Taistelulaiva Tirpitz

Tämän artikkelin nimi saattaa olla virheellinen. Ehdotettu uusi nimi on Tirpitz (1939). Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.

Tirpitz
Tirpitz
Aluksen vaiheet
Rakentaja	Kriegsmarinewerft Wilhelmshaven
Kölinlasku	20. lokakuuta 1936
Laskettu vesille	1. huhtikuuta 1939
Palveluskäyttöön	25. helmikuuta 1941
Poistui palveluskäytöstä	upposi 12. marraskuuta 1944
Loppuvaihe	myyty romuksi 1945
Tekniset tiedot
Uppouma	42 900 t (standardi) 52 600 t (max)
Pituus	251 m
Leveys	36 m
Syväys	8,7 m
Koneteho	150 000 hv (110 MW)
Nopeus	30,8 solmua
Miehistöä	2 608
Panssarointi	320 mm vesiraja 203 mm kansi 355 mm tornit
Aseistus
Aseistus	8 × 38 cm SK C/34 kaksiputkisissa torneissa 12 × 150 mm tykkiä kaksiputkisissa torneissa 16 × 105 mm ilmatorjuntatykkiä kaksiputkisina asennuksina 16 × 37 mm ilmatorjuntatykkiä kaksiputkisina asennuksina 20 × 20 mm ilmatorjuntatykkiä yksiputkisina asennuksina 8 × 533 mm torpedoputkea 4 × lentokonetta
Infobox OK

Tirpitz oli Saksan laivaston vuonna 1939 vesillelaskettu amiraali Alfred von Tirpitzin mukaan nimetty Bismarck-luokan taistelulaiva. Alus osallistui 1942–1944 varsinaisiin taistelutoimiin vain kolmesti. Liittoutuneet pitivät alusta kuitenkin vakavana potentiaalisena uhkana. Esimerkiksi tieto sen merellelähdöstä aiheutti Arkangeliin menevän saattue PQ 17:n hajottamisen, jolloin noin 2/3 sen aluksista tuhoutui sukellusveneiden ja lentokoneiden hyökkäyksissä. Alus myös sitoi Britannian kuninkaallisen laivaston sota-aluksia kotivesille ja Jäämerelle, kun niitä olisi tarvittu Kauko- ja Lähi-idässä. Lopulta Britannian kuninkaallisten ilmavoimien pommikonelaivue upotti aluksen Tromssan edustalla 12. marraskuuta 1944.

Pääartikkeli: Bismarck-luokka

Alus tilattiin 1935 Wilhelmshavenin telakalta, missä köli laskettiin 20. lokakuuta 1936. Alus laskettiin vesille 1. huhtikuuta 1939 ja liitettiin laivastoon 25. helmikuuta 1941.

Koeajojen päätyttyä se siirtyi Itämerelle käyden ensin Kielissä telakalla ja uudelleen Gdyniassa viimeisteltävänä. Adolf Hitler vieraili 5. toukokuuta aluksella sen ollessa Gdynian telakalla tarkastaen aluksen sekä satamassa olleen Bismarckin miehistöineen. Miehistön koulutuksen jatkuessa alus pyrittiin saamaan taistelukelpoiseksi mahdollisimman nopeasti. Aluksen asejärjestelmässä havaitut lastentaudit saatiin pikaisesti korjattua ja asejärjestelmätestit saatiin päätökseen kesäkuun aikana.^[1]

Ensimmäisen kerran taistelutoimiin alus osallistui 22. kesäkuuta Suomenlahdella operaatio Barbarossan alettua. Operaatio Baltenflotten tarkoitus oli houkutella Neuvostoliiton Itämeren laivasto ulos Kronstadtin satamasta, jolloin Saksan raskaat pinta-alukset olisivat kyenneet tuhoamaan sen. Tirpitz osallistui operaatioon vain lyhyen ajan partioiden Ahvenanmaan vesillä 26. elokuuta – 2. syyskuuta ennen paluutaan koulutukseen.^[1]

