Lee Harvey Oswald

Oswald syntyi kaksi kuukautta isänsä kuoleman jälkeen. Hänen äitinsä meni myöhemmin uudelleen naimisiin, mutta liitto kesti vain kolme vuotta. Perhe muutti useita kertoja vuosina 1939–1956.^[1] Lapsena Oswald oli usein luvatta pois koulusta ja joutui käytöksensä vuoksi psykiatriseen tarkkailuun.^[2]

Lokakuussa 1956 Oswald keskeytti koulunkäynnin ja liittyi Yhdysvaltain merijalkaväkeen. Asepalveluksessa hän menestyi ammunnoissa, mutta suhtautui muuten palvelukseen välinpitämättömästi. Oswald ilmaisi palveluksen aikana poliittisesti radikaaleja, Neuvostoliittoa puolustaneita näkemyksiä. Hänet vapautettiin merijalkaväestä 11. syyskuuta 1959.^[1]

Samana päivänä hänelle myönnettiin passi. Passihakemuksessaan hän kertoi aikovansa opiskelemaan Sveitsiin tai Turun yliopistoon.^[3]

Warrenin komission selvityksen mukaan Oswald matkusti Lontooseen ja sieltä Helsinkiin. Supo päätteli hänen tulleen Suomeen Tukholman kautta Aeron lennolla tai Tukholman ja Turun kautta Wellamo -laivalla. 10. lokakuuta 1959 Oswald kirjautui Hotelli Torniin ja ilmoitti viipyvänsä viisi vuorokautta. Kahden yön jälkeen hän ilmoitti haluavansa lähteä hotellista palatakseen Yhdysvaltoihin, mutta sen sijaan hän ainoastaan vaihtoi hotellia. 12. lokakuuta hän kirjautui Hotelli Klaus Kurkeen, jossa hän vietti kolme yötä. Suojelupoliisi ei saanut selville, miten Oswald käytti aikansa Suomessa. 12. lokakuuta hän haki viisumia Neuvostoliiton konsulaatista ja hänelle myönnettiin kuuden päivän turistiviisumi 14. lokakuuta, mikä oli tavallista nopeammin. 15. lokakuuta hän lähti Vainikkalan kautta Moskovaan.^[4]

Neuvostoliitossa hän yritti saada maan kansalaisuuden siinä onnistumatta.^[1] Saatuaan kieltävän päätöksen kansalaisuusvaatimukseensa Oswald yritti tappaa itsensä moskovalaisen hotellin kylpyammeessa. Tämän jälkeen hänen annettiin jäädä maahan.^[2] Asuessaan Minskissä, jonne neuvostoviranomaiset olivat määränneet hänet töihin, Oswald tapasi Marina Nikolajevna Prusakovan ja meni hänen kanssaan naimisiin 30. huhtikuuta 1961. Kolmetoista kuukautta myöhemmin hän palasi Yhdysvaltoihin vaimonsa ja kolmen kuukauden ikäisen tyttärensä June Leen kanssa.^[1]

Yhdysvalloissa perheen uusi ystäväpiiri koostui Dallasissa asuneista venäläissiirtolaisista, joiden avulla hän sai työpaikan valokuvakehittämöstä.^[2] Oswald ajautui pian riitoihin työpaikallaan ja pahoinpiteli kotona vaimoaan. Samoihin aikoihin hän kiinnostui Kuuban kommunistidiktatuurista ja alkoi suhtautua erittäin kriittisesti Yhdysvaltain hallinnon Fidel Castron vastaiseen politiikkaan.^[2]

Tammikuussa 1963 Oswald tilasi postimyynnistä, käyttäen salanimeä ”A. Hidell”, .38 Smith & Wesson -revolverin ja kaksi kuukautta myöhemmin italialaisen 6,5×52mm Carcano-kiväärin ja kiikaritähtäimen.^[1][2] 10. huhtikuuta hän yritti salamurhata kiväärillään äärioikeistolaisen entisen armeijan kenraalin Edwin Walkerin.^[1] Viranomaiset selvittivät Walkerin salamurhayrityksen vasta Kennedyn murhan jälkeen.^[2]

Myöhemmin huhtikuussa Oswald jätti vaimonsa Dallasiin ja matkusti New Orleansiin, missä hän perusti yhden miehen Fair Play for Cuba -järjestön ja jakoi Castron hallintoa puolustaneita esitteitä. Syyskuussa Oswald matkusti Meksikon pääkaupunkiin Méxicoon. Siellä hän yritti turhaan saada Kuuban lähetystöstä viisumia ja Neuvostoliiton lähetystöstä lupaa palata Neuvostoliittoon. Lokakuussa Oswald palasi Dallasiin, jossa hän sai työpaikan Texasin koulukirjavarastosta.^[1]

