Ferraria

Oy Ferraria Ab (perustettu 1898, nimi vuoteen 1941 Aktiebolaget Ferraria) oli pääasiassa Loimaalla ja Jokioisissa toiminut metalliteollisuusyritys, joka fuusioitiin 1951 Oy Fiskars Ab:hen. Ferraria oli aikanaan Suomen suurin naulojen valmistaja.

Ferraria perustivat Tampereella 1898 insinööri Jakob Estlander ja pankinjohtaja Emil Schybergson. Yhtiö valmisti myös metallilankaa, metalliverkkoja, kettinkejä, saranoita, hevosenkenkiä yms. Noin vuonna 1920 yrityksen palveluksessa oli 300 henkilöä.^[1] Vuonna 1948 sen palveluksessa oli 600 henkilöä ja liikevaihto oli 575 miljoonaa markkaa.^[1][2]

Ferraria toimi aluksi Tampereella, jossa sillä oli vuoteen 1910 saakka tuotantolaitos^[1] Tammelan kaupunginosassa^lähde?. Rakennukset myytiin 1912. Vuonna 1903 Ferraria osti Jokioisten ja Loimaan rautatehtaa^[1]t. Yhtiön toiminnan painopiste siirtyi tälle seudulle niin, että ensimmäisen maailmansodan aikoihin yhtiöllä oli Jokioisissa noin 200 työntekijää ja Loimaalla 80.^[2]

Yrityksen työntekijöillä oli 1920-luvun alun tietojen mukaan sairas- ja hautausapurahasto, ilmainen lääkärinhoito ja ilmaisia asuntoja yhtiön rakennuksissa.^[1]

Ferraria osti vuonna 1919 Viipurin maalaiskunnassa Säiniöllä toimineen Peron naulatehtaan (Pero Spikfabriks Aktiebolag, perustettu 1876) ja fuusioi sen itseensä 1920. Rauman Naulatehdas Oy ostettiin 1926, ja vuonna 1934 hankittiin Suomen Pultti Oy. Suomen Pultti Oy oli perustettu 1924 jatkamaan talousvaikeuksiin joutuneen turkulaisen Ab Åbo Jernmanufaktur och Waggonfabrik Oy:n pultteja, muttereita ja koneita valmistaneiden tuotantolaitosten toimintaa.^[2]

Jokioisten tehtailla valmistettiin eri laatuista rautalankaa ja kauppalankaa, lankanauloja, huopanauloja, paininnauloja, pärenauloja, nupeja ja kiskonauloja, niittejä, aitauslankaa ja sinkilöitä y.m. Loimaan tehtailla taas valmistettiin kettinkiä maanviljelystarkoituksiin, laivoihin, lauttauksiin, sahoille ja kuljetuksiin, hevosenkenkänauloja, lankanauloja, jäähokkeja, seulavaatetta ja rautalankavaatetta, panssariverkkoa sekä kaikenlaista aitausverkkoa. Perossa ja Jokioisissa valmistettiin kaikenlaista lankaa ja nauloja, kenkänastoja, venenauloja, pultteja, ruuveja ja muttereita. Peron tehtailla oli myös maanviljelystä ja 1 500 tynnyrinalan suuruinen metsä. Rauman Naulatehdas Oy:ssä valmistettiin lankanauloja ja aitalankaa ja Suomen Pultti Oy:ssä Turussa pulttiteoksia ja taontatöitä. 1930-luvulla Ferrariayhtiön johtokunnan puheenjohtajana vuorineuvos Albert Ludvig Lindsay von Julin, jolla myös oli yhtiön osake-enemmistö. Raaka-aineet Ferraria hankki 1930-luvulla pääasiallisesti kotimaasta, etupäässä Fiskars Oy:ltä.^[2]

Ferrarian konepaja ja prässineulatehdas irtaimistoineen tuhoutui tulipalossa 22. heinäkuuta 1939. Tehtaassa oli työskennellyt 50 henkilöä ja sen tuotteita oli valmistettu vietäväksi Intiaan ja Kuubaan.^[3]

Ferrarian pääosakkaana ensimmäisen maailmansodan aikana oli Alfred Kordelinin omistama Jokioisten kartano Oy. Kordelinin kuoleman jälkeen Jokioisten kartano Oy ja sen mukana Ferrarian osake-enemmistö siirtyi 1918 Suomen valtion haltuun. Valtio tarjosi 1927 kahta kolmasosaa Ferrarian osakekannasta Wärtsilälle, mutta Wärtsilä ei hyväksynyt tarjousta. Vuonna 1931 valtio myi kolmasosan Ferrarian osakkeista Fiskarsille ja sen omistajille, ja ajan myötä Fiskarsin omistusosuus Ferrariassa kasvoi niin, että se omisti vuonna 1943 jo 63 prosenttia Ferrarian osakkeista.

Entiset Ferrarian tuotantolaitokset Jokioisissa ja Loimaalla siirtyivät 1979 Fiskarsilta Ovako Oy:lle. Vuonna 1993 Ofa Oy osti tehtaat. Ofa puolestaan siirtyi vuonna 1997 ruotsalaisen Gunnebo Industrier Ab:n haltuun.

2000-luvulla Jokioisten tehtaat siirtyivät takaisin suomalaisomistukseen. Kaarjoki Oy osti lankatehtaan 2006.^[4] Seuraavana vuonna euralainen Pintos oy osti naulatehtaan.^[5] Pintos lakkautti Jokioisten naulatehtaan vuoden 2016 lopulla.^[6]

• Pörssitieto: 1912-72 poistuneet pörssiyhtiöt

• Konsta Korpela, Jokioisten vanha vesivoimalaitos. Käyttötarkoituksen muutos. Diplomityö. Tampereen yliopisto 2020