Influenssarokote

Influenssarokote on influenssan torjumiseen ja haittojen vähentämiseen tarkoitettu rokote. Suomessa käytetään pistoksena otettavaa inaktivoitua influenssarokotetta, jossa vaikuttavana aineena on influenssaviruksen pintarakenteita sekä 2–6-vuotiaille lapsille nenäsumutteena annettavaa rokotetta, jonka vaikuttavana aineena on heikennettyjä influenssaviruksia.

Suomessa influenssarokote kuuluu joillekin riskiryhmille verovaroilla maksuttomasti tarjottaviin rokotteisiin (muun muassa 65 vuotta kyseisenä vuonna täyttävät ja sitä vanhemmat, sekä tiettyjä perussairauksia sairastavat). Muut voivat hankkia rokotetta reseptillä apteekista omalla kustannuksellaan

Liikkeellä olevien influenssavirusten kannat vaihtelevat vuosittain. Influenssarokotteen katsotaan tämän vuoksi antavan suojaa vain noin vuoden ajaksi ja vain tietyille varianteille. Maailman terveysjärjestö WHO koordinoi vuosittain arvion siitä, minkä vanhojen viruskantojen arvellaan todennäköisimmin muistuttavan seuraavan kauden viruskantaa. Arvion perusteella valitaan, mihin kantoihin kuuluvia influenssaviruksia rokotteen valmistuksessa käytetään.^[1]

Ihmisen influenssaviruksen eristivät Wilson Smith, Christopher Andrewes ja Patrick Laidlaw vuonna 1933. Vuonna 1936 Frank Horsfall ja Alice Chenoweth onnistuivat kehittämään ensimmäisen rokotteen, jonka virukset oli kasvatettu hiiren keuhkokudoksessa. Samana vuonna valmistuivat myös Wilson Smithin elävää virusta sisältävä rokoteaihio sekä Thomas Francisin ja Thomas Magillin tapettua virusta sisältävä rokoteaihio. Molemmissa aihioissa virukset oli viljelty kananmunissa. Vaikka kananmunissa viljeltyjä rokotteita pidettiin turvallisempina, hiiren solukoissa kasvatettu rokote oli ensimmäinen, jonka osoitettiin todella tuottavan ihmisellä immuunivasteen – ja samalla se osoitti, että influenssa tosiaan on viruksen aiheuttama tauti. Heti 1937 Neuvostoliitossa kokeiltiin nenän kautta annettavaa rokotetta, joka perustui Smithin käyttämään viruskantaan. Neuvostoliittolaisten rokote ei täyttäisi läheskään nykypäivän turvallisuusvaatimuksia, mutta siitä ehti tulla ensimmäinen käyttöön otettu, elävää virusta sisältävä influenssarokote.^[2]

Löydettyään influenssa B -viruksen 1940 Francis kehitti ensimmäisen kolmevalenttisen influenssarokotteen, joka sisälsi kahta A-viruskantaa ja yhtä B-viruskantaa. Rokote otettiin massatuotantoon ja lisensioitiin käyttöön toiseen maailmansotaan osallistuvilla amerikkalaissotilailla vuonna 1945. Tällainen tapettuihin viruksiin perustuva rokote säilyi standardina Neuvostoliiton ulkopuolella 1990-luvulle saakka. Sen etuna oli teho ja turvallisuus, mutta ongelmana suojan lyhyt kesto.^[2]

Influenssarokote epäonnistui tarjoamaan suojaa vuoden 1947 epidemian aikana, ja osoitti todelliseksi jo 1930-luvulla esitetyn arvion, että jokin taudinaiheuttaja saattaisi muunnella niin paljon, ettei rokote enää toimikaan kaikkiin muotoihin. Tämän vuoksi influenssaviruskantojen muuttumista seurataan nykyäänkin aktiivisesti ympäri maailmaa. Rokotteen pettäminen oli sinänsä rajallinen ongelma, sillä rokote oli tuolloin saatavilla vasta sotilaille. Riskiryhmiin kuuluneiden siviilien rokotukset aloitettiin Yhdysvalloissa 1960. Amerikkalaislapsille rokotetta alettiin tarjota niinkin myöhään kuin 2004.^[2]

