Interpol
International Criminal Police Organization eli Interpol on kansainvälinen rikospoliisijärjestö. Interpolin keskuspaikka sijaitsee Lyonissa, Ranskassa. Se toimii jäsenvaltioidensa rikospoliisien yhteistyön kehittämiseksi. Rikollisten valvontaa varten järjestöllä on muun muassa kansainvälisistä rikollisista keskusrekisteri. Interpolissa on yhteensä 196 jäsenvaltiota.
| ICPO–INTERPOL | |
|---|---|
 |
|
 Interpolin jäsenvaltiot (tummansinisellä) ja sen ulkopuolella olevat valtiot (punaisella). |
|
| Perustettu | 7. syyskuuta 1923 |
| Päämaja | Lyon, Ranska |
| Jäsenet | 196 jäsenvaltiota[1] |
| Viralliset kielet | englanti, arabia, ranska, espanja |
| Pääsihteeri | Jürgen Stock |
| Puheenjohtaja | Ahmed Naser Al-Raisi |
| Aiheesta muualla | |
| Sivusto | |
Organisaation virallinen nimi on ICPO–Interpol. ICPO lyhenne tarkoittaa kansainvälistä rikospoliisiorganisaatiota (engl. International Criminal Police Organization). Sana Interpol tulee sanoista kansainvälinen poliisi. Suomi on kuulunut Interpoliin vuodesta 1928.
Tehtävät
muokkaaInterpolin tehtävänä on tarjota laajaa tukea kansallisille rikospoliiseille kansainvälisen rikollisuuden torjumiseksi.[2] Interpolin tehtävät jakautuvat neljään kansainvälisen rikollisuuden alalajin ympärille. Järjestön maailmanlaajuisiin ohjelmiin kuuluvat terrorismin torjunta, tietotekniikkarikollisuus, järjestäytynyt rikollisuus sekä talousrikollisuus ja korruptiontorjunta.[1] Näiden sisällä Interpol tutkii terrorismia, ihmiskauppaa, laitonta siirtolaisuutta, moottoriajoneuvojen varkauksia, taidevarkauksia, rahanpesua, väärennöksiä ja huumekauppaa.[2]
Interpol tarjoaa toimialueidensa sisällä tukea ja palveluita jäsenvaltiolle, ja sillä on 19 poliisitietokanta, jossa on tietoja rikoksista ja rikollisista, kuten nimitietoja, sormenjälkiä ja dataa varastetuista passeista. Interpolin kautta saa myös tukea rikostekniikkaan, tietojen analysointiin ja karkulaisten etsimiseen.[1]
Organisaatio
muokkaa
Interpolin päivittäisestä toiminnasta vastaa pääsihteeristö, jonka johdossa on pääsihteeri. Pääsihteerin toimikausi on viisi vuotta, ja hänet nimittää järjestön yleiskokous. Yleiskokous on Interpolin keskeisin päätöksentekoelin, ja siihen kuuluu delegaatti jokaisesta jäsenvaltiosta. Interpolin toimeenpanevassa komitea valvoo ja yleiskokouksen tekemien päätösten toimeenpanoa sekä pääsihteerin työtä. Komiteassa on 13 jäsentä, ja yleiskokous valitsee sen vuosittaisessa kokouksessaan.[2] Interpolin pääsihteerinä on vuodesta 2014 toiminut Jürgen Stock, joka valittiin toiselle toimikaudella 2019.[3] Yleiskokousta ja toimeenpanevaa komiteata puolestaan johtaa Ahmed Naser Al-Raisi, joka valittiin 2021 nelivuotiselle kaudelle.[4]
Jokaisessa jäsnevaltiossa on kansallinen Interpol-toimisto, jonka kautta kansalliset poliisivoimat ottaa yhteyttä järjestön pääsihteeristöön tai muiden maiden poliiseihin. Interpol luottaa toiminnassaan laajoihin viestintäverkostoihin ja joka vuosi viestintähenkilökunnan kautta kulkee miljoonia viestejä arabiaksi, englanniksi, ranskaksi ja espanjaksi, jotka ovat järjestön viralliset kielet. Interpol otti vuonna 1992 käyttöön hakumahdollisuuden, jolla kansalliset toimistot voivat etsiä tietokannoista tarvitsemiaan tietoja.[2]
Historia
muokkaaKansainvälinen rikospoliisikomissio
muokkaaAjatus Interpolista syntyi vuonna 1914 Monacossa kansainvälisessä rikospoliisien kongressissa.[2] 24 maan viranomaisia kokoontui Monacoon keskustelemaan pidätysprosesseista, tunnistustekniikoista ja keskitetyn rikollisrekisterin ylläpidosta.
