Tammela (Tampere)

Tammela on kahden kaupunginosan muodostama alue Tampereen ydinkeskustan tuntumassa itäpuolella. Se koostuu Tampereen 15. ja 16. kaupunginosista.^[1] Tammela rajoittuu etelässä Itsenäisyydenkatuun, lännessä ratapihaan, pohjoisessa Kekkosentiehen ja idässä Kalevan puistotiehen. Myös Tullin alue Sorsapuistoineen, etelään Kalevantiehen saakka, sekä Osmonmäki lasketaan usein kuuluviksi Tammelaan.^[2] Kuitenkin Tulli ja Osmonmäki ovat omia kaupunginosiaan eivätkä kuulu Tammelaan.

Tammela tunnetaan erityisesti Tammelantorista, joka on Tampereen ainoa ympärivuotisessa päivittäisessä käytössä oleva kauppatori. Tammelan itäosissa on vielä jäänteitä vanhasta Puu-Tammelasta, kun taas keskustaa lähinnä oleva alue on lähes kokonaan tiili- ja betonirakenteista. Monet jäljellä olevista puutaloista on nyttemmin suojeltu, samoin kuin alueen ainoa alkuperäinen kivitalo Villa Sofia. Jotkin taloista on kunnostettu, toiset taas korvattu samantyylisillä uudisrakennuksilla. Viimeksi vuonna 2003 purettiin suuren kohun saattelemana Kyllikinraitin talot, joiden tilalle rakennettiin Vuokratalosäätiön kerrostaloja. Nimityksenä Puu-Tammela tuli viralliseen käyttöön vuonna 1990 pidettyjen asuntomessujen myötä.^[3]

Nuorten aikuisten myötä Tammelan ravintolakulttuuri on voimistumassa. Tampereen yliopiston opiskelijat suosivat Tammelaa asuinpaikkanaan kampuksen läheisen sijainnin takia. Alueen vanhoihin kiinteistöihin on kunnostettu Tampereen seudun opiskelija-asuntosäätiön (TOAS) asuntoja.

Tammelassa on myös Tammelan jalkapallostadion ja Tammelan alakoulu, jossa toimii myös Sara Hildénin mukaan nimetty kuvataidekoulu.

Tammelan nimi juontuu alueella sijainneesta Tammela-nimisestä Hatanpään kartanon torpasta, joka mainitaan vuonna 1758 tehdyssä kartassa. Muita alueen torppia olivat muun muassa Puolimatka, Moisio, Mäkipää ja Välimaa, jotka ovat säilyneet myöhemmässä kadunnimistössä. Tampereen kaupunki osti Tammelan tulevan kaupunginosan alueen vuonna 1876 ja se päätettiin varata erityisesti työväestön asuinalueeksi. Alueelle vahvistettiin asemakaava vuonna 1886 ja sitä täydennettiin vuonna 1897, jolloin otettiin käyttöön runsaasti Kalevala-aiheisia kadunnimiä, muun muassa Ilmarinkatu, Tapionkatu, Kyllikinkatu ja Kullervonkatu. Nämä ovat Tampereen vanhimmat yhtenäisen ryhmän muodostavat kadunnimet.^[1]

Tammelan pääkadut ovat Tampereen rautatieaseman ja Sammon aukion välinen Itsenäisyydenkatu (vuoteen 1958 nimeltään Puolimatkankatu^[4]) ja Tammelantorin itäreunaa sivuava Tammelan puistokatu, joiden risteyksessä otettiin vuonna 1960 käyttöön Tampereen ensimmäiset liikennevalot. Tammelan puistokadun eteläpää Itsenäisyydenkadulta Kalevantielle nimettiin Yliopistonkaduksi vuonna 1984. Aloite nimenmuutokseen tuli silloin 60-vuotisjuhlaansa viettäneeltä yliopistolta.^[5]

Tammelaa voidaan monessa suhteessa verrata Helsingin Kallion kaupunginosaan. Tammelan erottaa varsinaisesta ydinkeskustasta rautatie (vrt. Pitkäsilta), ja entisestä työläiskaupunginosasta on vähitellen tullut nuorten aikuisten ja toisaalta iäkkäämmän väestön suosima asuinalue.

Tammelassa sijaitsi aikanaan kaksi merkittävää kenkätehdasta, Tammelantorin kupeessa Aaltosen kenkätehdas ja Itsenäisyydenkadun ja Yliopistonkadun kulmassa Attilan kenkätehdas. Kun Tamperetta kutsuttiin 1900-luvun alkuvuosikymmeninä suutarien pääkaupungiksi, tarkoitettiin nimenomaan Tammelaa. Aaltosen kenkätehtaan naapurina oli konepaja Kone ja Terä Oy, jonka tunnetuimpia tuotteita olivat 1950-luvulla hyvin suositut Jaguar-merkkiset polkupyörät. Muita Tammelan kaupunginosassa toimineita teollisuusyrityksiä olivat muun muassa Ferraria, Galvanoimis Oy, Tampereen Sementtivalimo ja Rautabetoni Oy, Tampereen Saippuatehdas, lääketehdas Star, Kaipio Oy, Branderin kenkätehdas, kenkätehdas Solena, kenkätehdas Kaleva ja Tampereen Kenkäteollisuus Oy.^[6]

Suuri osa Tammelan rakennuksista tuhoutui vuoden 1918 sisällissodassa valkoisten pommituksissa sekä Tampereen valtauksen ratkaisutaisteluissa. Alue kärsi tuhoja myös talvisodan lentopommituksissa. Kolmannen kerran Tammelan rakennuskanta koki tuhoja 1960- ja 1970-luvun kaupungistumisen vuosina, jolloin alue lopullisesti alkoi muistuttaa nykyaikaista betonilähiötä.

• Louhivaara, Maija: Tampereen kadunnimet. Tampereen museoiden julkaisuja 51, 1999, Tampere. ISBN 951-609-105-9.
• Wacklin, Matti: Tammela – suutarien pääkaupunki. Tampereen Tammelalaiset ry./Tampereen kaupunki, 1997. ISBN 951-609-058-3

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tammela Wikimedia Commonsissa

• Tampereen tammelalaiset (Arkistoitu – Internet Archive)
• Teollinen Tammela -kulttuuriraitti
• Tiina-raitti kirjailija Anni Polvan lapsuudenmaisemissa