Marilyn Manson

Vanhemmat ilmoittivat Brian Warnerin kristilliseen kouluun, jossa hän menetti arvostuksensa kirkkoa kohtaan, koska opettajat ja papit kertoivat Raamatun kuvauksia maailmanlopusta. Myöhemmin Warner päätti, ettei usko asiaan. Koulu kielsi tietynlaisen musiikin, ja siksi hän salakuljetti sinne kasetteja, joissa oli muun muassa David Bowien ja KISSin musiikkia, joiden koulu uskoi sisältävän ”saatanallisia” viestejä. Vuonna 1989 Warner opiskeli journalismia ja hankki kokemusta kirjoittamalla artikkeleita eteläfloridalaiseen lehteen nimeltä 25th Paraller. Hän oli aiemmin kirjoittanut myös runoja ja novelleja lehtiin.^[5]

Warner tapasi piakkoin Scott Puteskyn ja esitteli kirjoittamiaan sanoituksia ja runoja. Warner ehdotti, että he perustaisivat bändin yhdessä. Warner, kitaristi Putesky ja basisti Brian Tutunick äänittivät ensimmäisen demonauhansa loppuvuodesta 1989. Tuolloin he kutsuivat itseään nimellä Marilyn Manson & The Spooky Kids. Tuossa vaiheessa kaikki kolme olivat jo omaksuneet itselleen taiteilijanimet Marilyn Manson, Daisy Berkowitz ja Olivia Newton Bundy. Pian bändiin liittyi mukaan myös Stephen Bier, joka alkoi kutsua itseään nimellä Madonna Wayne Gacy. Bundy korvattiin Brad Stewartilla, joka omaksui nimen Gidget Gein. Vuonna 1991 rumpali Fred Streithorst liittyi bändiin taiteilijanimellä Sara Lee Lucas. Bändi kasvatti julkisuuttaan nopeasti, enimmäkseen koska radio-DJ Scott David oli fani ja alkoi soittaa bändin demonauhoja lähetyksessä; ja koska bändin esiintymiseen sisältyi shokeeraavaa performanssia, oli asiaa vaikea jättää huomioimatta. Manson, Berkowitz ja Gein vaihtelevasti esiintyivät naisten vaatteissa tai oudoissa puvuissa, ja ammattimaisen pyroteknikon puutteessa he joskus sytyttivät itse omat rekvisiittansa tuleen. He jatkoivat esiintymistä ja kasettien julkaisuja lyhentäen nimensä Marilyn Mansoniksi vuonna 1992.

Yhtyettä onnisti, kun Brian ystävystyi Nine Inch Nails -yhtyeen Trent Reznorin kanssa. Trent Reznor perusti oman levy-yhtiön, jonka ensimmäinen yhtye oli Marilyn Manson. Marilyn Manson teki sopimuksen Nothing Recordsin kanssa.^[6] Yhteistyö ei kuitenkaan sujunut. Moni levyjen julkaisuun liittyvä asia viivytti niiden ilmestymistä varsinkin alussa. Kun levyjä lopulta saatiin julkaistuksi, Marilyn Manson sai julkisuutta. Alkuaikoina yhtye oli kiertueilla lämmittelijänä mm. Nine Inch Nailsin ja vastahakoisesti myös Danzigin kanssa.

Ensimmäisen levynsä Portrait of an American Familyn nauhoitukset aloitettiin heinäkuussa 1993. Syksyllä bändi oli saanut valmiiksi ensimmäisen versionsa debyyttialbumistaan The Manson Family Album, joka ei ollut hyvin vastaanotettu. Vaikeudet albumin kanssa eivät olleet ainut ongelma, bändi oli pulassa myös Gidget Geinin kanssa, joka oli alkanut menettää hallinnan heroiinin käytöstään. Bändi jatkoi albumin muokkaamista ja soitti siinä samassa kaksi keikkaa Etelä-Floridassa nimellä Mrs. Scabtree. Lokakuussa Reznor lupasi työstää levyä viemällä heidät Los Angelesiin. Gein, joka oli joutunut sairaalaan yliannostuksen vuoksi, ei ollut kutsuttu. Seitsemän viikon miksauksen ja nauhoittamisen jälkeen albumi – nyt nimeltään Portrait of an American Family - oli valmis esiteltäväksi Interscope Recordsille. Kun vasta albumin ensimmäinen single "Get Your Gunn" alkoi soida radiossa, Gein, joka oli saanut neljännen yliannostuksensa heroiinia, sai kirjeen bändiltään, jossa kerrottiin, ettei hänen palvelujaan enää tarvita.^[7] Hänet korvasi Jeordie White joka oli heille tuttu Amboog-a-Lard bändistä. White omaksui nimen Twiggy Ramirez.