Interpolin edeltäjä Kansainvälinen rikospoliisikomissio ICPC perustettiin 1923. Aiemmin samana vuonna Wienissä 20 maan edustajat olivat kokoontuneet lisääntyneen kansainvälisen rikollisuuden takia. ICPC:n pääkonttori sijoitettiin Wieniin, ja sen johtajaksi valittiin Wienin poliisin johtaja Johann Schober.[2]
Järjestön tärkeimpiä asioita 1930-luvun alussa olivat rahaväärennökset, rikosrekisteri ja passiväärennökset. Vuonna 1935 avattiin ensimmäinen yksisuuntainen radioverkkoyhteys viestintään, joka oli itsenäinen järjestelmä vain kansallisten rikospoliisien käyttöön. Vuonna 1938 natsit saivat organisaation johtoon itävaltalaisen poliitikon ja poliisin Michael Skublin, jolloin useat maat lopettivat osallistumisen organisaation toimintaan. Organisaatio oli täysin natsihallinnon kontrollissa 1940-luvun alusta, ja päämaja siirrettiin Berliiniin. Toinen maailmansota lakkautti lopulta kokonaan järjestön toiminnan[2].
Sodan jälkeen Belgia ehdotti päämajan siirtämistä Pariisiin, ja nimeä Interpol käytettiin ensimmäisen kerran. Johtoryhmä ja puheenjohtaja valittiin myös demokraattisesti. Sodan jälkeen Interpol julkaisi värikoodatut tiedoksiannot etsintäkuulutetuista.lähde? ICPC:n toiminta joutui kuitenkin käynnistymään lähes tyhjiltä, sillä ennen sotaa kerätyt tallenteet olivat tuhoutuneet.[2]
Uusi perussääntö: Interpol
muokkaaICPC laajeni vuodesta 1946 vuoteen 1955. Sodan jälkeen sillä oli ollut 19 jäsenvaltiota, mutta vuonna 1955 niitä oli jo 55. Järjestö hyväksyi vuonna 1956 uuden perussäännön, jolloin sen nimi muutettiin Kansainväliseksi rikospoliisijärjestöksi (International Criminal Police Organization) eli Interpoliksi.[2]
ICPC oli ollut alkujaan varsin eurooppalainen organisaatio, ja esimerkiksi Yhdysvallat oli liittynyt siihen vasta 1938. Monet muutkin ei-europpalaiset valtiot pysyivät pitkään järlestön ulkopuolella.[2]
Interpolin tehokkuus alkoi kehittyä erityisesti ranskalaisen Jean Népoten pääsihteerikaudella 1963–1978.[2] 1970-luvulla sitä alettiin pitää kansainvälisenä järjestönä ja se alkoi tehdä myös sopimuksia muiden järjestöjen kanssa. Yhdistyneet kansakunnatkin otti saman kannan. YK oli vuodesta 1947 asti luonnehtinut Interpolin kansalaisjärjestöksi, jolla ei ole niin vahvaa asemaa kuin kansainvälisellä järjestöllä.[5] Interpolissa oli 1980-luvun puolivälissä jo 125 jäsenvaltiota.[2]
Interpolia uudistettiin syyskuun 11. päivän terrori-iskujen seurauksena. Tuolloin perustettiin poliisipalveluille oma toimeenpaneva johtaja, joka valvoo useita direktoraatteja.[2]
Kansainvälinen tiedoksiantojärjestelmä
muokkaaHeti toisen maailmansodan jälkeen puhuttiin punaisesta listasta, mikä tarkoittaa, että tietoa rikollisista ja etsittävistä henkilöistä jaetaan jäsenvaltioiden kesken ja tieto luokitellaan värikoodeilla. Värikoodeja käyttää myös YK:n turvallisuusneuvosto ja kansainvälinen rikostuomioistuin. Vuonna 2016 oli lähes 20 000 tiedoksiantoa.
| Väri ja tyyppi | Tieto | Määrä 2016 |
|---|---|---|
| Punainen | Etsitään luovutettavaksi oikeuteen tai kansainväliseen tuomioistuimeen.
