Otto Pensas

Otto Pensas
Otto Pensas vuonna 1924.
Kansanedustaja
1.5.1924–20.10.1930
Ryhmä/puolue	SDP
Vaalipiiri	Kuopion itäinen
Henkilötiedot
Syntynyt	16. marraskuuta 1885 Jepua
Kuollut	10. elokuuta 1940 (54 vuotta) Joensuu
Ammatti	piirisihteeri
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Otto Pensas (vuoteen 1908 Huttunen,^[1] 16. marraskuuta 1885 Jepua – 10. elokuuta 1940 Joensuu) oli suomalainen poliitikko, joka toimi SDP:n kansanedustajana vuosina 1924–1930.^[2]

Otto Pensaan vanhemmat olivat Kiuruvedeltä kotoisin ollut radanrakentaja Olof Huttunen (1848-1904) ja Alavuksessa syntynyt Sanna Kortesmäki (s. 1859).^[2] Hän kävi kansakoulun ja paikkasi myöhemmin puuttuvaa koulusivistystään itseopiskelulla.^[3] Pensas työskenteli nuoresta lähtien ratatyömailla eri puolilla Suomea tehden etupäässä kivitöitä.^[2] Vuonna 1904 hän liittyi sosialidemokraattiseen puolueeseen ja 1907 Suomen Tie- ja Vesirakennustyöläisten Liittoon.^[4][5] Pielisjärven Lieksaan asetuttuaan Pensas toimi muun muassa tie- ja vesirakennustyöläisten liiton paikallisosaston puheenjohtajana sekä sosialidemokraattisen kunnallisjärjestön sihteerinä.^[6][7] Keväällä 1909 hän sai ammattiyhdistystoimintansa vuoksi potkut Kevätniemen sahalta ja joutui työnantajien boikottilistalle.^[8][9] Vuosina 1912-1913 Pensas oli sosialidemokraattien agitaattorina Mikkelin läänin vaalipiirissä,^lähde? jonka jälkeen hän muutti Käkisalmeen työskennellen muun muassa Valtionrautateiden palveluksessa jarrumiehenä.^[5]

Yleislakon jälkeen marraskuussa 1917 Puska osallistui Heikki Kaljusen johtamalle Pyhäjärven retkelle, jonka aikana syntyi kuolonuhreja vaatinut työväen järjestyskaartin ja suojeluskunnan välinen aseellinen yhteenotto. Oman kertomuksensa mukaan Pensas toimi vain kaartilaisia kuljettaneen junan konduktöörinä ja jarrumiehenä. Parin viikon kuluttua hän kuitenkin edusti Suotniemen työväen järjestyskaartia Tampereella pidetyssä työväenkaartien kokouksessa. Sisällissodan käynnistyttyä Pensas vangittiin helmikuussa Käkisalmessa ja toimitettiin Sortavalan vankileirin kautta Vaasan vankileirille. Syksyn tapahtumien ohella hänen väitettiin kesällä johtaneen rautatieläisten lakkoa ja syyllistyneen puheissaan kiihotukseen. Pensaalle vaadittiin rangaistusta avunannosta ryöstöön ja valtiopetokseen, mutta heinäkuussa 1918 valtiorikosoikeus hylkäsi syytteet toteennäyttämättöminä ja hänet vapautettiin.^[5]

Vapauduttuaan Pensas työskenteli vuodesta 1919 lähtien sosialidemokraattien Viipurin läänin itäisen vaalipiirin järjestäjänä ja luennoitsijana, kunnes hänet valittiin piirisihteeriksi 1923.^[10][11] Suuren kommunistijutun yhteydessä Pensas oli Etsivän keskuspoliisin kuulusteluissa, joissa tiedusteltiin hänen mielipidettäään kommunistien vangitsemisesta ja udeltiin sosialidemokraattien suunnittelemista vastalausekokouksista.^[12][13] Hieman myöhemmin Pensas joutui käräjille, kun Liperin nimismies O. A. Korhonen katsoi hänen vappupuheessaan halventaneen hallitusta ja oikeuslaitosta sekä loukanneen sisäministeri Heikki Ritavuoren murhaajan Ernst Tandefeltin ja runoilija Bertel Gripenbergin kunniaa. Kaikki syytteet hylättiin.^[14]

Pensas valittiin eduskuntaan vuonna 1924 ja hän oli myös presidentin valitsijamiehenä 1925.^[2] Pensas kuului sosialidemokraattien huplilaiseen vasemmisto-oppositioon.^[15] Kesäkuussa 1928 käynnistyneen satamalakon aikana Pensas ja Mikko Ampuja yhtyivät ainoina sosialidemokraatteina kommunistien tekemään välikysymykseen.^[16] Syksystä 1928 lähtien Pensas oli kasvohalvauksen vuoksi eduskuntatyönsä lomassa tohtori Martti J. Mustakallion hoidettavana.^[17] Vuoden 1929 eduskuntavaaleissa piiritoimikunta jätti Pensaan aluksi pois ehdokaslistoilta terveydellisiin syihin vedoten.^[18] Työväenjärjestöjen Tiedonantajan mukaan Matti Puittinen ja Samuli Tervo kieltäytyivät asettumasta ehdolle samalle listalle Pensaan kanssa väittäen hänen olevan ”hullu”.^[19][20] Pensas pääsi lopulta ehdokkaaksi toimitettuaan Mustakallion antaman lääkärintodistuksen, jonka mukaan hän oli täysin toipunut ja ”henkisesti että ruumiillisesti terve”.^[21][17] Pensas putosi eduskunnasta seuraavissa vaaleissa vuonna 1930.^[22]

Huhtikuussa 1931 raastuvanoikeus määräsi Pensaan mielisairauden vuoksi puolisonsa holhottavaksi.^[23] Pensaan poliittinen ura päättyi samana syksynä, kun piiritoimikunta vapautti hänet puhujan ja järjestäjän tehtävistä heikentyneen terveyden perusteella.^[24] Pensas kuoli Joensuussa 54-vuotiaana elokuussa 1940.^[2]

Otto Pensaksen puoliso oli Pielisjärvellä syntynyt Anna Fredriikka Lampén (1890-1951), jonka kanssa hän avioitui vuonna 1908.^[2] Pariskunnalla oli kolme lasta.^lähde? Perhe asui myöhemmin Joensuussa, jossa Pensas omisti kaupungin keskustassa Merimieskatu 41:ssä sijainneen neljän huoneiston asuintalon.^[25] Anna Pensas kuului 1920-luvun alussa SSTP:n Viipurin itäisen vaalipiirin piiritoimikuntaan.^[26] Vuoden 1927 eduskuntavaaleissa Anna Pensas pudotettiin SDP:n ehdokaslistalta, koska hänen epäiltiin olevan liian lähellä kommunisteja. Vuonna 1929 osa muista ehdokkaista kieltäytyi lähtemästä Anna Pensaan kanssa samalle ehdokaslistalle. Hän oli ehdolla myös vuosien 1930 ja 1933 eduskuntavaaleissa.^[27]