Neljätoista viikkoa kestäneen Nine Inch Nailsin kiertueen aikana Marilyn Manson toimi tämän avausbändinä. Tämän kiertueen aikana Mansonilla oli tilaisuus tavata Church of Satanin perustaja Anton LaVey. Heidän tapaamisensa sujui hyvin ja LaVey antoi Mansonille kirkkonsa papin arvonimen, mikä tarkoittaa, että hän on arvostettu Church of Satanin keskuudessa eikä välttämättä ihmistä, joka omistaa elämänsä saarnaamalla uskontoa muille.

Maaliskuussa 1994 yhtye aloitti ensimmäisen kansallisen kiertueensa, ollen tällä kertaa itse pääesiintyjinä. Näiden kahden kuukauden esiintymisen aikana Monster Voodoo Machine oli heidän tukenaan. Kun bändi soitti Club 5:ssa Jacksonvillessä, Floridassa, kaupungin kristillinen koalitio syytti Mansonia rikkeistä kaupungin aikuisviihdelakeja kohtaan. Laulaja pidätettiin ja häntä syytettiin rikkomuksista. Tästä huolimatta Manson vapautettiin ja bändi esiintyi Orlandossa seuraavana yönä aikataulun mukaisesti. Tämä olisi rumpali Sara Lee Lucasin viimeinen kiertue. Jännitteet Lucasin ja Mansonin välillä olivat ilmeisesti kasvaneet kiertueen edetessä. Lucas lähti bändistä viimeisen keikan päätyttyä. Alle kaksi viikkoa myöhemmin hänen tilalleen tuli Kenneth Wilson, paremmin tunnettu nimestään Ginger Fish. Marilyn Manson lähti taas kiertueelle, tällä kertaa Danzigin ja Kornin kanssa. Tämä kiertue päättyi kesällä 1995, jonka jälkeen bändi muutti uuteen kotiinsa Nothing Studioon New Orleansiin, Louisianaan ja aloitti työt kolmannen singlensä parissa. "Dope Hat" oli tuttu albumilta Portrait of an American Family. Dope Hatista tehtiin myös musiikkivideo, joka sisälsi Mansonin Villi Vonkan roolissa, video on kauhuversio elokuvasta Jali & suklaatehdas. Bändi teki myös tunnin mittaisen EP:n nimeltään Smells Like Children. EP:n viisitoista kappaletta jotka olivat covereja ja remixejä, sisälsivät myös bändin version Eurythmicsin kappaleesta Sweet Dreams (Are Made of This), joka osoittautui Marilyn Mansonin ensimmäiseksi hitiksi.

Tätä kaikkea seurasi vuonna 1995 seitsemän kuukauden kiertue kesäkuusta 1995 helmikuuhun 1996, jonka aikana yhtye alkoi esittää uutta materiaaliaan, mukaan lukien kappaleet "Irresponsible Hate Anthem", "Minute of Decay", "Tourniquet", ja "Smells Like Children".

Marilyn Mansonin toinen kokopitkä studioalbumi, Antichrist Superstar, julkaistiin 8. lokakuuta 1996. Albumi nauhoitettiin Nothing Studiossa ja Trent Reznor toimi vastaavana tuottajana; albumin valmistusprosessi oli kuulemma pitkä ja vaikea, johon sisältyi unenpuutteen lisäksi lähes jatkuvaa huumeidenkäyttöä. Tänä aikana ristiriidat bändin jäsenten välillä olivat niin korkeat, että yksi Spooky Kidsin perustajajäsenistä, kitaristi Daisy Berkowitz jätti bändin. Kun Berkowitz oli pois bändistä, Twiggy Ramirez suoritti suuren osan kitaransoitosta Antichrist Superstarin äänityksissä. Bändi ilmoitti etsivänsä uutta kitaristia sen tulevalle kiertueelle; Timothy Linton kokeili onneaan ja sai aseman. Rikkomalla kuuden vuoden perinteen nimeämällä ikoni/tappaja rakenteen mukaan, uutta jäsentä alettiin kutsua nimellä Zim Zum – nimi on peräisin Kabbalan termistä.^[8]

