Keski-Pohjanmaan maakunta

Keski-Pohjanmaan maakunta Mellersta Österbotten
vaakuna
lippu	sijainti
Historialliset läänit	Pohjanmaan lääni (1634–1775) Vaasan lääni (1775–1997) Länsi-Suomen lääni (1997–2009)
Maakuntakeskus	Kokkola
Maakuntajohtaja	Jyrki Kaiponen
Pinta-ala ilman merialueita	5 219,58 km² 17:nneksi suurin 2021
Kokonaispinta-ala	6 462,93 km² 18:nneksi suurin 2021 [1]
– maa	5 019,98 km²
– sisävesi	199,60 km²
– meri	1 243,35 km²
Väkiluku	67 680 18:nneksi suurin 30.9.2024 [2]
– väestötiheys	13,48 as./km² (30.9.2024)
Maakuntalaulu	Keski-Pohjanmaan laulu
Nimikkolajit
– järvi	Lestijärvi
– kala	siika
– kasvi	kissankello
– kivi	gneissi
– lintu	kiuru
Lyhenne	FI-07
Infobox OK

Keski-Pohjanmaa (ruots. Mellersta Österbotten) on maakunta Länsi-Suomessa Perämeren rannalla. Sen naapurimaakunnat ovat Pohjanmaan, Pohjois-Pohjanmaan, Keski-Suomen ja Etelä-Pohjanmaan maakunnat. Pohjanmaasta, Etelä-Pohjanmaasta ja Keski-Pohjanmaasta käytetään yhteisnimitystä pohjalaismaakunnat. ^lähde?

Keski-Pohjanmaan maakuntalintu on kiuru (Alauda arvensis), maakuntakukka on kissankello (Campanula rotundifolia), maakuntakala on siika (Coregonus lavaretus) ja maakuntakivi on gneissi. Keski-Pohjanmaalla yleisin gneissityyppi on kiillegneissi. Keski-Pohjanmaan maakuntalaulu on Keski-Pohjanmaan laulu.

Maakunnan pinta-ala on 6 462,93 km², josta on maa-alueita 5 019,98 km², sisävesiä 199,60 km² ja merialueita 1 243,35 km².^[3] Suurin kunta pinta-alaltaan on Kokkola. Keski-Pohjanmaan kunnista Kokkolalla on eniten merialuetta ja Lestijärvellä eniten sisävesialuetta. Sekä asukasluvultaan että kokonaispinta-alaltaan merialueet mukaan lukien Keski-Pohjanmaa on Manner-Suomen pienin ja Ahvenanmaan jälkeen koko Suomen toiseksi pienin maakunta. Jos kuitenkin lasketaan pelkkä maapinta-ala, Kymenlaakso on pienempi kuin Keski-Pohjanmaa.

Nykyinen Keski-Pohjanmaan maakunta ei ole sama asia kuin kulttuurillinen Keski-Pohjanmaa, sillä kulttuurillinen Keski-Pohjanmaa ulottuu maakunta- ja aiemmin läänirajojen yli nykyisten Etelä-Pohjanmaan, Pohjanmaan ja Pohjois-Pohjanmaan maakuntien puolelle.^[4][5] Aikaisemmin myös Keski-Pohjanmaan talousmaakunta ulottui joissain määrittelyissä nykyisen Pohjois-Pohjanmaan maakunnan puolelle.^[4]

Keski-Pohjanmaalla on 8 kuntaa, joista kaksi on kaupunkeja. Kuntakeskusten sijainti ilmenee oheisesta kartasta.

• Himanka siirtyi osaksi Pohjois-Pohjanmaan maakuntaa Kalajoen kanssa tehdyssä kuntaliitoksessa vuonna 2010.

Kulttuuriseen Keski-Pohjanmaahan luetaan kuuluvaksi yleensä lisäksi seuraavat 19 kuntaa^[6]:

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty maakunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.

Vuonna 2017 Keski-Pohjanmaalla sijaitsi 16 taajamaa.^[8] Seuraavassa on lueteltu maakunnan 10 suurinta taajamaa.