19. marraskuuta Dallas Times Herald -sanomalehti julkaisi kartan presidentti Kennedyn Dallasin vierailun autosaattueen reitistä, joka kulki Oswaldin työpaikan vierestä.^[2]

22. marraskuuta 1963 klo 12.30 Oswald ampui kiväärillään koulukirjavaraston kuudennen kerroksen ikkunasta kolme laukausta, jotka tappoivat presidentti Kennedyn ja haavoittivat Texasin kuvernööri John B. Connallya heidän matkatessaan autosaattueessa Dealey Plaza -aukion tuntumassa avoautossa. Oswald pakeni laukausten jälkeen työpaikaltaan bussilla ja taksilla majapaikkaansa. Dallasilainen poliisi J. D. Tippit, joka uskoi Oswaldin muistuttavan epäiltyä, jota oli jo kuvailtu poliisin radiossa, pysäytti puolentoista kilometrin päässä majapaikastaan jalan liikkuneen Oswaldin. Oswald ampui Tippitin revolverillaan kuoliaaksi kello 13.15. Poliisit ottivat saamansa vihjeen perusteella Oswaldin kiinni ​​elokuvateatterissa noin kello 13.45.^[1] Teatterissa Oswald yritti ampua häntä pidättänyttä poliisia revolverillaan, mutta poliisit saivat vangittua hänet nyrkkitappelun jälkeen.^[2]

23. marraskuuta klo 1.30 Oswaldia syytettiin virallisesti presidentti Kennedyn murhasta.^[1] Viranomaiset kuulustelivat Oswaldia kaksi päivää, mutta hän ei tunnustanut kumpaakaan murhaa.^[2] Oswald vaati kuulusteluissa oikeudelliseksi avustajakseen Yhdysvaltain kommunistisen puolueen lakimiestä John Abtia, mutta ei onnistunut tavoittamaan häntä.^[5]

24. marraskuuta Kennedyn murhasta järkyttynyt dallasilainen yökerhonomistaja Jack Ruby ampui Oswaldin, kun tätä oltiin viemässä pois poliisiasemalta.^[1] Tapaus oli maailman ensimmäinen suorassa televisiolähetyksessä tapahtunut murha.^[6] Dallasilaispoliisit tunsivat Rubyn ja viettivät usein vapaa-aikaansa tämän striptease-kerhossa.^[2]

Oswald vietiin ambulanssilla Parkland Memorial Hospital -sairaalaan, jossa hänet todettiin kuolleeksi. Presidentti Kennedy oli todettu kuolleeksi samassa sairaalassa kaksi päivää aikaisemmin.^[5]

Oikeudenkäynnin jälkeen Ruby todettiin syylliseksi murhaan ja tuomittiin kuolemaan 14. maaliskuuta 1964. Lokakuussa 1966 Texasin muutoksenhakutuomioistuin kumosi tuomion, mutta ennen uuden oikeudenkäynnin järjestämistä Ruby kuoli verihyytymään 3. tammikuuta 1967.^[1]

Kennedyn murhaa tutki 29. marraskuuta 1963 – 24. syyskuuta 1964 presidentti Lyndon B. Johnsonin nimittämä komissio, jota johti Yhdysvaltain korkeimman oikeuden puheenjohtaja Earl Warren. Warrenin komission tutkimuksen mukaan Oswald yksin oli ampunut laukaukset, jotka tappoivat Kennedyn. Komissio tuli myös siihen lopputulokseen, ettei ollut todisteita siitä, että joko Oswald tai Ruby olisi ollut osa salaliittoa.^[1]

Komissio ei löytänyt yksiselitteistä motiivia Oswaldin tekoon. Sen mukaan Oswaldia leimasi vihamielisyys ja tyytymättömyys ympäröivää maailmaa ja amerikkalaista yhteiskuntaa kohtaan sekä kykenemättömyys muodostaa merkityksellisiä ihmissuhteita. Komission mukaan Oswald halusi, että jälkipolvet muistaisivat hänet historiallisena merkkihenkilönä. Lisäksi komission mukaan Oswaldin äärivasemmistolaiset mielipiteet saattoivat innoittaa häntä poliittiseen väkivaltaan.^[7]

Kennedyn murhaa koskevissa salaliittoteorioissa esitetään tyypillisesti, ettei Oswald ollut ainoa ampuja tai ainakaan murhan ainoa suunnittelija tai että hän oli mahdollisesti täysin syytön.

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Lee Harvey Oswald Wikimedia Commonsissa