Varsinais-Suomen maakunta

Varsinais-Suomen maakunta Egentliga Finland
vaakuna	sijainti
Historialliset läänit	Turun ja Porin lääni (1634–1997) Länsi-Suomen lääni (1997–2009)
Maakuntakeskus	Turku
Maakuntajohtaja	Kari Häkämies
Pinta-ala ilman merialueita	10 912,22 km² 10:nneksi suurin 2021
Kokonaispinta-ala	20 537,55 km² 6:nneksi suurin 2021 [1]
– maa	10 666,06 km²
– sisävesi	246,16 km²
– meri	9 625,33 km²
Väkiluku	494 023 kolmanneksi suurin 30.9.2024 [2]
– väestötiheys	46,32 as./km² (30.9.2024)
Maakuntalaulu	Varsinaissuomalaisten laulu
Nimikkolajit
– eläin	kettu
– järvi	Pyhäjärvi
– kala	silakka
– kasvi	tammi
– kivi	punainen graniitti
– lintu	naakka eli hakkinen
Lyhenne	FI-19
Infobox OK

Varsinais-Suomi (ruots. Egentliga Finland) on Suomen maakunta, joka sijaitsee Saaristomeren rannikolla ja saarissa. Maakunta koostuu Loimaan, Salon, Turun, Vakka-Suomen ja Turunmaan seutukunnista. Naapurimaakunnat ovat Ahvenanmaa lounaassa, Kanta-Häme ja Pirkanmaa koillisessa, Satakunta pohjoisessa sekä Uusimaa idässä. Nykyinen maakunnan alue on Varsinais-Suomen historiallista maakuntaa hieman laajempi, sillä se käsittää myös Loimaan seudun, joka kuuluu Satakunnan, sekä Someron, joka kuuluu Hämeen historialliseen maakuntaan.

Varsinais-Suomen pinta-ala 2021-01-01 1. tammikuuta 2021 oli 20 537,55 km², josta maa-alueita on 10 666,06 km², sisävesiä 246,16 km² ja merialueita 9 625,33 km².^[3] Maakunnan väkiluku 2024-09-30 30. syyskuuta 2024 oli 494 023 henkeä^[2], joten se oli Uudenmaan ja Pirkanmaan jälkeen Suomen kolmanneksi runsasväkisin maakunta. Maakunnan valtakunnallinen väestöosuus on noin 8,7 prosenttia. Asukkaista 5,7 prosenttia oli ruotsinkielisiä ja 3,9 prosenttia vieraskielisiä. Varsinais-Suomen väestötiheys on Suomen toiseksi suurin Uudenmaan maakunnan jälkeen. Alueen pääkaupunki ja samalla asukasluvultaan suurin kaupunki on Turku. Varsinais-Suomessa on enemmän kesämökkejä kuin missään muussa Suomen maakunnassa: vuonna 2012 Varsinais-Suomessa niitä oli noin 49 000.^[4]

Varsinais-Suomi muodostaa eduskuntavaaleissa Varsinais-Suomen vaalipiirin. Vaalipiiristä valittiin vuoden 2019 vaaleissa eduskuntaan 17 kansanedustajaa.

Varsinais-Suomen eteläisin vakituisesti asuttu paikka on Utö Korppoossa Paraisilla. Läntisin vakituisesti asuttu paikka on Nåtö Houtskarissa Paraisilla^[5]. Pohjoisin vakituisesti asuttu paikka on Pyhärannan Rihtniemi.^[6] Itäisin vakituisesti asuttu paikka on Somerniemen Härjänojalla Somerolla.^[7]

Varsinais-Suomen luonto poikkeaa monilta osin muun Suomen luonnosta. Alueen arvokkaimpia luontotyyppejä ovat Saaristomeri ja lehdot. Tammivyöhyke ulottuu Turun saaristoon sekä Varsinais-Suomen rannikolle. Turun edustalla Ruissalon saaressa onkin Suomen laajimmat tammimetsät. Myös maaeläimistö on lajilukumäärältään Suomen rikkainta. Koko Suomen hyönteislajistosta 80 % on tavattu Varsinais-Suomessa. Koskematonta luontoa Varsinais-Suomessa on kuitenkin jäljellä enää hyvin vähän.^[8] Varsinais-Suomen alueella sijaitsevat Saaristomeren ja Kurjenrahkan kansallispuistot sekä Vaskijärven luonnonpuisto.

