Suomen Pakolaisapu

Suomen Pakolaisapu ry on 1965 perustettu kansalaisjärjestö ^lähde?, jonka tärkeimpänä tavoitteena on edistää pakolaisten ja paluumuuttajien perusoikeuksia. Järjestö on uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton kehitysyhteistyöjärjestö ja YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n tiedotuskumppani Suomessa.^[1] Suomen Pakolaisapu on SOSTEn jäsenjärjestö.

Järjestö tekee Suomessa tiedotus-, koulutus- ja sosiaalityötä. Pakolaisapu pyrkii edistämään maahanmuuttajien kotoutumista ja osallistumista suomalaiseen arkeen ratkomalla naapurustossa syntyneitä ristiriitatilanteita ja auttamalla maahanmuuttajia käsittelemään omaan elämään liittyviä kysymyksiä vertaisryhmissä. Pakolaisapu tarjoaa myös tukea ja tietoa maahanmuuttajille yhdistysten perustamiseen ja pyörittämiseen. Tällä hetkellä käynnissä on viisi hanketta kotimaassa: Naapurussovittelu, Kasvokkain, Järjestöhautomo, Kotikunta ja Kurvi. Lisäksi järjestö koordinoi vapaaehtoistoimintaa.^[1]

Kehitysyhteistyöhankkeet keskittyvät erityisesti aikuislukutaitoon ja muuhun aikuiskoulutukseen sekä yhteisökehitykseen ja paikallisten järjestöjen vahvistamiseen. Toimintaa on sekä pakolaisleireillä että paluumuuttajayhteisöissä. Tavoitteena on vahvistaa paikallisten omaehtoisuutta ja vähentää köyhyyttä. Hankkeita on Liberiassa, Myanmarissa ja Ugandassa.^lähde?

Varoja järjestö saa yksityisiltä ihmisiltä, järjestöiltä, yrityksiltä ja viranomaisilta. Pakolaisapu myy kehitysmaita auttavia aineettomia lahjoja parempilahja.fi -sivustolla. Ulkomaan hankkeiden suurin rahoittaja on Suomen ulkoasiainministeriö, kotimaan hankkeiden Raha-automaattiyhdistys,^[1] jonka loppuessa tehtävät siirtyivät Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus STEA:lle.

Järjestöllä on noin 350 henkilöjäsentä ja 21 jäsenjärjestöä.^lähde?

Vuodesta 1998 lähtien järjestö on jakanut Vuoden pakolaisnainen -palkinnon.

Suomen Pakolaisapu perustettiin joulukuussa 1965. Järjestö perustettiin alun perin keräämään varoja YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:lle sekä tuomaan yleiseen keskusteluun tietoa pakolaiskysymyksistä. Pakolaisavun ensimmäisen toimintavuoden päätehtävänä oli osallistua yhdessä 16 muun Euroopan maan kanssa Pakolainen 66 -kampanjaan, jolla kerättiin varoja UNHCR:n työhön. Silloinen tasavallan presidentti Urho Kekkonen lupautui tärkeänä pitämänsä kampanjan suojelijaksi.^lähde?

Pakolaisavun ensimmäinen ulkomaanhanke sijoittui Malawiin vuonna 1991. Luwanin ja Chifungan pakolaisleireillä tuettiin Mosambikin sisällissotaa paenneita, vaikeista sotatraumoista kärsiviä naisia ja lapsia. Malawin projekti loppui vuonna 1994 Mosambikin tilanteen rauhoituttua Etelä-Afrikan apartheid-hallinnon kaatumisen myötä. Työ kuitenkin jatkui Mosambikissa paluumuuttajien parissa. Malawissa kertynyt tieto sodan traumojen hoidosta levisi ja auttoi yhä uusia pakolaisia ja paluumuuttajia.^lähde?

Vuonna 1997 alkoi Pakolaisavun kehitysyhteistyö Ugandassa. Pakolaisavun koulutushanke käynnistettiin kuudella eri pakolaisasutusalueella sekä pääkaupungissa Kampalassa. Vuonna 1999 alkoi toiminta Liberiassa.^lähde?

Vuonna 2001 alkanut perheprojekti täydensi pakolaisten kotoutumisen tukea tarjoamalla omakielistä vertaistukea. Pakolaisavun omakielinen vertaistuki jatkuu edelleen Kasvokkain-toiminnan nimellä.^lähde?

Pakolaisapu aloitti toimintansa Sierra Leonen paluumuuttajayhteisöissä sisällissodan päätyttyä vuonna 2003.^lähde?