Alusta asti on ollut tiedossa, että elävään influenssavirukseen perustuvat rokotteet ovat inaktivoituihin viruksiin perustuvia tehokkaampia sekä antavat laajemman ja pitkäaikaisemman suojan. Ongelmana on kuitenkin ollut, kuinka estää rokotteen saajan sairastuminen. 1990-luvulla teknologia mahdollisti turvallisten elävien viruskantojen kehittämisen. Toistaiseksi näistä viruskannoista käyttöön on hyväksytty vasta Hunein Maassaabin kehittämä kylmäadaptoitu influenssavirus, jota hyödyntävä rokote tuli Yhdysvalloissa markkinoille 2003. Kylmäadaptoitu elävä virus voidaan antaan nenäsumutteena, sillä virus ei kykene infektoimaan soluja syvemmällä hengitysteissä. Viruksen vuotuinen vaihtelu toteutetaan hyödyntämällä reassortaatiota, jossa kausi-influenssavirusten pintaproteiineja koodaavat geenit ympätään heikennettyyn viruskantaan. Nenäsumuterokote on käytännössä osoittaunut tehokkaaksi erityisesti pienillä lapsilla.^[2]

Influenssarokotteen valmistajia on useita, mutta kaikki rokotteet sisältävät saman, WHO:n asiantuntijaryhmän tulevaa influenssakautta varten antaman ohjeistuksen mukaisen koostumuksen. Nykyisin käytetään ns. nelivalenssisia rokotteita, joiden koostumuksessa on kaksi A-viruskantaa ja kaksi B-viruskantaa. Koska rokotteen valmistus kestää noin puoli vuotta, rokotteeseen käytettävät viruskannat valitaan pohjoista pallonpuoliskoa varten helmikuussa ja eteläistä pallonpuoliskoa varten lokakuussa. Viruskantojen valinta onnistuu yleensä hyvin, mutta joskus influenssavirus voi muuntua odottamattomalla tavalla, jolloin rokotteen teho jää odotettua heikommaksi. Aikuisväestössä influenssarokotteen teho on keskimäärin 70–80 %, vanhuksilla jonkin verran heikompi. Rokottaminen kuitenkin estää jopa 50 % sairaalahoitoa vaativista tapauksista ja jopa 60 % kuolemista. Lapsilla ne ehkäisevät merkittävästi influenssaan liittyviä korvatulehduksia.^[3]

Adjuvanttia (yleensä MF59 tai AS03) sisältävien rokotteiden käynnistämä vasta-ainetuotanto on selvästi adjuvantittomia rokotteita parempi. Pienillä lapsilla nenäsumutteena annettava, heikennettyjä eläviä viruksia sisältävä rokote on osoittautunut huomattavasti pistoksena annettavaa tehokkaammaksi.^[3] Suomessa käytetyissa rokotteissa virukset on inaktivoitu eikä rokotteesta ole mahdollista saada tartuntaa. Yhdysvalloissa käytetään tehokkaita, elävää virusta sisältäviä rokotteita, mutta näillä ei ole myyntilupaa Euroopassa^[1]

Useimmissa influenssarokotteissa käytettävät virukset on kasvatettu kananmunissa. Tämän vuoksi rokote saattaa sisältää erittäin pieniä määriä kananmunan albumiinia.^[3] Useimmat kananmunalle allergiset voivat kuitenkin ottaa rokotteen. Nenäsumutteena annettavaa rokotetta ei tule antaa yli 18-vuotiaille, salisyylihapolle allergisille eikä immuunipuutteisille.^[4]

Influenssarokote annetaan pistoksena lihakseen tai ihon alle. Rokotteen tilavuus on 0,5 ml kaikille rokotettaville. Pienten lasten ensimmäisen influenssarokotuksen kohdalla voidaan antaa tehoste noin kuukauden kuluttua ensimmäisestä pistoksesta.^[3] Koska rokotteista yleensä on pulaa, tehostetta ei kuitenkaan suositella annettavaksi. Jos tehoste on annettu kerran, sitä ei anneta enää myöhempinä vuosina.^[1] Rokotteen antama suoja muodostuu noin kahden viikon kuluessa pistoksesta^[1].