Joki- ja perinteiset maanviljelysalueet jylhien merenrantojen lisäksi luovat Varsinais-Suomelle ainutlaatuisen miljöön. Maakunnan korkein kohta on 163,9 metriä korkea Särämäki Kiikalassa Salossa.^[9][10] Varsinais-Suomen maaperä on pääosiltaan melko nuorta ja uutta maata nousee merestä jatkuvasti pikkuhiljaa lisää Turun saaristossa. Maaperä on alavaa ja muun Suomen oloihin nähden hedelmällistä. Varsinais-Suomea onkin kutsuttu Suomen vilja-aitaksi.

Varsinais-Suomi kuuluu kasvillisuudeltaan sekä hemiboreaaliseen että eteläboreaaliseen vyöhykkeeseen. Hemiboreaalisen vyöhykkeen raja kulkee suunnilleen linjalla Uusikaupunki–Pöytyä–Salon pohjoisosa. Tämän linjan rannikon puoleisella alueella on hemiboreaalista, sisämaan puolella eteläboreaalista kasvillisuutta. Samalla linjalla kulkee tammen luontaisen kasvualueen pohjoisraja. Metsätammi on Varsinais-Suomen maakuntakasvi. Tammen luontaiset esiintymät Varsinais-Suomessa on hyvin kirjattu, ja niitä löytyy lähes jokaisesta kunnasta jotka jäävät hemiboreaaliseen vyöhykkeeseen. Lähes kaikki esiintymät ovat pienialaisia puuryhmiä tai metsäsaarekkeita keskellä havumetsää tai sekametsää, lukuun ottamatta Ruissaloa, jossa sijaitsevat Suomen laajimmat suojellut tammiaarniometsät. Kaikkia muitakin jaloja lehtipuita tavataan luonnossa Varsinais-Suomen maakunnassa yleisemmin kuin muualla Suomessa. Yleisimmät ovat euroopanpähkinäpensas, metsävaahtera ja tammi. Ruissalon saari Turussa on pienestä koostaan huolimatta sekä luonnoltaan että kulttuurihistorialtaan arvokas ja monipuolinen alue Suomessa. Sen lehdot kuuluvat kansalliseen lehtojensuojeluohjelmaan, ja lähes koko saari liitettiin Natura 2000 -verkostoon vuonna 2000.^[11]

Varsinais-Suomen vesistöistä tärkeimpiin kuuluu Aurajoki, jonka jokilaakson ikivanha kulttuurimaisema on kansallismaisema.^[12] Joki saa alkunsa Oripään harjualueelta ja virtaa Pöytyän, Auran, Liedon ja Kaarinan kautta Turkuun, jossa se laskee Saaristomereen. Maakunnan muita Saaristomereen laskevia jokia ovat muun muassa Paimionjoki, Halikonjoki, Uskelanjoki, Kiskonjoki–Perniönjoki, Mynäjoki, Laajoki ja Sirppujoki. Näistä Paimionjoen vesistö on valuma-alueeltaan suurin. Lisäksi sisämaassa maakunnan koillisosan halki virtaa Kokemäenjokeen laskeva Loimijoki. Maakunnan suurin järvi on Säkylän Pyhäjärvi, jonka pituus on noin 30 km suurin leveys noin 8 km ja pinta-ala 155 km². Muutoin järviä on lähinnä maakunnan itäosissa, missä Enäjärvi Kiskonjoen-Perniönjoen vesistössä on pinta-alaltaan 12 km², Paimionjoen vesistöön kuuluva Painio, Fiskarsinjoen vesistöön kuuluva Määrjärvi, Kiskon Kirkkojärvi kukin noin 7 km² sekä Kiskonjoen-Perniönjoen vesistöön kuuluvat Iso-Kisko 6 km² ja Hirsijärvi 5 km². Maakunnan luoteisosassa Säkylän Pyhäjärven ohella suurimpia järviä ovat Laajoen vesistöön kuuluva Elijärvi ja Ihodenjoen vesistöön kuuluva Otajärvi.^[13]