#	Taajama	Kunta	Väkiluku (31.12.2017)[9]
1	Kokkolan keskustaajama	Kokkola	&&&&&&&&&&036705.&&&&0036 705
2	Kaustisen kirkonkylä	Kaustinen 2 819 Veteli 1 589	&&&&&&&&&&&04408.&&&&004 408
3	Kannuksen keskustaajama	Kannus	&&&&&&&&&&&03741.&&&&003 741
4	Kälviän kirkonseutu	Kokkola	&&&&&&&&&&&02384.&&&&002 384
5	Toholammin kirkonkylä	Toholampi	&&&&&&&&&&&01642.&&&&001 642
6	Perhon kirkonkylä	Perho	&&&&&&&&&&&&0888.&&&&00888
7	Lohtajan kirkonkylä	Kokkola	&&&&&&&&&&&&0701.&&&&00701
8	Marinkainen	Kokkola	&&&&&&&&&&&&0545.&&&&00545
9	Peltokorpi	Kokkola	&&&&&&&&&&&&0513.&&&&00513
10	Halsuan kirkonkylä	Halsua	&&&&&&&&&&&&0484.&&&&00484

Maakuntakeskusta vastaava keskustaajama on lihavoitu. Lisäksi pääosin Pohjois-Pohjanmaalla sijaitseva Himangan kirkonkylä (1 709 asukasta) ulottuu yhden asukkaan verran Keski-Pohjanmaan puolelle.^[8]

Keski-Pohjanmaalla tervanpoltto, kaupankäynti ja laivanrakennus ovat aikoinaan olleet tärkeimmät elinkeinot, ja 1800-luvulla alue oli mainittujen elinkeinojen ansiosta Suomen vauraimpia. Keskipohjalaisessa maataloudessa on runsaasti erikoistuneita pientiloja. Keski-Pohjanmaa on Suomen suurimpia luomualueita. Alueella on pari sataa luomutilaa, joista enin osa on vilja- ja marjatiloja. Kotieläintiloja ei luomutiloina Keski-Pohjanmaalla juurikaan ole.

Asutus on Keski-Pohjanmaalle levinnyt jo kampakeraamisella ajalla noin 5 000 vuotta sitten. Tuolta ajalta on olemassa merkkejä kylämäisestä asutuksesta muinaisten jokisuiden ja rannikon läheisyydestä. Vanhimmat merkit ihmisestä sijaitsevat muinaisilla ranta-alueilla, jotka maankohoamisesta johtuen sijaitsevat nykyään kaukana rannikosta yli sadan metrin korkeudessa merenpinnasta.

Vaikka pronssi- ja rautakautisia asuinpaikkoja ei Keski-Pohjanmaalta juurikaan tunneta, ovat esihistorian kaikki ajanjaksot, kivikausi, pronssikausi ja rautakausi, edustettuina Keski-Pohjanmaalla. Esimerkiksi pronssi- ja rautakausilta on useita hautaröykkiöitä, joista suurimmat ovat läpimitaltaan 10–15-metrisiä ja korkeudeltaan 2,0–2,5 metriä.

Myöhäisrautakausi eli merovingiaika, viikinkiaika ja ristiretkiaika ovat Keski-Pohjanmaalla hämärän peitossa. Irtolöytöjä, kuten koruja, aseita ja työkaluja, on löytynyt kuitenkin myöhäisrautakauden ajalta.

Keski-Pohjanmaalla on myös nk. jatulintarhoja, joita myös Laiska-Jaakon ringeiksi paikallisesti kutsutaan; kivistä ladottuja labyrinttejä, joiden alkuperäistä rakentamistarkoitusta ei tiedetä. Suuri osa näistä jatulintarhoista on ulkosaaristossa. Keskipohjalaisia jatulintarhoja on löydetty mm. Himangalta, Kokkolasta, Kälviältä ja Lohtajalta.

Ruotsin vallan aikana keskipohjalainen asutus jokilaaksoissa ja kyläjärjestelmä vakiintuivat. Vielä keskiajan lopulla keskipohjalaiset kylät olivat vaatimattomia. Perinteisesti Keski-Pohjanmaalla kylät ovat olleet ns. sukukyliä: kylä on kasvanut kantatalon läheisyyteen sukulaistalojen myötä. Rakenteeltaan keskipohjalaiset kylät olivat tiiviitä 1700-luvulle asti, ja yksittäiset talot olivat harvinaisia. Maata ja rakennuksia hallittiin yhteisomistuksessa. Isonjaon myötä yhteisomistuksesta luovuttiin ja kylät muuttuivat väljemmiksi. Asutus levisi myös erämaihin ja uudisasutus kääntyi nousuun.