Pidätysmääräys olemassa. |
12 878 |
| Sininen | Henkilöä etsitään tai tietoa tarvitaan. | 4 129 |
| Vihreä | Varoitus henkilön rikollisesta toiminnasta, uhkaa yleistä turvallisuutta. | 930 |
| Keltainen | Kadonnut henkilö tai häntä ei tavoiteta. | 2 675 |
| Musta | Tuntematon vainaja tai lisätietoa tarvitaan. | 123 |
| Oranssi | Varoitus tapahtumasta, henkilöstä tai kohteesta, joka uhkaa henkeä tai omaisuutta. | 48 |
| Purppura | Tarvitaan tietoa rikollisten toimintatavoista, kohteista, laitteista tai piilopaikoista. | 106 |
| Interpol ja YK turvallisuusneuvosto | YK sanktioita koskeva erikoistiedoksianto | 33 |
Interpolin sivuilla on julkisesti nähtävissä punaiset ja keltaiset tiedoksiannot. Punainen lista on nähtävissä Interpolin hakukoneessa.[6]
Tietokannat
muokkaaInterpol harjoittaa tietojen vaihtoa jäsenvaltioiden viranomaisten välillä. Tietokannat ovat edellytys tietojenvaihtoon. Useimmat tiedot Interpolin tietokannoista on saatavilla jatkuvasti, poikkeuksena ballistisen tiedon IBIN-tietokanta.
Henkilötieto
muokkaaTiedoksiannot
muokkaaTiedoksiannot otettiin käyttöön toisen maailmansodan jälkeen, ja ne ovat sen tunnetuin muoto. Rikollisten punainen lista on avoimesti luettavissa verkossa.
Interpolin järjestelmä koskee ilmoituksia, joissa henkilöt ovat paossa, heitä epäillään rikoksesta tai he liittyvät suoritettavaan rikostutkintaan. Rekisterissä ovat myös henkilöt, joihin sovelletaan YK:n turvallisuusneuvoston pakotteita. Luettelossa on myös kadonneita henkilöitä ja vainajia.
Lasten hyväksikäyttö ja uhrit
muokkaaInterpolilla on tietokanta lasten seksuaalista hyväksikäyttöä koskeva kuvatietokanta. Sen pohjalta tehdään kuvavertailua ohjelmistoilla hyväksikäyttäjistä ja uhreista. Tavoitteena on etsiä, paikantaa ja pidättää syylliset sekä tunnistaa uhrit.
Jäsenvaltiot
muokkaaInterpolin jäsenenä on yhteensä 195 jäsenvaltiota.[7]
,_Flag_of_Syria_(1980%E2%80%932024).svg){kind=link}
Johtajat
muokkaaPääsihteerit
muokkaa| Pääsihteeri | Virka-aika | Valtio[8] |
|---|---|---|
| Oskar Dressler | 1923–1946 | Itävalta |
| Louis Ducloux | 1946–1951 | Ranska |
| Marcel Sicot | 1951–1963 | Ranska |
| Jean Népote | 1963–1978 | Ranska |
| André Bossard | 1978–1985 | Ranska |
| Raymond Kendall | 1985–2000 | Yhdistynyt kuningaskunta |
| Ronald Noble | 2000–2014 | Yhdysvallat |
| Jürgen Stock | 2014– | Saksa |
Puheenjohtajat
muokkaaLähteet
muokkaa- List of Member States (Interpolin jäsenvaltiot) interpol.int. Arkistoitu 2.8.2012. Viitattu 26.10.2008. (englanniksi)
- Dates of membership of Interpol member countries (pdf) (Interpolin jäsenvaltioiden liittymisajankohdat) Interpol. Arkistoitu 24.7.2011. Viitattu 26.10.2008. (englanniksi)
Viitteet
muokkaa- ↑ a b c What is INTERPOL? Interpol. Viitattu 16.2.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k l m Interpol Encyclopedia Britannica. 15.2.2024. Viitattu 16.2.2024. (englanniksi)
- ↑ Secretary General Interpol. Viitattu 16.2.2024. (englanniksi)
- ↑ President Interpol. Viitattu 16.2.2024. (englanniksi)
- ↑ Kansainvälisen poliisiyhteistyön pitkä historia Poliisi. Viitattu 16.2.2024.
- ↑ Interpol: International Notices system. Interpol Fact sheet, 2007-02.
- ↑ Member countries Interpol. Viitattu 16.2.2024. (englanniksi)
- ↑ Former Secretaries General Interpol. Viitattu 7.9.2023. (englanniksi)
- ↑ Former Presidents of INTERPOL Interpol. Viitattu 7.9.2023. (englanniksi)
Aiheesta muualla
muokkaa- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Interpol Wikimedia Commonsissa
- Interpolin kotisivut (englanniksi)