Turun saaristo maakunnan lounaisosassa muodostuu noin 20 000 saaresta, joista osa on pieniä kallioluotoja, osa taas suuria asuttuja saaria. Suuria yli neliökilometrin laajuisia saaria on muutama sata. Joidenkin lähteiden mukaan Saaristomeri on maailman suurin saaristo saarten määrän mukaan laskettuna. Alue on Aurajokilaakson tavoin yksi Suomen kansallismaisemista. Luonto on alueella hyvin erikoista, karua ja samalla rehevää. Saaristomerta leimaavat rehevät saarnimetsiköt ja karut kallioluodot. Ensimmäisen Salpausselän jatkeena on alueen eteläosissa joukko soraharjun pätkiä eli hiekkasaaria. Suurin näistä on Jurmo Korppoossa Paraisilla. Toisen Salpausselän jatkeena on muun muassa Örö Dragsfjärdissä Kemiönsaarella. Hiekkasaarten kasvillisuus ja eläimistö ovat tavallista rikkaampia ja poikkeavat kallioluotojen luonnosta.^[14]

Pääartikkeli: Varsinais-Suomen vaakuna

Varsinais-Suomen liitto kuvaa maakunnan vaakunaa seuraavasti:

Punaisessa kentässä ristikkäin kaksi kultaista peistä; kumpaankin peitseen on kiinnitetty kaksikielekkeinen sininen lippu, jossa reunoihin ulottuva kultainen risti; peitsien päällikkeenä kruunullinen kultainen turnajaiskypärä. Kruunu: herttuakunnan kruunu.

Vaakunakuvio on peräisin vuodelta 1557, jolloin Kustaa Vaasa antoi pojalleen Juhanalle Suomen herttuakunnan. Tunnuskuvio oli yhtenä osana herttuakunnan vaakunassa. Tunnus oli esillä myös Kustaa Vaasan hautajaisissa ja esiintyy hänen Upsalan tuomiokirkossa olevassa hautamuistomerkissään.

Vaakunakuvio edusti Suomen herttuan Juhanan kilvessä Etelä-Suomea eli nykyistä Varsinais-Suomea. Kypärän ja peitsien voidaan olettaa kuvaavan täällä sijainnutta herttuan hovia ja maan hallinnollista keskusta. Pohjois-Suomen eli nykyisen Satakunnan karhuaiheinen vaakuna on tulkittu viittaavan turkiksia ja riistaa tuottaviin metsämaihin. Varsinaisiksi maakuntavaakunoiksi nämä vanhat tunnuskuviot tulivat 1800-luvulla.

Varsinais-Suomen vaakuna on osa Kustaa Vaasan 7. syyskuuta 1557 silloiselle Suomen herttuakunnalle ja pojalleen Juhanalle myöntämää vaakunaa. Vaakuna esiintyy monien muiden maakuntavaakunoiden ohella myös Uppsalan tuomiokirkossa samassa Kustaa Vaasan hautamuistomerkissä, jossa on myös vanhin tunnettu Suomen vaakuna. Siinä nykyisen Varsinais-Suomen vaakunan yhteydessä lukee kuitenkin ”Södra Finland” (Etelä-Suomi) ja Satakunnan vaakunan yhteydessä ”Norra Finland” (Pohjois-Suomi).

Varsinais-Suomen vaakuna vuodelta 1557 on vanhin kuvallinen esitys, jossa sinikeltainen ristilippu esiintyy Ruotsin valtakuntaan liittyvänä tunnuksena, josta sittemmin kehittyi nykyisen Ruotsin lippu.^[15]

Syyskuussa vuonna 2007 vaakuna täytti 450 vuotta. Vaakunan syntymäpäiviä vietettiin kutsuvierastilaisuutena Turun linnassa 7. syyskuuta 2007.

Varsinais-Suomi muodostuu 27 kunnasta, joista 12 on kaupunkeja (lihavoituina). Entisiä kuntia on 48.