Keski-Pohjanmaasta puhuttaessa on vaikea ohittaa kahta tekijää, tervanpolttoa ja laivanrakennusta. Aina 1600-luvulta 1800-luvun puoleenväliin saakka terva oli Keski-Pohjanmaan päävientiartikkeli. Tuona aikana Keski- ja Pohjois-Pohjanmaan sisämaa-alueet olivat Suomen tärkeimpiä tervantuotantoalueita. Terva vietiin Pohjanmaan suuriin tervakaupunkeihin, Kokkolaan ja Ouluun, jotka vastasivat yhdessä noin 2/3:sta koko Suomen tervanviennistä. Keski-Pohjanmaan joet toimivat tervan kuljetusreitteinä sisämaasta rannikolle.

Historiallisen Keski-Pohjanmaan rajaaminen ei ole aivan helppoa. Aikaisemmin Keski-Pohjanmaahan on luettu kuuluvaksi nykyisen Pohjois-Pohjanmaan lounaiset osat aina Pyhäjokea myöten. 1600-luvulta lähtien Keski-Pohjanmaa koostui kuudesta suurpitäjästä, jotka olivat Pietarsaari, Kruunupyy, Kokkola, Kälviä, Lohtaja ja Kalajoki. 1910-luvulla jopa Paavolasta asti kotoisin oleva ihminen saattoi mieltää olevansa Keski-Pohjanmaalta.

1950-luvulla Keski-Pohjanmaan maakuntaan kuului peräti 31 kuntaa.^selvennä 1950-luvulla ehdotettiin myös Keski-Pohjanmaan läänin perustamista, mutta ehdotus ei toteutunut.

Keski-Pohjanmaa on eräs niistä alueista, joissa hallinnolliset rajat eivät vastaa kulttuuri-identiteetin piiriä. 1990-luvun lopulla tapahtuneessa valtakunnallisessa hallintomuutoksessa Keski-Pohjanmaan pohjoisosan kunnat liitettiin Pohjois-Pohjanmaahan ja eteläiset ruotsinkieliset kunnat puolestaan Pohjanmaan maakuntaan, joka aiemmin tunnettiin nimellä Vaasan rannikkoseutu. Keski-Pohjanmaan maakunnan hallinnolliseen elimeen, Keski-Pohjanmaan liittoon, kuuluvat edelleen osajäseninä Kruunupyy Pohjanmaalta sekä Kalajoki, Sievi ja Reisjärvi Pohjois-Pohjanmaalta ja Kinnula Keski-Suomesta^[10].

Keski-Pohjanmaa jakautuu jokiseutuun ja rannikkoon sekä Suomenselän alueeseen. Maanviljelyn muovaamalle maakunnalle on omaleimaista jokilaaksojen halkomat laajat, avoimet peltomaisemat sekä metsä- ja suoseudut. Asutus on keskittynyt jokien varsille ja rannikon tuntumaan. Keski-Pohjanmaata halkoo useita suuria luode–kaakko-suuntaisia jokia. Suurimpina niistä Perhonjoki, Lestijoki ja Kalajoki (Pohjois-Pohjanmaa). Joet ovat kautta aikojen toimineet Keski-Pohjanmaalla rannikkoa ja sisämaata yhdistävinä kulkuväylinä, ja niitä on hyödynnetty myös kuljetusreitteinä, kalastuspaikkoina ja voimanlähteinä.

Keski-Pohjanmaalla maankohoama on erittäin nopeaa, noin 8,5 cm kymmenessä vuodessa, ja tästä syystä uutta rantaa syntyy jatkuvasti lisää. Suomenselän alue on järvistä ja asutukselta harvaa.

Pääartikkeli: Uskonto Keski-Pohjanmaalla

Keski-Pohjanmaata on pidetty herätysliikkeiden maantieteellisenä kohtaamisalueena. Keski-Pohjanmaalla on lestadiolaisuuden, herännäisyyden ja evankelisuuden kannatusta. Vanhoillislestadiolaisuuden voimakas kannatus jatkuu Pohjois-Pohjanmaalta yhtenäisenä Kalajokilaaksoon saakka. Kalajokilaakso on myös uusheräyksen voimakkaan kannatuksen aluetta, josta suunta saa voimakkaimman kannatuksensa. Myös rauhansanalaisuutta on Himangan–Kalajoen ympäristössä. Suunnan ruotsinkielistä kannatusta on erityisesti Pietarsaaressa ja Kokkolassa sekä etenkin niitä ympäröivällä maaseudulla.^[11]

