Antiikin Ateenan uskonto

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Herakles ja Athene. Kuvitusta attikalaisessa punakuviotekniikalla koristellussa kyliksissä, n. 480–470 eaa.

Antiikin Ateenan kaupunkivaltion ja Attikan kultit, jotka olivat osa antiikin kreikkalaista uskontoa, ovat parhaiten tunnettu esimerkki kreikkalaisen poliksen eli kaupunkivaltion kulttijärjestelmästä.

Kuten kreikkalaiseen uskontoon yleisesti, uskonnon keskiössä olivat jumalille suoritetut uhrit sekä näiden temppeleiden ja pyhäkköjen ylläpito. Tärkein jumaluus oli Athene, jota kunnioitettiin useilla eri nimillä. Lisäksi kunnioitettiin lukuisia muita jumalia ja heeroksia. Vuoden aikana järjestettiin useita juhlia, jotka olivat yleensä aina uskonnollisia. Niistä tärkein oli Panathenaia.[1]

Ateenan kaupungin kulttien ylläpito kuului polikselle eli viime kädessä sen kansalaisille. Ateenan 600 virkamiehestä noin 200 tehtävänä oli ennen kaikkea pyhäkköjen ylläpito, uhritoimitusten suorittaminen tai uskonnollisten juhlien järjestäminen.[1] Ateenan kaupunkivaltion eräänlaisena ylipappina toimi alun perin Ateenan kuningas ja myöhemmin tämän uskonnollisen aseman perinyt kuningasarkontti. Myös muilla arkonteilla oli uskonnolliset tehtävänsä.[2] Monet pappeudet ja kultit kulkivat suvuissa.

Kultit ja kulttipaikat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ateenan suojelija oli Athene-jumalatar, josta kaupunki sai oletettavasti myös nimensä. Tämä tunnettiin ”kaupunkia vartioivana Athenena”. Athenen epiteettejä kaupungissa olivat myös muun muassa Athene Polias ja Athene Poliukhos, missä ominaisuudessa jumalatar oli erityisesti Akropoliin suojelijatar. Athenea kunnioitettiin myös monilla muilla epiteeteillä, kuten Ergane, Fratria, Nike ja Parthenos. Jokaisella oli omat tehtävänsä ja pyhäkkönsä.[1]

Athenen lisäksi Ateenassa kunnioitettiin myös muita olympolaisia jumalia, merkittävimpinä Zeus, Hefaistos, Demeter, Artemis, Apollon, Dionysos ja Afrodite. Kaupungista tunnetaan myös ainakin 300 heeroskulttia.[1] Tärkeimpiä oli Attikan kansallisheeroksen Theseuksen kultti. Monet kultit olivat alkuperältään hyvin varhaisia ja periytyivät mahdollisesti mykenel��iseltä kaudelta. Demokratian kaudella kaupunkiin perustettiin useita uusia kultteja, joista osalla oli poliittinen tarkoitusperä. Näihin kuuluivat muun muassa Attikan fylejen eponyymien heerosten kultit sekä tyranninmurhaajien Harmodioksen ja Aristogeitonin kultit. 300-luvulla eaa. perustettiin demokratian henkilöitymän Demokratian kultti.[1]

Apollon Zosterin temppelin rauniot Halai Aiksonideen demoksessa.
Athene Niken temppeli.
Parthenon eli Athene Parthenoksen temppeli.
Dionysos Eleuthereuksen pyhäkön jäänteitä.
Olympoksen Zeuksen luola (vasemmalla) ja Apollon Hypoakraioksen luola.
Sunionin Poseidonin temppeli.

Keskeisimmät kultit ja kulttipaikat olivat:

Ateenassa käytössä olleen attikalaisen kalenterin 354-päiväisestä kuuvuodesta noin 60 oli erilaisia juhlapäiviä. Kaupungin tärkeimpiin juhliin kuuluivat Panathenaia, jota vietettiin suurena joka neljäs vuosi, Eleusiin mysteerit, Thesmoforia, Dionysia ja Anthesteria. Juhliin kuuluivat keskeisesti uhritoimitukset.[1] Suureen Panathenaia-juhlaan kuuluivat myös urheilukilpailut ja Dionysoksen kunniaksi vietettyihin Dionysia- ja Lenaia-juhliin näytelmäkilpailut.

Ateenalaisia juhlia olivat:

  1. a b c d e f Hansen, Mogens Herman & Nielsen, Thomas Heine: An Inventory of Archaic and Classical Poleis, s. 632–633. (An Investigation Conducted by The Copenhagen Polis Centre for the Danish National Research Foundation) Oxford: Oxford University Press, 2004. ISBN 0-19-814099-1
  2. Smith, William & Wayte, William & Marindin, G. E.: ”Archon”, A Dictionary of Greek and Roman Antiquities. Boston: Little, Brown and Company, 1890. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Parke, Herbert William: Festivals of the Athenians. (Aspects of Greek & Roman Life Series) Cornell University Press, 1977. ISBN 0801410541
  • Simon, Erika: Festivals of Attica: An Archaeological Commentary. (Wisconsin studies in classics, ISSN 2472-7474) University of Wisconsin Press, 2002. ISBN 0299091848