Albumin ensimmäinen single, "The Beautiful People", teki melko suuren vaikutuksen ja sai ihmiset odottamaan Antichrist Superstar albumia. Albumi saavutti numeron kolme albumilistalla. Yhtyeen keulahahmo oli esillä Rolling Stone-lehden kannessa, joka myös palkitsi bändin kunnianosoituksella, kuvailemalla Marilyn Mansonia parhaaksi uudeksi artistiksi vuonna 1996. Vuoden mittainen "Dead to the World" kiertue tuki albumin teemaa; se oli bändin pisin ja laajin kiertue siihen mennessä. Marilyn Mansonin esiintyi Alaskassa, Havaijilla, Britanniassa, Manner-Euroopassa, Etelä-Amerikassa, Aasiassa ja Australiassa. Heidän maineensa levisi kaikkialle maailmaan. Yhdysvalloissa kuitenkin bändi sai enemmän huomiota kuin koskaan ennen, ja kaikki se ei ollut positiivista julkisuutta. Kun kiertue oli pääsemässä käyntiin, bändi huomasi olevansa kongressin kuulemistilaisuuksien kohteena, jota johti senaattori Joseph Lieberman. Hän kiinnitti huomiota väkivaltaisten sanoitusten mahdolliseen negatiiviseen vaikutukseen nuorilla kuuntelijoilla. Lieberman myöhemmin kuvaili Marilyn Mansonia sanoin: "kenties sairain yhtye, jota edustaa valtavirran levy-yhtiö".^[9]

10. marraskuuta 1997 yhtye julkaisi remix/live EP:n, Remix & Repent, joka sisälsi uudet versiot Antichrist Superstar-albumin neljästä singlestä, "Beautiful People", "Tourniquet", "Antichrist Superstar", ja "Man That You Fear" rinnalla kuultiin kappaleita, joita oli tallennettu livenä Yhdysvalloissa Dead to the World kiertueen aikana. Kaksi julkaisematonta kappaletta Antichrist Superstar-albumilta pääsivät elokuvien ääniraidoiksi: "Apple of Sodom" David Lynchin Lost Highway elokuvaan, ja "The Suck for Your Solution" Howard Sternin elämäkerrasta kertovaan Private Partsiin. Kun vuosi 1997 oli päättymässä, Manson teki ilmoituksen, että aikoo julkaista ensimmäisen kirjansa, omaelämäkerran The Long Hard Road out of Hell; kirja julkaistiin helmikuussa 1998. Samaan aikaan julkaistiin livevideo-albumi nimeltä Dead to the World. Se julkaistiin VHS:änä, videon nimi on sama kuin kiertue jona se kuvattiin. Se sisältää pääasiassa live-esiintymisiä, mutta pureutuu myös backstagelle ja bändin arkistomateriaaliin. Niihin aikoihin tuli esiin myös, että Antichrist Superstar olisi ensimmäinen osa konseptialbumin trilogiasta.

15. syyskuuta 1998 Marilyn Manson julkaisi toisen osan viimeksi alkaneesta trilogiastaan. Mechanical Animals albumi sai voimakkaita vaikutteita David Bowien ja hänen vuoden 1974 albumistaan Diamond Dogs. Interscopen mainostoimet olivat massiivisia, Times Squarella oli valtava mainostaulu laulaja Mansonista joka muistutti androgyynia avaruusolentoa, heillä oli toistuvia esiintymisiä MTV:llä ja muilla kanavilla albumin ja singlen The Dope Show myynnin edistämiseksi. Mainostamisen eteen nähty urakka tuotti tulosta: albumi sijoittui ensimmäiseksi Billboard 200 listalla.

Bändin oli laadittava uusi ulkoasu tätä albumia varten; Marilyn Manson oli nyt glam rockia ja edellisen albumin synkkä teema oli poissa kuvioista. Tähän mennessä yhtye oli siirtynyt pysyvästi Los Angelesiin, ja Zim Zum oli korvattu glam-vaikutteisella kitaristilla, John Lowerylla, joka liittyi bändiin nimellä John 5.

