Anathon Aall

Anathon August Fredrik Aall (15. elokuuta 1867 Nyborg i Nesseby (nyk. Unjárga-Nesseby) – 9. tammikuuta 1943 Lunner, Oppland^[1]) oli norjalainen filosofi. Hän oli Kuninkaallisen Fredrikin yliopiston, nyk. Oslon yliopisto, professori 1908–1937. Aall tutki varsinkin filosofian historiaa mutta myöhemmin myös kokeellista psykologiaa ja tietoteoriaa. Hän edusti pluralistista maailmankatsomusta. Teoksessa Filosofien i Norden (1919) hän luo katsauksen myös suomalaisen filosofian kehitykseen.^[2]

Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Tarkistettava ja korjattava koko loppuartikkeli väärine viitemallineineen.

Anathon Aall syntyi Nessebyssä Finnmarkissa, Norjassa. Hän oli kirkkoherra Niels Anton Aallin (1833–1896) ja hänen vaimonsa Mathilde Susanne Dahlin (1842–1910) poika. Hänen isoisänsä Hans Cato Aall (1807-1862) oli kansanedustaja ja Hammerfestin pormestari.^[3]

Hänen veljensä Herman Harris Aall (1871-1957) oli juristi ja fasistinen poliitikko. Hänen sisarensa Marna Aall (1873–1948) oli naimisissa filosofi Kristian Birch-Reichenwald Aarsin kanssa vuosina 1895–1910. Anathon Aall esitti Aarsin elämäkerran elämäkertasanakirjan Norsk biografisk leksikon ensimmäisen painoksen ensimmäisessä osassa. ^{[4] [5] [6]}

Aallin perhe muutti paljon hänen nuoruudessaan, sillä hänen isänsä oli pappi. Aall suoritti toisen asteen koulutuksensa Stavangerissa vuonna 1886 ja valmistui Royal Frederick Universitystä (nykyinen Oslon yliopisto) tutkinnon cand.theol. Vuonna 1892. Vuodesta 1893 vuoteen 1897 hän suoritti uskonnollisia opintoja neljässä Euroopan maassa. Vuonna 1897 hän haki kirkkohistorian professorin virkaa Royal Frederickin yliopistoon, mutta hänet hylättiin, koska arviointikomitea totesi hänen "poikkeavan kirkkomme uskosta" ja siksi "sopimaton" luennoimaan pappeja. ehdokkaat.

Tämän jälkeen hän opiskeli filosofiaa Isossa-Britanniassa ja kokeellista psykologiaa Saksassa. Hänet valittiin Norjan tiede- ja kirjallisuusakatemian jäseneksi jo vuonna 1898. Hän julkaisi useita teoksia, mukaan lukien vuoden 1903 opinnäytetyön Über die Wirkung der Wiederholung eines Elements bei gleichzeitiger Vorführung mehrerer Schriftzeichen. Hän työskenteli lehtorina Halle-Wittenbergin yliopistossa 1904-1908. Hänet nimitettiin filosofian professoriksi Royal Frederick Universityyn vuonna 1908. Filosofian tutkimuksen lisäksi hän julkaisi ajatushistoriaa koskevia teoksia ja myös auttoi luomaan Filosofian laitoksen, jota hän johti eläkkeelle jäämiseensä saakka vuonna 1937. Hän oli humanistisen tiedekunnan dekaani 1918-1921 ja vieraileva tutkija Columbian yliopistossa 1924-1925. Aall oli mukana myös raittiustyössä. sekä edistää kansainvälistä rauhaa.^[7]