Pääartikkeli: Operaatio Sportpalast

Saksalaisten tiedustelu havaitsi Venäjälle matkaavan saattueen PQ12 Jan Mayenin saaren lähistöllä. Samanaikaisesti oli merellä myös Murmanskista palaava saattue QP8. Tirpitz lähti 6. maaliskuuta 1942 Trondheimista saattajinaan hävittäjät Z5 Paul Jacobi, Z14 Friedrich Ihn, Z7 Hermann Schoemann ja Z25. Saksan laivasto-osasto ei päässyt huomaamatta merelle, vaan sukellusveneet HMS Seawolf ja HMS Trident havaitsivat osaston ilmoittaen siitä.^[2][3]

Vara-amiraali Alban Curteisin komentama laivasto-osasto, jossa olivat taistelulaiva HMS Duke of York, taisteluristeilijä HMS Renown sekä kuusi hävittäjää, oli saattueen kaukosuojana. Amiraali Toveyn johdossa lähti 6. maaliskuuta Scapa Flowsta taistelulaiva HMS King George V, lentotukialus HMS Victorious, risteilijä HMS Berwick ja kuusi hävittäjää merelle. Osastot kohtasivat toisensa Jan Mayenin eteläpuolella.^[2]

Laivastot eivät kuitenkaan löytäneet Norjanmeren myrskyssä toisiaan. Sää selkeytyi 9. maaliskuuta, jolloin Victoriousilta lähetettiin kello 06.54 kuusi Fairey Albacorea etsimään saksalaisia. Osasto, jossa oli 12 torpedoin varustettua Albacorea, lähetettiin ilmaan kello 07.35.^[2][3]

Tiedustelukone löysi kello 08.00 saksalaiset ja 40 minuuttia myöhemmin torpedokoneet olivat paikalla. Tirpitz purjehti vastatuuleen ja pakotti Albacoret hyökkäämään haluamastaan suunnasta. Tirpitz avasi ilmatorjuntatulen kaikilla lähes sadalla putkella. Yksikään torpedo ei osunut maaliin ja kaksi Albacorea ammuttiin alas.^[2][3]

Tirpitz saattajineen suuntasi takaisin kohti Norjan vuonoja ennen kuin paikalle lähetetyt pommikoneet saapuivat.^[2][3] Alus saapui 9. maaliskuuta Länsivuonoon, josta se jatkoi matkaansa Trondheimiin 12. maaliskuuta.

Alus joutui 27.–28. huhtikuuta 26 Britannian ilmavoimien No4 Groupin Halifax ja kymmenen No5 Groupin Lancaster pommikoneen maaliksi. Uudelleen alus joutui ilmahyökkäykseen 28.–29. huhtikuuta, jolloin se joutui 23 Halifaxin ja 11 Lancasterin maaliksi. Tuolloin Tirpitz, Admiral Scheer ja Prinz Eugen makasivat ankkurissa keskellä torpedoverkkoja.

Kesäkuun puolessa välissä Saksan Norjaan sijoitettujen laivastovoimien polttoainetilanteen parannuttua aloitettiin valmistautuminen operaatio Rösselsprungiin, jonka tarkoituksena oli iskeä uudelleen liittoutuneiden Jäämeren saattueisiin. Aluksista muodostettiin kaksi osastoa, joiden johtoaluksina olivat Tirpitz ja raskas risteilijä Lützow. Laivaston kohteena oli tällä kertaa saattue PQ 17, jonka muodosti 34 rahtialusta. Saattueen hajaannuttua operaatiosta luovuttiin.^[4]

Alus lähti 23. lokakuuta Bogenvuonosta Trondheimiin, jossa oli huollon vaatimaa teknistä henkilöstöä. Huolto toteutettiin vaiheittain, jotta aluksen toimintakyky säilyi. Liittoutuneet tekivät 30.–31. lokakuuta ensimmäisen yrityksen aluksen eliminoimiseksi pienoissukellusveneillä ilman tulosta.^[5]