Kun lyhyt myynninedistämistarkoituksessa tehty kiertue oli tehty, yhtye kertoi aloittavansa "Beautiful Monsters" kiertueen Hole ja Monster Magnet tukena. Kiertue, oli kuitenkin ongelmallinen: 1. maaliskuuta 1999 kaikki kolme bändiä soittivat kiertueen ensimmäisen keikan Spokanessa, Washingtonissa; 14 maaliskuuta Hole oli jättänyt kiertueen ja Manson oli murtanut nilkkansa, mikä pakotti heitä lykkäämään joitakin esityksiä. Nyt kiertuetta joka oli uudelleennimetty, kutsuttiin nimellä "Rock Is Dead". Mukaan pyydettiin Jack Off Jill ja Nashville Pussy paikkaamaan jäljellä olevat tyhjät esiintymismahdollisuudet.^[10]

Alle kolmen viikon kuluttua kiertueen alettua uudelleen, kaksi lukion viimeisellä luokalla ollutta poikaa surmasivat 12 oppilasta, opettajan, haavoittivat 24 henkilöä ja lopuksi surmasivat itsensä Columbinen verilöylyssä. Tapahtumasta syytettiin väkivaltaisia pelejä ja elokuvia tuottavia yhtiöitä sekä heavy metal -musiikkia soittavia yhtyeitä. Merkittävää huomiota suunnattiin Marilyn Mansonin keulahahmoon. Media teki hänestä syntipukin. Myöhemmin Manson totesi Columbine, se todella vaiensi urani täysin....^[11] Toisaalta myöhemmät todisteet osoittivat, että he eivät edes pitäneet Marilyn Mansonin musiikista. Kun Mansonilta kysyttiin mitä olisi sanonut pojille, hän sanoi: "En olisi sanonut mitään. Olisin vain kuunnellut heitä, mitä kukaan ei tehnyt."

Vuoden 1999 loppupuoliskon ja suuren osan vuodesta 2000 bändi vietti hiljaiseloa. Bändi vietti yli vuoden hiljaa kirjoittaen ja äänittäen Death Valleyn studiossa. 14. marraskuuta 2000 Holy Wood (In the Shadow of the Valley of Death) julkaistiin. Palatakseen tummempaan, enemmän Antichrist Superstarin kaltaiseen tunnelmaan, paljon albumin sisällöstä oli kirjoitettu vastauksena Columbinen verilöylylle. Albumin kolmas single, "The Nobodies", oli saanut selvän inspiraation Columbinen ammunnasta.

Albumi oli osa trilogiaa, jota edelsivät Antichrist Superstar ja Mechanical Animals. Sen yleisenä teemana on tutkia suhdetta kuoleman ja kuuluisuuden välillä amerikkalaisessa kulttuurissa. Sen sanoitukset ja kuvamateriaali sisältävät monia viittauksia John F. Kennedyyn ja Lee Harvey Oswaldiin, John Lennoniin ja Mark David Chapmaniin, ja jopa Abraham Lincolniin ja John Wilkes Boothiin. Kansainvälinen "Guns, God and Government" kiertue käsitteli Amerikan kiehtovia tunteita väkivaltaa kohtaan, ja kiertueen logokin pysyi teemassa – kivääri ja käsiaseita järjestetty muistuttamaan Kristittyjen ristiä – Manson ei yrittänyt salata, mitä hän näki lähteenä tälle tunteelle.

Bändi ilmoitti, että Holy Wood toimii trilogian esiosana Mechanical Animalsille ja Antichrist Superstarille huolimatta siitä, että kaksi jälkimmäistä julkaistiin ennen Holy Woodia. Kaikki kolme albumia sisältävät omat teemansa jotka eroavat yhdessä muista, mutta ovat myös yhteydessä toisiinsa. Manson on tulkinnut trilogiaa näin: "Holy Wood kertoo halusta sopeutua maailmaan joka ei halua minua, ja todella vaikeasta taistelusta sen kanssa. Levyn syvimmät tekijät ovat idealismi ja halu aloittaa vallankumous. Jos aloitat Holy Woodista ja kuuntelet sitten Mechanical Animalsin, se todella kertoo, kuinka tuo vallankumous otetaan pois teiltä ja muunnetaan tuotteeksi. Ja sitten Antichrist Superstarissa sinulle annetaan vaihtoehdot joista sinun tulee valita, joko annat sen voiman jonka loit, ohjailla sinua tai voit tuhota itsesi ja aloittaa alusta. Siitä tulee ainainen sykli. "^[12]