Kalajokilaaksossa myös herännäisyydellä on voimakasta kannatusta, erityisesti Ylivieskan, Nivalan ja Sievin alueella, jossa liikkeellä on vanhat historialliset juuret. Evankelisen herätysliikkeen kannatus puolestaan alkaa Himangan–Lohtajan seudulta. Lestijokea on pidetty evankelisen herätysliikkeen pohjoisrajana. Muutamissa rannikkoseudun pitäjissä myös Kansanlähetys on saanut jalansijaa.^[11]

Usean liikkeen rinnakkaisuuden vuoksi liikkeen kannattajien jäsenidentiteetti on Keski-Pohjanmaalla varsin selkeä. Jäsenyys liikkeiden paikallisosastoissa ja lehden tilaaminen on varsin tavallista. Rinnakkaisuus on vaikuttanut myös siihen, että liikkeiden asema ja erityispiirteet ovat alueella yleisesti tiedostettuja.^[11]

Keskipohjalainen kulttuurialue on laajempi kuin nykyinen hallinnollinen maakunta ja vastaakin melko hyvin historiallista Keski-Pohjanmaata. Alueelle on tullut asutusta ja kulttuurivaikutteita aikojen kuluessa eri suunnista. 1500- ja 1600-luvulla saapui uudisasukkaita Savosta ja Keski-Suomesta. Myös Ruotsista on saapunut koko historiallisen kauden aikana sekä uutta väestöä että myös kulttuurivaikutteita.

Keski-Pohjanmaan vanhin rakennus on noin vuonna 1494 valmistunut Kaarlelan kirkko Kokkolassa.

Keski-Pohjanmaa tunnetaan pelimannikulttuuristaan.

Pääartikkeli: Keski-Pohjanmaan vaakuna

Gustaf von Numersin suunnittelema Keski-Pohjanmaan vaakuna periytyy vanhimmasta tunnetusta Pohjanmaan vaakunasta. Sinisessä kentässä hopeinen, taakseen katsova näätä. Saatteena viisi hopeista naularistiä. Naularistien lukumäärä viittaa Pietarsaaren, Kokkolan, Lohtajan, Kalajoen ja Pyhäjoen emäseurakuntiin. Naularistit puolestaan kuvaavat entisaikojen keskipohjalaisia, jotka olivat paitsi hartaita uskovaisia, myös käsistään taitavia kirkkojen rakentajia. Keski-Pohjanmaan vaakuna otettiin käyttöön vuonna 1997.

Pääartikkeli: Keski- ja pohjoispohjalaiset murteet

Keski-Pohjanmaalla puhutaan suomen kielen keskipohjalaisia murteita, jotka kuuluvat länsimurteisiin, vaikkakin niissä on myös itäisiä piirteitä. Savolaisvaikutteet kuuluvat keskipohjalaismurteissa enemmän kuin esimerkiksi pohjoispohjalaisissa murteissa. Monissa maakunnan itäisimmissä pitäjissä, kuten Lestijärvellä, puhuttu kieli on jo hyvin savolaisväritteistä. Kaustisen, Vetelin ja Halsuan alueiden murteessa on säilynyt monia eteläpohjalaisia piirteitä. Vaihtelua alueen murteissa on jopa siinä määrin, että jokainen jokilaakso erottuu omaksi murrealueekseen. Rannikolla puhuttavia murteita sanotaan rantamurteiksi, sisämaassa puhuttavia ylämaan murteiksi.

• "Makiajuusto" (Punainen hera, Juhannusjuusto)
• Jänispaisti
• Kampsukeitto
• "Lakslooja" (Lohilaatikko)
• Mutti

• Keski-Pohjanmaan maakunnan kuntien vaakunat
• Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulu
• Luettelo Keski-Pohjanmaan kansakouluista

• Keskipohjalaisia museoita ja kulttuuriympäristöjä (Arkistoitu – Internet Archive)
• Jyväskylän yliopisto, Kokkolan yliopistokeskus Chydenius
• Keski-Pohjanmaan koulutusyhtymä
• Keski-Pohjanmaan liitto
• KokkolaNet kaupunkiportaali Kokkolassa
• Kokkolan kaupungin kotisivut
• Ylen Radio Keski-Pohjanmaan verkkosivut (Arkistoitu – Internet Archive)
• Yrityksiä Keski-Pohjanmaalla (Arkistoitu – Internet Archive)