Johanna Sinisalo

Johanna Sinisalo
Johanna Sinisalo lokakuussa 2008.
Henkilötiedot
Syntynyt	22. kesäkuuta 1958 (ikä 66) Sodankylä
Kansalaisuus	Suomi
Kirjailija
Esikoisteos	Ennen päivänlaskua ei voi (2000)
Palkinnot
Finlandia-palkinto James Tiptree Jr. -palkinto Atorox-palkinto Prometheus-palkinto Pro Finlandia
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Aila Johanna Sinisalo (s. 22. kesäkuuta 1958 Sodankylä) on suomalainen kirjailija ja käsikirjoittaja.^[1] Hän teki läpimurtonsa esikoisromaanillaan Ennen päivänlaskua ei voi (2000), joka sai ilmestymisvuonnaan Finlandia-palkinnon. Vuonna 2004 teos sai myös tieteis- ja fantasiakirjallisuuden James Tiptree Jr. -palkinnon. Sinisalo on saanut Suomen parhaasta tieteis- tai fantasianovellista myönnettävän Atorox-palkinnon seitsemän kertaa.

Sinisalo on opiskellut muun muassa kirjallisuustiedettä ja teatterintutkimusta Tampereen yliopistossa. Valmistuttuaan humanististen tieteiden kandidaatiksi vuonna 1986^[2] hän työskenteli toistakymmentä vuotta mainosalalla ennen siirtymistään vapaaksi kirjailijaksi vuonna 1997.

Sinisalolta on ilmestynyt yli 40 novellia eri julkaisuissa. Hänen esikoisromaaninsa Ennen päivänlaskua ei voi on käännetty 14 kielelle, muun muassa ruotsiksi, ranskaksi, latviaksi, japaniksi, tšekiksi ja englanniksi,^[3] ja hän osallistuu läheisesti teostensa kääntämisprosessiin.^[4] Vuonna 2005 brittiläinen Dedalus-kustantamo julkaisi Sinisalon toimittaman suomalaisen fantasiakirjallisuuden antologian.

Sinisalo on tehnyt sarjakuvakäsikirjoituksia sekä radio- ja televisiokäsikirjoituksia (muun muassa sarjaan Sydänjää). Energia Productionsin tuottama elokuva Iron Sky (2012) pohjautuu Sinisalon alkuperäistekstiin.^[5]

Sinisalo on harrastanut toistakymmentä vuotta vuoristovaelluksia. Hänen pisin vaelluksensa on Genevenjärveltä Nizzaan, noin 660 kilometriä. Hän on myös kirjoittanut aiheesta novellin "Grande Randonnée", joka ilmestyi kokoelmassa Kädettömät kuninkaat ja muita häiritseviä tarinoita.^[6]

Sinisalon puoliso on graafikko Hannu Mänttäri.^[7]

• Kuvastaja-palkinto 2000
• Finlandia-palkinto romaanista Ennen päivänlaskua ei voi 2000
• Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinto 2000, 2003 ja 2012^[8]
• Kosmoskynä-palkinto 2001^[9]
• IMPAC-palkintoehdokkuus 2004
• James Tiptree Jr. -palkinto 2004^[10]
• Nuori Aleksis -palkintoehdokkuus 2006
• Tähtivaeltaja-palkintoehdokkuus 2006 ja 2014
• Grand Prix de L’imaginaire -palkintoehdokkuus 2007
• Nebula-palkintoehdokkuus 2008
• Nuori Aleksis -palkinto 2009 ja 2012^[11]
• P. E. Svinhufvudin muistosäätiön kirjallisuuspalkinto romaanista Enkelten verta 2011^[12]
• Prometheus-palkinto vuonna 2017 teoksesta Auringon ydin^[13][14][15]
• Pro Finlandia 2022^[16]