Toukokuun 16. 2001 Manson ilmoitti yhtyeen verkkosivuilla, että hän aikoi siteerata Raamattua seuraavassa konsertissaan, "tasoittaakseen" hänen omia väkivaltaisia sanoituksiaan. Kesäkuun 21. päivänä 2001 Manson todellakin luki Raamattua lavalla Denverissä, Coloradossa. Guns, God and Government kiertue dokumentoitiin DVD:lle joka kantoi samaa nimeä kuin kiertue. Se julkaistiin 29. lokakuuta 2002. Seitsemän vuotta myöhemmin sitä seurasi Guns, God and Government – Live in L.A. -julkaisu, joka ilmestyi Blue-raylle 17. marraskuuta 2009.^[13]

Kun trilogia oli saatu edellisen albumin myötä päätökseen, Marilyn Manson oli vapaa aloittamaan uuden projektin. Twiggy Ramirez jätti bändin, eikä siis osallistunut albumin tekoon. Hänet korvasi Tim Sköld. Manson löysi inspiraatiota Swing aikakaudelta ja bändi äänitti albumin The Golden Age of Grotesque joka julkaistiin 13. toukokuuta 2003. Albumi oli nro 1 albumilistalla, myyden yli 118 000 kappaletta Yhdysvalloissa sen ensimmäisellä julkaisuviikolla. Se voitti vuoden 2003 Metal Edgen lukijoiden valitseman "Album of the Year" tittelin.

Toinen maailmankiertue, "Grotesk Burlesk" käynnistyi 29. toukokuuta 2003. Manson käytti usein hattua, jossa oli samanlaiset korvat kuin Mikki Hiirellä. Joidenkin kappaleiden aikana Manson soitti myös itse saksofonia.

Lest We Forget: The Best Of julkaistiin 28. syyskuuta 2004. Se olisi niin sanottu "jäähyväis" albumi, viitaten siihen että aiemmin samassa kuussa, jolloin myös Trent Reznor oli lähdössä New Orleansin länsirannikolta, Nine Inch Nailsin sivusto ilmoitti virallisesti "Nothing studios: 1994–2004", mikä viittasi siihen, että Nothing Studios suljettiin. Lest We Forget myi kultaa.^[14] Albumi sisältää bändin suurimpia hittejä. "Personal Jesus" singlen julkaisun jälkeen, bändi teki useita esityksiä myynninedistämistarkoituksessa. Yhdessä näistä esityksistä, Saksassa, rumpali Ginger Fish putosi lavalta, murtaen nenänsä ja ranteensa. Entinen Nine Inch Nailsin rumpali Chris Vrenna korvasi hänet.^[15] John 5 oli myös korvattu; Mark Chaussee Fight bändistä siirtyi kitaraan "Against All Gods" kiertueella, ja hänet korvattiin myöhemmin studiossa Tim Sköldillä. Against All Gods kiertue käynnistyi vuoden 2004 lokakuussa ja päättyi elokuussa 2005.

Tammikuun 2006 alussa, ja muutaman seuraavan kuukauden aikana, Marilyn Mansonin virallista verkkosivustoa päivitettiin useaan kertaan päivittämällä sinne uusia taideteoksia ja musiikkia.

Marilyn Mansonin kuudes studioalbumi, Eat Me, Drink Me, julkaistiin 5. kesäkuuta 2007. Se pääsi myyntilistoilla sijalle 8, myyden Yhdysvalloissa yli 88 000 kappaletta.^[16] The Golden Age of Grotesquen julkaisusta oli kulunut yli neljä vuotta, ja nyt uusi albumi Eat Me, Drink Me sisälsi jälleen uusia muutoksia musiikkityylissä josta bändi on tullut tunnetuksi - he valitsivat entistä introspektiivisemmän suunnan. Levy on myös ensimmäinen Mansonin albumi ilman Madonna Wayne Gacya (lempinimeltään Pogo), joten laulaja Marilyn Manson oli ainut alkuperäinen jäsen Portrait of an American Familyn ajoista. Chris Vrenna, joka väliaikaisesti korvasi Ginger Fishiä rummuissa Against All Gods kiertueella, korvasi nyt Pogon ja hänestä tuli bändin kokopäiväinen kosketinsoittaja.