Nimi	Vaakuna	Kuntamuoto	Väkiluku[16]	Pinta-ala[3]	Väestötiheys	Seutukunta	Perustettu
Turku (Åbo)		maakunnan pääkaupunki	205 949	306,36 km²	838,45 as./km²	Turun seutukunta	1229
Salo		kaupunki	50 890	2 168,29 km²	25,61 as./km²	Salon seutukunta	1887
Kaarina		kaupunki	36 538	179,59 km²	242,66 as./km²	Turun seutukunta	1869
Raisio		kaupunki	25 595	50,06 km²	524,92 as./km²	Turun seutukunta	1292
Naantali		kaupunki	20 107	688,24 km²	64,33 as./km²	Turun seutukunta	1443
Loimaa		kaupunki	15 333	851,85 km²	18,08 as./km²	Loimaan seutukunta	1921
Uusikaupunki		kaupunki	14 873	1 932,48 km²	29,56 as./km²	Vakka-Suomi	1617
Lieto		kaupunki	20 633	302,56 km²	68,65 as./km²	Turun seutukunta	1331
Parainen (Pargas)		kaupunki	14 907	5 547,79 km²	16,86 as./km²	Turunmaan seutukunta	2009
Paimio		kaupunki	11 252	242,27 km²	47,18 as./km²	Turun seutukunta	1997
Somero		kaupunki	8 439	697,68 km²	12,63 as./km²	Salon seutukunta	1867
Masku		kunta	9 590	204,08 km²	54,83 as./km²	Turun seutukunta	-
Laitila		kaupunki	8 482	545,33 km²	15,95 as./km²	Vakka-Suomi	1868
Pöytyä		kunta	8 024	773,55 km²	10,7 as./km²	Loimaan seutukunta	-
Mynämäki		kunta	7 506	536,09 km²	14,44 as./km²	Turun seutukunta	-
Kemiönsaari (Kimitoön)		kunta	6 394	2 800,97 km²	9,31 as./km²	Turunmaan seutukunta	2009
Rusko		kunta	6 405	127,90 km²	50,37 as./km²	Turun seutukunta	-
Nousiainen		kunta	4 664	199,49 km²	23,45 as./km²	Turun seutukunta	1867
Aura		kunta	3 955	95,58 km²	41,63 as./km²	Loimaan seutukunta	1917
Sauvo		kunta	2 961	299,63 km²	11,72 as./km²	Turun seutukunta	-
Koski Tl		kunta	2 186	192,42 km²	11,42 as./km²	Loimaan seutukunta	1869
Vehmaa		kunta	2 255	202,08 km²	11,94 as./km²	Vakka-Suomi	1869
Pyhäranta		kunta	1 929	291,74 km²	13,44 as./km²	Vakka-Suomi	-
Marttila		kunta	1 923	195,99 km²	9,85 as./km²	Loimaan seutukunta	1409
Taivassalo		kunta	1 689	217,71 km²	12,04 as./km²	Vakka-Suomi	-
Oripää		kunta	1 297	117,83 km²	11,01 as./km²	Loimaan seutukunta	1869
Kustavi		kunta	952	770,04 km²	5,74 as./km²	Vakka-Suomi	1874

Varsinais-Suomen maakunnan entisiä kuntia ovat^[17]:

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty maakunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2013 tilanteen mukainen.

Varsinais-Suomen asukkaista vajaa 92 prosenttia puhuu äidinkielenään suomea tai ruotsia ja hieman yli 8 prosenttia puhuu äidinkielenään muita kieliä. Vieraskielisten osuus on melkein tuplaantunut vuodesta 2010.^[19] Alla olevassa taulukossa on esitetty Varsinais-Suomen kymmenen puhutuinta kieltä vuonna 2021:^[19]

Sija	Kieli	Puhujia 2021	Väestöosuus 2021
1.	suomi	415 917	86,03%
2.	ruotsi	27 459	5,68%
3.	venäjä	5 557	1,15%
4.	viro	4 053	0,84%
5.	arabia	3 849	0,80%
6.	kurdi	2 861	0,59%
7.	albania	2 549	0,53%
8.	somali	1 821	0,38%
9.	englanti	1 700	0,35%
10.	ukraina	1 495	0,31%

Vuonna 2017 Varsinais-Suomessa sijaitsi 65 taajamaa.^[20] Seuraavassa on lueteltu maakunnan 10 suurinta taajamaa.

#	Taajama	Kunta	Väkiluku (31.12.2017)[21]
1	Turun keskustaajama	Turku 180 097 Kaarina 31 083 Raisio 23 715 Naantali 14 064 Lieto 13 571 Masku 5 875 Rusko 3 825	&&&&&&&&&0272230.&&&&00272 230
2	Salon keskustaajama	Salo	&&&&&&&&&&029496.&&&&0029 496
3	Uudenkaupungin keskustaajama	Uusikaupunki	&&&&&&&&&&010269.&&&&0010 269
4	Paraisten keskustaajama	Parainen	&&&&&&&&&&&09494.&&&&009 494
5	Loimaan keskustaajama	Loimaa	&&&&&&&&&&&08857.&&&&008 857
6	Paimion keskustaajama	Paimio	&&&&&&&&&&&08336.&&&&008 336
7	Laitilan keskustaajama	Laitila	&&&&&&&&&&&05579.&&&&005 579
8	Someron keskustaajama	Somero	&&&&&&&&&&&05016.&&&&005 016
9	Mynämäen kirkonkylä	Mynämäki	&&&&&&&&&&&04199.&&&&004 199
10	Jäkärlä	Turku 3 376 Lieto 251	&&&&&&&&&&&03627.&&&&003 627

Maakuntakeskusta vastaava keskustaajama on lihavoitu.