Operaation tarkoituksena oli saksalaisten raskaiden pinta-alusten siirto Pohjois-Norjaan. Bogenvuonoon, johon taisteluristeilijä Scharnhorst oli saapunut 7. maaliskuuta, saapuivat muutaman seuraavan päivän aikana taistelulaiva Tirpitz sekä raskas risteilijä Lützow. Alukset lähtivät purjehtimaan kohti pohjoista hieman ennen keskiyötä 22. maaliskuuta ja saapuivat aamuyön tunteina 24. maaliskuuta Altavuonoon.^[6]

Tirpitzin johtama laivasto-osasto, jonka muina aluksina olivat Scharnhorst sekä kolme hävittäjälaivuetta, lähti Altavuonosta merelle 6. syyskuuta 1943. Osaston tehtävänä oli tuhota liittoutuneiden Huippuvuorilla olevat tukikohdat ja siksi hävittäjillä oli kyydissä yksi pataljoona alppijääkäreitä.^[7]

Saksalainen laivasto-osasto palasi Altavuonoon 9. syyskuuta.^[7]

Tirpitz yritettiin tuhota seuraavilla operaatioilla:

• Operaatio Title toteutettiin 30.–31. lokakuuta 1942 miehitetyillä torpedoilla, jotka hinattiin norjalaisen kalastusaluksen perässä veden alla Shetlandista muutaman kilometrin päähän Tirpitzistä. Hiukan ennen kuin brittiläisten sammakkomiesten piti siirtyä ohjaamaan torpedoja, ne irtosivat hinausvaijereista ja upposivat.^[8]

• Operaatio Lähde (engl. Operation Source) 22. syyskuuta 1943 käytti X-luokan pienoissukellusveneitä (X craft). Ensimmäinen alus, X-6 päällikkönään luutnantti Donald Cameron, läpäisi suojaverkot ajamalla ulomman verkon laivaportista läpi troolarin vanavedessä ja sisemmän verkkoaitauksen veneportista taas moottoriveneen perässä. Saksalaiset eivät reagoineet alukseen ajoissa. Toinen vene, X-7 kapteeninaan aliluutnantti Basil Godfrey Place, murtautui suoraan sukellusveneverkkojen läpi kärsien pahoja vaurioita. Kolmas pienoissukellusvene, X-5 päällikkönään aliluutnantti Henry Henty-Creer ei päässyt sisimmän verkon läpi. Alus ilmeisesti tuhoutui miehistöineen; toinen sen panosten räjäyttimistä löydettiin Kåfjordin pohjasta vuonna 2007.^[8][9]

Ensimmäisenä panoksensa perille saanut X-6-aluksen päällikkö huomasi, ettei alus pääse ulos verkkoaitauksesta. Hän tuhosi aluksen salaiset paperit polttamalla ja käski nousta pintaan. Saksalaiset lakkasivat ampumasta kun luukusta työnnettiin valkea villapaita. Miehet otettiin veneeseen, mutta viime hetkellä brittinavigaattori käänsi aluksen koneen täydelle teholle taaksepäin ja syvyysperäsimet maksimikulmaan. Saksalaisten oli pakko katkaista hinausköysi ja pienoissukellusvene upposi tuhoutuen hetken päästä juuri asetettujen panosten räjähdyksessä. Kuusi veneiden kahdestatoista miehestä kaatui ja yksi sai pysyviä keuhkovammoja. Kaikki operaatiosta hengissä selvinneet pienoissukellusvenemiehet saivat Viktorian ristin kuningas Yrjö VI:ltä.^[9] Operaatio onnistui tarvittavassa määrin Tirpitzin vaurioituessa, mutta saksalaiset pystyivät korjaamaan aluksen hinauskuntoon - taisteluun siitä ei enää ollut, koska muun muassa turbiinit olivat nousseet irti kehikoistaan ja niiden korjaaminen oli mahdollista vain telakalla. Ainoa telakka olisi ollut Wilhelmshavenissa Saksassa, koska liittoutuneiden operaatio Sotavaunuissa (engl. Operation Chariot) oli tuhottu aiemmin samana vuonna St. Nazairen Forme Eclusive -telakka.