Huhut myös kiersivät jonkin aikaa, että Marilyn Manson kirjoitti laulun "Mutilation Is the Most Sincere Form of Flattery", hyökkäyksenä bändiä My Chemical Romance vastaan. Myöhemmin Manson kielsi tämän ja totesi, että se oli suunnattu ihmisille jotka yleisesti ottaen yrittivät matkia häntä. Toisessa haastattelussa Manson totesi, että "Minua nolottaa olla minä, koska nämä ihmiset tekevät todella surullisia, säälittäviä, kehnoja versioita siitä, mitä olen tehnyt"^[17]. Vastauksena tähän, Gerard Way, My Chemical Romancen laulaja, väitti että mikään mitä Manson sanoo, ei voisi tuoda bändiä alas.

9. tammikuuta 2008 Marilyn Manson julkaisi tiedotteen MySpaceen vahvistaen, että entinen basisti Twiggy Ramirez on liittynyt bändiin, joka tarkoitti näin ollen Tim Sköldin jättävän bändin. Sköld ja Manson olivat ilmeisesti alkaneet kirjoittaa uutta materiaalia, ennen kuin kokoonpanoon tuli muutos. Ajatusta mahdollisesta tulevaisuuden yhteistyökumppanuudesta Sköldin kanssa ei suljettu pois. Marilyn Mansoniin palaamisen jälkeen Twiggy Ramirez lyhensi nimensä pelkäksi Twiggyksi.

Bändin seitsemännen täyspitkän studioalbumin The High End of Lowin äänitykset alkoivat "Rape of the World" kiertueen jälkeen 2. maaliskuuta 2008. Todellinen tallennus tapahtui Mansonin kotona Hollywood Hillsissä marraskuun 2008 ja 5. tammikuuta 2009 välillä. Viimeinen kappale, nimeltään "15", valmistui 5. tammikuuta Mansonin syntymäpäivänä, mistä johtuu kappaleen nimi.^[18] Yhtye oli keskittynyt työstämään albumia, jotta se saataisiin julkaistuksi helmikuuhun 2009 mennessä.

14. elokuuta 2008 Manson ilmoitti julkisessa haastattelussa Soulissa, Koreassa, että entinen Limp Bizkitin kitaristi ja nykyinen Black Light Burnsin keulahahmo Wes Borland oli liittynyt kokoonpanoon. Hän korvasi Rob Hollidayn kitaroissa. Kuitenkin muutamaa kuukautta myöhemmin Borland jätti bändin ja liittyi takaisin Limp Bizkitiin jo kolmatta kertaa.

2. helmikuuta, Rolling Stone vahvisti, että albumi oli virallisesti nimetty The High End of Lowiksi. 18. maaliskuuta 2009 Kerrang! raportoi, että albumi sisälsi yhteensä 15 kappaletta ja että viimeinen kappale olisi nimeltään "15". Albumin ensimmäinen single, "Arma-Goddamn-Motherfuckin-Geddon," saapui radioasemille 21. huhtikuuta. Se oli korkeimmillaan sijalla 37 Billboard Mainstream Rock Chart listalla. 16. huhtikuuta 2009 sivustolle marilynmanson.com päivitettiin uusia kuvia albumin taiteesta sekä High End of Lowin kappalelista. Albumi julkaistiin 26. toukokuuta 2009. Se pääsi sijalle 4 Billboard 200 listassa, myymällä 49 000 kappaletta.

Jälkeen fanien spekuloinnin ja ilman mitään virallista ilmoitusta, Andy Gerold liittyi Marilyn Mansoniin live basistina "The High End of Low" kiertueelle, koska entinen basisti Twiggy oli siirtynyt johtamaan kitaran tehtäviä. Gerold soitti ensimmäisen keikan yhtyeen kanssa 3. kesäkuuta 2009, Brnossa, Tšekissä. Gerold on edelleen nuorin muusikko joka on soittanut bändissä.

The High End of Low kiertue alkoi 3. kesäkuuta 2009 ja päättyi 21. joulukuuta 2009. Tällä kiertueella Manson alkoi kirjoittaa sanoituksia hänen tulevaa albumiaan varten. Marilyn Manson liittyi Slayerin kanssa pääesiintyjiksi Rockstar Energy Mayhem Festivaliin vuonna 2009.^[19] Se oli The High End of Low kiertueen toinen etappi.