Matkustajaliikennettä Varsinais-Suomessa on Turku–Helsinki- ja Turku–Toijala-radoilla. Turun ja Toijalan välisellä rataosuudella on Turun sataman, Turun, Loimaan ja Humppilan asemat. Junakohtauspaikkoina toimivat lisäksi Maaria, Karviainen ja Kyrö. Rata on valmistunut vuonna 1876 ja sähköistetty vuonna 2000. Turun ja Helsingin välisellä rataosuudella eli rantaradalla on Turun sataman, Turun, Kupittaan ja Salon asemat. Junakohtauspaikkoina toimivat lisäksi Piikkiö, Paimio ja Ervelä. Rata on valmistunut Helsinkiin asti vuonna 1903. Sähköistys saatiin valmiiksi vuonna 1995, samana vuonna kun Suomen ensimmäiset Pendolino-junat alkoivat kulkea Turun ja Helsingin väliä. Matkustajaliikennettä oli ennen myös Turun ja Uudenkaupungin välisellä radalla, mutta matkustajaliikenne radalla loppui 31.12.1992. Varsinais-Suomen rautateiden tavaraliikenne keskittyy pääosin Turku–Uusikaupunki- ja Turku–Toijala-radoille, mutta vähäistä tavaraliikennettä on myös rantaradalla.

Turun satama on Suomen tärkeimpiä satamia, josta on useita päivittäisiä matkustajaliikenneyhteyksiä Ruotsin Tukholmaan ja Kapellskärin satama sekä Ahvenanmaalle, Maarianhaminaan ja Långnäsiin. Liikennettä järjestää Silja Line ja Viking Line. Turusta on myös runsasta tavaraliikennettä. Naantalin satamassa on enimmäkseen tavaraliikennettä, mutta myös kolmesti päivässä autolauttayhteys Ruotsin Kapellskäriin. Uudenkaupungin satamassa liikennöi lähinnä ro-ro-alukset. Ahvenanmaan maakuntahallinnon ylläpitämät lautat hoitavat liikennettä Paraisilta Kökarin ja Sottungan kautta Långnäsiin sekä Kustavista Brändön ja Kumlingen kautta Vårdöhön.

Varsinais-Suomen ainoa kansainvälinen lentoasema sijaitsee Turun ja Ruskon rajalla. Turun lentoasemalta liikennöidään päivittäin Helsinkiin, Tukholmaan ja Kööpenhaminaan. Asemalla toimii matkustajaterminaalin lisäksi vilkas rahtiterminaali. Matkustajamäärä vuonna 2006 oli 339 920.

Turku on usean valtatien toinen päätepiste. Sieltä lähtevät valtatie 1 Helsinkiin, valtatie 8 Suomen länsirannikkoa pitkin Ouluun, valtatie 9 Tampereelle ja valtatie 10 Hämeenlinnaan. Muita tärkeitä liikenneväyliä ovat kantatie 41 Aurasta Huittisiin, kantatie 43 Uudestakaupungista Harjavaltaan ja kantatie 52 Salosta Raaseporiin sekä seututie 204 Liedosta Euraan. Helsingin ja Porin välinen valtatie 2 sivuaa maakunnan koilliskulmaa.

Pääartikkeli: Uskonto Varsinais-Suomessa

Varsinais-Suomi on evankelisen liikkeen synnyinseutua ja liike on lähes ainoana hallinnut alueen seurakuntaelämää. Evankelisuus on voimakkaampaa kuin missään muualla erityisesti Loimaan ympäristössä sekä Loimijoen varressa Pöytyällä, Karinaisissa ja Tarvasjoella. Evankelisuuden suhteellinen kannatusosuus on huomattava ja liikkeen yhtenäistä vaikutusta osoittaa muiden liikkeiden puuttuminen.^[22]

Turussa on evankelisten ohella omaa toimintaa heränneillä, lestadiolaisilla ja rukoilevaisilla. Elinvoimaisimmin Turussa toimii alueen valtaliike evankelisuus. Turussa on myös voimakasta kannatusta evankelioivalle herätyskristillisyydelle.^[22]