• Ennen päivänlaskua ei voi. Helsinki: Tammi, 2000. ISBN 951-31-1886-X
• Sankarit. Helsinki: Tammi, 2003. ISBN 951-31-2879-2
• Kädettömät kuninkaat ja muita häiritseviä tarinoita. Helsinki: Teos, 2005. ISBN 951-851-046-6
• Lasisilmä. Helsinki: Teos, 2006. ISBN 951-851-102-0
• Linnunaivot. Helsinki: Teos, 2008. ISBN 978-951-851-177-2
• Möbiuksen maa. Helsinki: Teos, 2010. ISBN 978-951-851-324-0.
• Enkelten verta. Helsinki: Teos, 2011. ISBN 978-951-851-414-8
• Salattuja voimia. Helsinki: Teos, 2012. ISBN 978-951-851-484-1
• Auringon ydin. Helsinki: Teos, 2013. ISBN 978-951-851-552-7
• Iron Sky - Renaten tarina. x: WSOY/Johnny Kniga, 2018. ISBN 9789510428719
• Vieraat. Hämeenlinna: Karisto, 2020. ISBN 978-951-23-6737-5
• Ukkoshuilu. Helsinki: Otava, 2021. ISBN 978-951-1-39001-5

• "Kilometripylväät" ja "Jäinen kaupunki", Vuosirengas 74, 1974
• "Tarina kuolleesta metsästä", Jäinen vaeltaja, 1986
• "Suklaalaput", Atoroxin perilliset, 1988
• "Illan tähti yksinäinen", Illan tähti yksinäinen, 1991
• ”Luolassa”. Teoksessa Verkon silmässä: Tarinoita internetin maailmasta, 2005.
• Kätketyt. (Julkaistu ensimmäisen kerran Me Naisissa 2006) Radiant Words, 2006. ISBN 952-99774-0-9

Sinisalon Planeetta-novellisarja vuosilta 1988–2000 käy yksi kerrallaan läpi aurinkokuntamme eri kiertotähdet.

• ”Yövesi.” Teoksessa Atoroxin perilliset. Ursa, 1988 (Uranus)
• ”Punatähti.” Aikakone 1/1990 (Mars)
• ”Jälkeen syntiinlankeemuksen.” Aikakone 1/1991 (Venus)
• ”Kharonin lautta.” Aikakone 1/1992 (Pluto)
• ”Sydän kultaa.” Aikakone 1/1993 (Merkurius)
• ”Spotlight.” Aikakone 3/1995 (Jupiter)
• ”Pitkän valkoisen pilven maa.” Tähtivaeltaja 4/1998 (Saturnus)
• ”Lentävä hollantilainen.” Portti 1/2000 (Neptunus)

• Verkon silmässä: Tarinoita internetin maailmasta. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-31-3235-8
• The Dedalus Book of Finnish Fantasy. Dedalus Books, 2005. (Kääntänyt David Hackston.) Antologia englanninkielisille markkinoille, läpileikkaus suomalaisesta realismin rajoja ylittävästä proosasta 1800-luvulta tähän päivään.

Sinisalo on ollut mukana monien kotimaisten televisiosarjojen käsikirjoittajaryhmissä.

• Toinen todellisuus, TV2, 1991
• Maa on litteä, TV2, 1992
• Tulevaisuuden kuvia, TV2, 1995
• Ainoa elämä, TV2, 1997
• Elämän suola, TV 2, 1995
• Samaa sukua, eri maata, MTV3, 1997
• SunRadio, TV1, 1998
• Salatut elämät, MTV3
• Kotikatu, TV1
• Käenpesä, MTV3
• Sydänjää, MTV3, 2007
• Suomi vuonna 2030, TV2, 2008^[17]

• Uusi Nainen -lehdessä ilmestynyt sarjakuva Tiskivuoro, piirtäjä Hannu Mänttäri
• Muumi-aiheisia novelli- ja strippisarjakuvakäsikirjoituksia Semicille ja ToTo-tuotannolle, eri piirtäjiä
• Oma Ystävä -lehdessä sarja Pikku eläinpuoti, piirtäjä Hannu Mänttäri
• Trendi-lehdessä sarja Kimppakämppä, piirtäjänä Johanna Rojola
• Tieteis- ja fantasia-aiheisia sarjakuvia tieteis- ja sarjakuvaharrastuslehdissä alkaen vuodesta 1982, eri piirtäjiä

Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Johanna Sinisalo.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Johanna Sinisalo Wikimedia Commonsissa