Marilyn Mansonin kahdeksannen studioalbumin sanoituksia alettiin kirjoittamaan The High End of Low kiertueen aikana, vuonna 2009. Ajatus mahdollisen kahdeksannen studioalbumin julkaisusta sai vahvistuksen Mansonilta itseltään Metal Hammerin haastattelussa 3. joulukuuta 2009. Tammikuussa 2010 Manson vahvisti yhtyeen virallisella MySpace-tilillä, että uusi levy on virallisesti työn alla.

Huhtikuussa 2010 Revolver Golden Gods Awardsissa, Manson paljasti, että bändi oli äänittänyt jo 13 kappaletta. Hän viittasi albumin olevan erittäin death metallia ja ilmaisi kiinnostustaan tätä albumia kohtaan, joka oli niin erilainen edellisiin julkaisuihin mennessä. Hän ilmoitti myös, että hänen ystävyytensä Slayerin kanssa oli tuonut aavistuksellisen vaikutuksen albumiin. ^[20] Full Metal Jackien haastattelussa hän totesi albumin olevan puoliksi valmis.^[21]

Eric Blairin haastateltavana 3. marraskuuta 2010 basisti Twiggy kertoi, että uusi albumi on ...melkein valmis. Se julkaistaan todennäköisesti ensi vuonna. [...] Luulen, että se on meidän paras levy tähän mennessä. Kaikkihan aina niin sanovat, mutta mielestäni tämä on paras työmme tähän mennessä... Se on ikään kuin punk roc Mechanical Animals, kuulostamatta liian mahtailevalta.^[22]

Suuren osan vuoden 2011 alkupuolesta, Marilyn Manson jätätti itsensä julkisuuden valokeilasta ja lopetti lähes kaiken viestinnän hänen faniensa ja ulkomaailman kanssa. 24. helmikuuta 2011 bändin pitkäaikainen rumpali Ginger Fish ilmoitti eroavansa bändistä, kehottaen etsimään korvaavan jäsenen.^[23]

22. toukokuuta 2011, yhtyeen kotisivuille tehtiin täydellinen remontti. Uudistetulle kotisivulle ladattiin lyhty 26 sekunnin pätkä uudesta kappaleesta, alustavasti nimeltään I Am Among No One sekä uusi logo, joka merkitsi heidän kahdeksatta studioalbumiaan ja uutta aikakautta. Logo koostui neljästä M-kirjaimesta jotka kiersivät toisiaan spiraalimaisesti, kullakin kirjaimella oli yksi pitkä häntä. Pitkän hännän lopussa oli kiinalainen trigrammi ☲ (離 lí).

22. marraskuuta 2011 ilmoitettiin, että Chris Vrenna oli virallisesti jättänyt yhtyeen työstettyään Born Villain albumia.^[24]

Toukokuun 1. 2012 Born Villain julkaistiin maailmanlaajuisesti. Se tuli sijalle nro 10 Billboard 200 listassa, sijalle nro 3 Top 100 Rock albumia listassa, ja numerolle 1 Top  Independent Albums ja Hard Rock albums listoissa.

Kaksi kuukautta ennen julkaisua, bändi aloitti Hey Cruel World... kiertueen joka tuki albumin teemaa. Heillä oli myös yhteisiä keikkoja Rob Zombien ja Alice Cooperin kanssa Twins of Evil  ja Masters of Madness kiertueilla.^[25]

Marilyn Mansonin musiikissa on vaikutteita industrialista ja glam rockista. Brian sanoittaa itse kaikki kappaleet ja niiden kautta tuo esiin sanomaansa. Marilyn Manson haluaa shokeerata ihmisiä. Hän tietää mitä ihmiset pelkäävät, joten hänen on helppo tehdä sanat kappaleisiinsa. Brian yrittää sanoituksillaan saada ihmisiä muun muassa huomaamaan yhteiskunnan todellisia epäkohtia ja ajattelemaan itse enemmän.

Sanoitusten takia Marilyn Mansonin sanoituksia on syytetty yhteensä 36 eri kouluammuskeluun yllyttämisestä. Columbinen lisäksi, toinen järkyttävä tapaus sattui Ranskassa 16-vuotiaan pojan tapettua tyttöystävänsä väitetysti Marilyn Mansonin maalausten innoittamana.