• Operaatio Tungstenissa alusta pommitettiin tukialuskoneilla. Tässä yrityksessä Tirpitz vaurioitui vain lievästi.^[8]
• Operaatio Paravanessa 15. syyskuuta 1944 Kuninkaallisten ilmavoimien 617. ja 9. laivueen Lancasterit lensivät Altavuonoon Jagodnikin lentokentältä lähellä Arkangelia. Yksi osuma saatiin ja Tirpitz vaurioitui korjauskelvottomaksi. Saksalaiset hinasivat sen Tromssaan, jossa siitä piti tulla kiinteä linnoitus.^[8]
• Operaatio Catechismissa 12. marraskuuta käytettiin jälleen Lancastereita. 617. ja 9. laivueen koneet lähetettiin tuhoamaan Tirpitziä, joka oli ankkuroitu Tromssan edustalle. Hyvän näkyvyyden vallitessa (Tirpitzin tyyneen ilmaan suojakseen päästämä sumuverho oli ainoa näköeste). Lancasterit osuivat laivaan kolmella 5 400 kilon Tallboy-pommin täysosumalla sekä lukuisilla lähiosumilla. Pommit osuivat vasemmalle partaalle, ensimmäinen Anton- ja Bruno -tornien väliin, mutta jäi suutariksi; toinen osui komentosillan tasolle, ja kolmas Cäsar-tornin lähettyville. Tuloksena oli valtava räjähdys, ja Tirpitz upposi vuonoon köli ylöspäin. Laivan 1 700: miehestä hukkui noin 1 000. Jo aiemmin oli maihin siirretty 700 miestä muun muassa ilmatorjunta- ja sumulaitetehtäviin, joten heidätkin voi laskea pelastuneisiin.^[8][10]

Tirpitz käytti suojanaan keinotekoista sumuverhoa, joka tehtiin sekoittamalla vettä ja klooririkkihappoa, joka on myrkyllistä. Laiva ei näkynyt sumun seasta. Myrkyllinen sumu vahingoitti myös vuonon ympäristön puiden vuosikasvua, mikä on todettu tutkimalla niiden vuosirenkaita.^[11]

Hylyn osti vuonna 1945 norjalainen Hǿvdingin pelastusyhtiö, joka purki sen vähin erin. Aluksesta oli vielä 1960-luvun alussa osa jäljellä. Nykyisin paikalla on vain irrallista romua. Rannalla on muistomerkki sekä valtava vedestä täyttynyt kuoppa yhdestä Tallboy-pommista^[12].^[13]

Laivan ankkuripaikan läheisyydessä Alattionvuonossa sijaitsee Tirpitziä ja yleisesti Saksan armeijaa käsittelevä museo. Museon näyttely koostuu sodanaikaisista esineistä, valokuvista, kartoista sekä pienoismalleista. Museossa sijaitsee myös maailman suurin pienoismalli aluksesta. Museossa on vieraillut mm. Mihail Kalašnikov, joka on lahjoittanut museoon signeeratun AK-74 kiväärin.^[14]

• Asmussen, John 2000-2009: Bismarck & Tirpitz
• Gallagher, Thomas: Tirpitzin tuho. Kirjayhtymä, 1973.
• Piekalkiewicz, Janus: ”Taistelulaiva Tirpitzin metsästys”, Eurooppa tulessa: sotilaiden ja vakoilijoiden urotekoja toisessa maailmansodassa, s. 298-318. WSOY, 1973.
• Sturton, Ian (toim.): Conway's battleships : the definitive visual reference to the world's all-big-gun ships, s. 70–72. Conway Maritime Press, 2008. ISBN 9781844860685 (englanniksi)

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Taistelulaiva Tirpitz.

• Tirpitz Museum Alta (Arkistoitu – Internet Archive)
• Brickhill, Paul: Padonmurtajat. Otava, 1956.
• Howarth, David: Shetlandin bussi. WSOY, 1958.
• Jokinen, Kari: Sukeltajan tie. Otava, 1996.
• Karweina, Gunter: Saattue PQ17. WSOY, 1966.