urtikariaa voi esiintyä.
Metabolia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Betahistiinidihydrokloridi metabolisoituu nopeasti maksassa inaktiiviseen päämetaboliittiin, 2-pyridyylietikkahappoon ja dimetyylibetahistiiniin [2-(2-aminoetyylipyridiini)].
Eliminaatio
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Betahistiini erittyy lähes yksinomaan (85–90 %) virtsaan 24 tunnin sisällä. Betahistiini erittyy virtsaan lähes täysin päämetaboliittina. Virtsasta löytyy vain pieniä määriä demetyylibetahistiinidihydrokloridia.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Tiivistelmä tieteellisestä arvioinnista
- PubChem: Betahistine (englanniksi)