• Marilyn Manson – laulu, tamburiini, saksofoni, panhuilu (1989–)
• Tyler Bates – kitara, taustalaulu (2014–2015, 2016–)
• Gil Sharone – rummut (2014–)

• Paul Wiley – kitara, taustalaulu, ohjelmointi (2014–)
• Juan Alderete - basso (2017–)

• Zsa Zsa Speck – koskettimet (1989–1990)
• Olivia Newton Bundy – basso (1989–1990)
• Gidget Gein – basso (1990–1993)
• Sara Lee Lucas – rummut (1990–1995)
• Daisy Berkowitz – kitara (1989–1996)
• Zim Zum – kitara (1996–1998)
• John 5 – kitarat (1998–2004)
• Madonna Wayne Gacy – koskettimet, lyömäsoittimet, ohjelmointi (1990–2007)
• Tim Sköld – kitarat, koskettimet, bassot, taustalaulu (2002–2008)
• Ginger Fish – rummut (1995–2011)
• Chris Vrenna – koskettimet, lyömäsoittimet, ohjelmointi (2007–2011)
• Fred Sablan – basso (2010–2014)
• Twiggy Ramirez – basso, kitarat, koskettimet, taustalaulu (1993–2002, 2008–2017)

• Chris Vrenna – rummut (2004–2005)
• Mark Chaussee – kitara, basso (2004–2005)
• Rob Holliday – kitara, basso, taustalaulu (2007–2008)
• Wes Borland – kitara (2008–2009)
• Andy Gerold – basso, kitara (2009–2010)
• Jason Sutter – rummut (2012–2014)
• Spencer Rollins – koskettimet, kitara (2013)
• Daniel Fox – koskettimet, lyömäsoittimet (2015–2017)

Pääartikkeli: Marilyn Mansonin diskografia

• Portrait of an American Family (1994)
• Antichrist Superstar (1996)
• Mechanical Animals (1998)
• Holy Wood (In the Shadow of the Valley of Death) (2000)
• The Golden Age of Grotesque (2003)
• Eat Me, Drink Me (2007)
• The High End of Low (2009)
• Born Villain (2012)
• The Pale Emperor (2015)
• Heaven Upside Down (2017)
• We Are Chaos (2020)
• One Assassination Under God – Chapter 1 (2024)

• Portrait of an American Family (1994-1995)
• Smells Like Children (1995-1996)
• Dead to the World (1996-1997)
• Mechanical Animals (1998-1999)
• Support for Hole's Beautiful Monsters (1999)
• Rock Is Dead (1999)
• Guns, God and Government (2000-2001)
• Grotesk Burlesk (2003)
• Against All Gods (2004-2005)
• Rape of The World (2007-2008)
• The High End of Low (2009)
• Hey, Cruel World... ja Twins of Evil (2012-2013)
• Masters of Madness (2013)
• Summer 2014 (2014)
• The Hell Not Hallelujah ja The End Times Tour (2015)
• Heaven Upside Down (2017)

Suomessa Marilyn Manson on vieraillut seitsemästi: Helsingin jäähallilla Guns, God and Government 2001 -kiertueella 21. helmikuuta 2001, Provinssirockissa 18. kesäkuuta 2005 Against All Gods -kiertueella, toista kertaa Helsingin jäähallilla Rape of The World -kiertueella 20. joulukuuta 2007, 11. marraskuuta 2009 Helsingin Hartwall Areenalla, 28. heinäkuuta 2017 Oulun Qstockissa, samana vuonna 12. marraskuuta Helsingin jäähallissa ja 8. kesäkuuta 2018 Hyvinkään Rockfestilla.

• Manson, Marilyn & Strauss, Neil: Helvettiin ja takaisin. ((The long hard road out of hell, 1998.) Suomentanut Hanna Sola) Helsinki: Like, 2003. ISBN 952-471-208-3
• Gavin Baddeley: Dissecting Marilyn Manson (2002) (teosta ei ole suomennettu)
• Chuck Weiner: Marilyn Manson "Talking" (2004) (teosta ei ole suomennettu)

• Viralliset kotisivut
• Marilyn Manson Finland - Suomalainen Marilyn Manson-sivusto (Arkistoitu – Internet Archive)
• Marilyn Manson wiki