Tähdet kertovat, komisario Palmu

Tähdet kertovat, komisario Palmu
Ohjaaja	Matti Kassila
Käsikirjoittaja	Matti Kassila Kaarlo Nuorvala
Perustuu	Mika Waltarin Tähdet kertovat, komisario Palmu
Tuottaja	Mauno Mäkelä
Säveltäjä	Osmo Lindeman
Kuvaaja	Esko Töyri
Leikkaaja	Juho Gartz
Lavastaja	Ensio Suominen
Pääosat	Joel Rinne Matti Ranin Leo Jokela Pentti Siimes
Valmistustiedot
Valmistusmaa	Suomi
Tuotantoyhtiö	Fennada-Filmi
Levittäjä	Adams Filmi
Ensi-ilta	1962-09-077. syyskuuta 1962 (Suomi)[1]
Kesto	100 minuuttia
Alkuperäiskieli	suomi
Edeltäjä	Kaasua, komisario Palmu!
Seuraaja	Vodkaa, komisario Palmu
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie
Svensk Filmdatabas
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OKNimi-testi OK

Tähdet kertovat, komisario Palmu on Matti Kassilan ohjaama elokuva vuodelta 1962. Se perustuu Mika Waltarin myöhemmin salapoliisiromaaniksi muokkaamaan romaanikäsikirjoitukseen Tähdet kertovat, komisario Palmu.

Elokuva kertoo, miten rikostutkimus puliukoksi luullun kuolleen miehen kuolinsyystä laajenee median ja rikokseen liittyvien talouselämän merkittävien henkilöiden luomassa paineessa.

Waltarilla oli pahoja luomisvaikeuksia suuren historiallisen romaanin suhteen. Kassila kutsui hänet elokuvansa Kaasua, komisario Palmu! ensi-iltaan. Waltari oli hyvillään elokuvasta, jolloin paikalla ollut Fennada-Filmin johtaja Mauno Mäkelä kysyi, olisiko tällä vaikka lyhyt synopsis kolmatta elokuvaa varten.

Waltari pyysi odottamaan vähän aikaa, ja kolmen viikon päästä hänellä oli kertomus valmiina. Hän oli kirjoittanut sen romaanin muotoon, ja tarina ilmestyikin myös kirjana. Palmu-romaanin jälkeen sujui myös historiallisen romaanin eli Ihmiskunnan vihollisten kirjoittaminen.^[2]

Tässä elokuvassa Palmun maailmaan tulee uusi aika. Entisestä alaisesta Virrasta on tullut esimies, ja Palmu huokaa: ”Ai, minä muistan vanhat ajat, kun me pojat…” Uusi aika näkyy myös lavastuksessa: Ensio Suominen on tuonut mukaan modernit kalusteet ja Marimekko-verhot. Samoin poliisilaitoksen tekniikka on nykyaikaistunut sisäpuhelimineen.^[3]

Waltarin ja Kassilan tuntemalla eteläisellä Helsingillä on keskeinen osa elokuvassa, mutta entinen romanttinen Tähtitorninmäki esitellään nyt rikoksen näyttämönä.^[4] Vadenblickin kartanoa esittää ulkokuvauksissa keskiajan romantiikkaa henkivä Siuntion Suitian kartano.^[5]

Eräs 2000-luvun kriitikko pitää elokuvaa edeltäjää heikompana. Parhaana antina hän näkee Palmun, Kokin ja Virran yhteispelin.^[6] Toinen näkee elokuvan häikäilemättömässä yli-ihmisyyttä ilmentävässä majurissa yhtymäkohtia nykyaikaan. Surumielisen komedian käsikirjoitus syntyi Waltarilta välityönä.^[7]

Alli Pelkosen Turva-terrieri löytää Tähtitorninmäeltä vanhan miehen ruumiin. Havaittuaan ruumiissa väkivallan jälkiä poliisit alkavat tutkia tapausta murhana. Paikalle osunut Iltalehden toimittaja Nopsanen löytää lähistöltä romuttuneen auton ja oivaltaa, että varastettu auto ja tappo liittyvät toisiinsa. Hän yhdistää tapaukseen lättähatut. Poliisin tutkimuksissa vainajan nimeksi paljastuu Fredrik Nordberg. Hän oli entinen antikvariaatin pitäjä, joka harrasti tähtien tarkkailua kaukoputkella Kaivopuistossa.