Vuonna 2006 käynnistyi asumisviihtyvyyden parantamiseen ja asukkaiden yhteistoiminnan lisäämiseen tähtäävä Kotilo-projekti pääkaupunkiseudulla, Turussa ja Pirkanmaalla. Ensimmäisellä hankekaudella testattiin useita eri toimintamuotoja, joista naapuruussovittelu osoittautui onnistuneimmaksi. Naapuruussovittelu jatkuu tänäkin päivänä^[2].

Hallitus päättää Pakolaisavun suurista linjoista. Puheenjohtajan lisäksi hallituksessa voi olla 8–12 jäsentä. Hallitus ja puheenjohtaja valitaan kahdeksi vuodeksi kerrallaan, ja hallitus kokoontuu noin kymmenen kertaa vuodessa^[3].

Vuonna 2016 Suomen Pakolaisavun kokonaisrahoitus oli 4 153 859 euroa. Ulkoasiainministeriön osuus oli 48 prosenttia, Raha-automaattiyhdistyksen 32 prosenttia, yksityisten henkilöiden ja yritysten lahjoitusten 15 prosenttia, Turvapaikka-, maahanmuuttoja ja kotouttamisrahaston 2 prosenttia ja muiden rahoituslähteiden 3 prosenttia. Pakolaisavun koko henkilöstön vahvuus oli vuoden 2016 lopun laskennassa 122. Kotimaassa työskenteli 39 henkilöstön jäsentä. Ulkomailla työskenteli yhteensä 83 henkeä, joista 3 lähetettyä työntekijää ja 80 paikalta palkattua^[4].

Suomen Pakolaisapu on kansainvälisen pakolaistyön asiantuntija, joka kertoo tärkeimmäksi tehtäväkseen pakolaisten ja siirtolaisten auttamisen kohti uusia alkuja, sekä heidän perusoikeuksiensa edistämisen Suomessa ja ulkomailla.^lähde?

Kotimaassa Pakolaisapu työskentelee juuri maahan saapuneiden pakolaisten ja siirtolaisten sekä Suomessa pidempään olleiden maahanmuuttajien parissa. Pakolaisavun Järjestöhautomo on valtakunnallinen järjestötoiminnan kouluttaja ja monikulttuurisen järjestötyön asiantuntija. Järjestöhautomo tukee ja kouluttaa yhdistyksiä tekemään vaikuttavaa työtä. Pakolaisavun Kasvokkain-toiminta kehittää maahanmuuttajien vertaisryhmätoimintaa ja kouluttaa vertaisryhmätyöhön. Pakolaisavun Kotikunta-hanke edistää kiintiöpakolaisten kotoutumisen käynnistymistä ja kiinnittymistä vastaanottaviin kuntiin ja asuinyhteisöihin. Kurvi-projekti auttaa maahan muuttaneita nuoria ja palvelujärjestelmää kohtaamaan toisensa. Naapuruussovittelun keskus käsittelee asumisen, kotirauhan ja naapurisuhteiden häiriöitä ja tekee ennaltaehkäisevää asukastyötä esimerkiksi alueilla, joille on perustettu vastaanottokeskus.^[5][6]

Ulkomailla Pakolaisapu antaa konflikteista kärsineille pakolaisille ja paluumuuttajille lukutaito-opetusta sekä ammatti- ja pienyrittäjyyskoulutusta. Pakolaisavulla on ulkomaantoimintaa Ugandassa, Liberiassa, Myanmarissa ja vuoden 2017 alkuun Sierra Leonessa.^[7]

Pakolaisapu on vuodesta 1998 lähtien myöntänyt Vuoden pakolaisnainen -kannustuspalkinnon Suomessa asuvalle pakolaisnaiselle. Vuoden pakolaismies palkittiin vuonna 2016 ensimmäistä kertaa. Palkinnon myöntämiskriteerinä on ehdokkaan aktiivinen ja myönteinen toiminta arjessa ja yhteiskunnan jäsenenä Suomessa^[8].

Vuonna 2016 järjestö palkitsi ensimmäistä kertaa myös vuoden pakolaismiehen. Vuoden pakolaisnainen 2016 on järvenpääläinen Rita Kostama, joka pakeni Ruandan kansanmurhaa 1990-luvulla. Vuoden pakolaismieheksi valittiin joensuulainen Ali Giray, joka on taustaltaan Turkin kurdi.^[9] Vuoden pakolaisnainen 2017 on Bahar Mozaffari, joka pakeni Iranista Turkin kautta Suomeen vuonna 2006 poliittisen aktiivisuutensa vuoksi. Vuoden 2017 pakolaismieheksi valittiin oululainen Ramin Akhi, joka pakeni Afganistanista Suomeen vuonna 2005.^[10]