Varsinais-Suomi on suomalaisen keittiön läntistä ydinaluetta, joka on saanut vaikutteita erityisesti Ruotsista, Tanskasta ja Saksasta. Alueen pitkä historia ja erityisesti maanviljelyn ja kalastuksen perinteet ovat vaikuttaneet paikalliseen ruokakulttuuriin. Lounaissuomalaiset ovat muuta Suomea aikaisemmin omaksuneet uusia ruuanvalmistustapoja, jotka ovat sitten siirtyneet Varsinais-Suomesta myös lähimaakuntien keittiöihin. Yhtenä esimerkkinä voi mainita mämmin, joka oli aiemmin tunnettu vain Lounais-Suomessa, mutta sittemmin levisi koko maahan. Myös luonnonolosuhteet ovat suosineet Varsinais-Suomea, ja maakunnan viljelijät ovat olleet ensimmäisten joukossa aloittamassa sokerijuurikkaan, rypsin, tomaatin, kasvihuonekurkun, mansikan ja varhaisvihannesten viljelyä Suomessa.^[23]

Kaloista varsinkin silakka – Varsinais-Suomen maakuntakala – on kuulunut alueen ruokaperinteeseen jo vuosisatojen ajan. Sitä on syöty ympäri vuoden suolattuna, paistettuna, hiillostettuna, silakkarullina ja perunoiden päällä keitettynä. Lisäksi ahventa, siikaa ja haukea käytetään usein kalasopassa. Haukea on perinteisesti myös keitetty ja syöty yhdessä kananmunista tehdyn kastikkeen kanssa. Liharuoista tärkeimpiä ovat perinteisesti olleet läskisoossi sekä erilaiset makkarat. Turun kauppahallista saatavat rusina- ja laukkamakkarat ovat yhä hyvin suosittuja.^[24]

Leivissä alueen erikoisuus on kyrsä eli kuminalla maustettu ruisleipä. Juhlapyhiksi Turussa leivottiin usein varilimppua tai varikakkoa, joka on imellyttämällä valmistettua hapanleipä, jossa maltaita ja ruisjauhoja imellytetään vedessä. Nykyään varilimppu on Varsinais-Suomen maakuntaleipä, mutta se on Turussakin harvinaisempaa ja sen tilalle on noussut samantyyppinen tumma ja melko makea saaristolaisleipä. ^lähde?

Jälkiruokana on Varsinais-Suomessa tehty usein ja aivan erityisesti jouluna luumukiisseliä eli väskynäkräämiä. Kiisseliä on syöty jälkiruokana joko sellaisenaan tai riisipuuron kera. Leivoksista ja pullista merkittävimpiä ovat muun muassa runsaasti rusinoita sisältävä herkkukranssi ja niin sanotut norjalaiset eli kakkutaikinasta tehdyt munkit. Muuallakin Suomessa perinteinen berliininmunkki tunnetaan Turussa nimellä piispanmunkki ja siinä on perinteisesti vaaleanpunaisen sijaan valkoinen kuorrutus.^[25]

Varsinais-Suomen suosituimmat matkailukohteet vuonna 2006 olivat^[26]:

• Muumimaailma, Naantali (281 402 kävijää)
• Holiday Club Caribia, Turku (254 318 kävijää)
• Turun tuomiokirkko (196 790 kävijää)
• Aboa Vetus & Ars Nova, Turku (195 708 kävijää)
• Turun linna (133 401 kävijää)
• Seikkailupuisto, Turku (108 185 kävijää)
• Ruisrock, Turku (65 999 kävijää)
• Forum Marinum, Turku (55 864 kävijää)
• Wiurilan kartano, Halikko (46 000 kävijää)
• Luostarinmäen käsityöläismuseo, Turku (45 724 kävijää)
• Hiidenlinna, Somero (Somerniemi) (44 325 kävijää)

• Varsinais-Suomen maakunnan kuntien vaakunat
• Varsinaissuomalaiset
• Luettelo Varsinais-Suomen kansakouluista

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Varsinais-Suomen maakunta Wikimedia Commonsissa

• Lauri Palmunen (toim.): Varsinais-Suomen käsikirja – Egentliga Finlands handbok. Turku: Varsinais-Suomen liitto, 2009. ISBN 952-5599-43-4 Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 12.8.2009). (Arkistoitu – Internet Archive)
• Varsinais-Suomen liiton kotisivu
• Lounaispaikan karttapalvelu (Arkistoitu – Internet Archive)