Poliisi menee vainajan kotiin, jossa on muutto meneillään. Palmu kumppaneineen kuulustelee muutossa auttamaan tullutta kuolleen miehen veljentytärtä Saara Pohjanvuorta, jonka nahkatakki-poikaystävästä Ville Valkosesta Virta kiinnostuu. Pohjanvuori asui setänsä luona, koska hänen isänsä oli raivostunut kuultuaan tyttärensä olevan Villelle raskaana. Epäilyt lättähattujen osallisuudesta murhaan osoittautuvat kuitenkin vääriksi.

Palmu epäilee, että muuttamassa ollut Nordberg on hankkinut rahat uuteen asuntoon kiristämällä. Selviää, että erään majuri Carl Gustaf Vadenblickin Katajanokan asunto näkyy kaukoputkella Tähtitorninmäeltä. Vadenblickin alkoholisoitunut vaimo Maire Melkonen putosi asunnon parvekkeelta hämärissä olosuhteissa ja kuoli, ja Nordberg ilmeisesti näki tapauksen kaukoputkellaan. Vadenblickillä oli myös ollut suhde Mairen 17-vuotiaaseen Sinikka-tyttäreen edellisestä avioliitosta. Tytär kuoli purjehdusonnettomuudessa, josta majuri selvisi hengissä.

Vuorineuvos Melkoselta he saavat selvityksen majuri Vadenblickin avioliittojen kautta saaduista osakkeista Melkosen perheyrityksessä ja omaisuudesta. Käy ilmi että majuri on maksanut Nordbergille huomattavan summan rahaa. Vuorineuvos ei ole ollut lainkaan myötämielinen kummankaan sisarensa avioliitolle.

Poliisit menevät tapaamaan Vadenblickia, jota tutkimuksen avaaminen ei hätkäytä. Sen sijaan hänen uusi vaimonsa, Mairen nuorempi sisko Annika hermostuu. Majuri esittelee poliiseille Kotkanpesä-nimisen huvilan juuri valettua perustusta. Palmu vihjaa Vadenblickin ympärillä sattuneiden kuolemantapausten omituisuudesta, mutta todisteiden puutteessa Virta ei voi pidättää ketään.

Paluumatkalla Virta oivaltaa, että Nordbergin kuolemasta kuullut Annika pelkää majurin tappavan hänetkin. Poliisit palaavat tilalle, jossa Vadenblick on aikeissa suistaa uuden vaimonsa rantajyrkänteeltä kuolemaan. Takaa-ajon aikana myös toimittaja Nopsanen ilmestyy paikalle. Todisteet majurin syyllisyydestä aiempiin murhiin löytyvät Kotkanpesän kivijalasta. Vuorineuvos Melkonen kustantaa poliisien kuoron Kööpenhaminan matkan kiitollisuutensa osoituksena.

Elokuvan lopussa kuullaan komisario Palmun lausuvan ”Avaamme ikkunoita Eurooppaan”. Tämä oli Tulenkantajien kirjajilijaryhmittymän, johon Mika Waltarikin kuului, tunnuslause.

• Elokuva sai kaksi Jussi-palkintoa
• Joel Rinne parhaan miespääosan Jussin
• Matti Ranin parhaan miessivuosan Jussin

• Yle Areena - Tähdet kertovat, komisario Palmu

• Santakari, Minna: ”Todellista kaupunkia ja kuviteltuja sisätiloja: Tähdet, komisario Palmu!”, teoksessa Elokuvat kertovat, Matti Kassila, s. 188–193. (toim. Koukkunen, Kalevi & Laine, Kimmo & Seitajärvi & Juha, Kavan julkaisusarja) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2013. ISBN 978-952-222-436-1