Influenssarokote on kuulunut Suomen kansalliseen rokotusohjelmaan vuodesta 1980 saakka. Maksuttomaan influenssarokotukseen ovat oikeutettuja Suomessa:

• sosiaali- ja terveydenhuollon sekä lääkehuollon henkilöstö
• raskaana olevat naiset
• 65 vuotta täyttäneet
• alle 7-vuotiaat lapset
• sairauden tai hoidon vuoksi riskiryhmiin kuuluvat
• varusmiespalveluksensa aloittavat miehet ja vapaaehtoisen asepalveluksen aloittavat naiset
• vakavalle influenssalle alttiiden henkilöiden lähipiiri
• henkilöt, jotka asuvat tai oleskelevat pitkäaikaisesti laitosmaisissa olosuhteissa kuten vankeinhoitolaitoksissa ja vastaanottokeskuksissa. ^[1]

Maailmalla näkemykset influenssarokotteen kohderyhmistä vaihtelevat suuresti. Esimerkiksi Yhdysvalloissa rokotetta suositellaan kaikille yli kuuden kuukauden ikäisille.^[3]

Influenssarokote on paras suoja influenssaa vastaan. Se vähentää vakavan influenssan ilmaantuvuutta, influenssan aiheuttamia kuolemia ja sairaala- sekä laitoshoitoja. Rokote vähentää influenssan aiheuttamia jälkitauteja esimerkiksi korvatulehduksia, keuhkoputkentulehduksia, keuhkokuumeita sekä sydäninfarkteja ja aivoverenkierron häiriöitä.^[1]

Influenssaa vastaan rokotetuilla lapsilla on noin kolmannes vähemmän korvatulehduksia kuin rokottamattomilla.^[5]

Ainoan meta-analyysin mukaan (BMJ) influenssarokotus suojaa sydänkohtauksilta myös terveitä nuorempia ihmisiä, ei vain riskiryhmiä eli iäkkäitä ja sepelvaltimotaudista kärsiviä. Rokote pienentää riskiä yhtä paljon kuin verenpaine- tai kolesterolilääkkeet mutta on halvempi ja helpompi ehkäisykeino, joten tutkijat ehdottavat sen käyttämistä. Sydänkohtaus on yleisimpiä kuolinsyitä länsimaissa. Influenssa puolestaan lisää sydänkohtauksen riskiä.^[6]

Influenssarokotteet ovat olleet markkinoilla jo kauan ja osoittautuneet hyvin siedetyiksi ja turvalliksi. Paikallisreaktioita esiintyy influenssarokotteilla saman verran kuin lumerokotteen saaneilla.^[3] Pienellä osalla influenssarokotteen saajista voi ilmetä haittavaikutuksia, mutta ne ovat yleensä ohimeneviä. Pistoksena annettavan influenssarokotteen jälkeen rokotuskohta saattaa punoittaa ja aristaa. Nenäsumutteena annettavan rokotteen jälkeen nenä voi olla tukkoinen ja nuhainen.^[1]

Suomessa aikuisille käytetyt influenssarokotteet ovat kananmunissa tuotettuja nelivalentteja influenssarokotteita, joissa on kaksi influenssa A -viruskantaa ja kaksi influenssa B -viruskantaa. Kaiken ikäisille kuuden kuukauden iästä alkaen jaettava, pistettävä influenssarokote on kauppanimeltään Vaxigrip Tetra. Nenäsumutteena annettava Fluenz Tetra -rokote on pistettävän rokotteen vaihtoehtona 24 kuukauden – kuuden vuoden ikäisille lapsille.^[7]

Pohjoisen pallonpuoliskon talvikaudelle 2023–2024 kolmivalentteihin kananmunassa tuotettuihin rokotteisiin valittiin^[8]:

• A/Victoria/4897/2022 (H1N1)pdm09 -kaltainen viruskanta
• A/Darwin/9/2021 (H3N2) -kaltainen viruskanta
• B/Austria/1359417/2021 (B/Victoria) -kaltainen viruskanta

ja nelivalentteihin edellämainittujen lisäksi:

• B/Phuket/3073/2013 (B/Yamagata) -kaltainen viruskanta.

Pohjoisen pallonpuoliskon talvikaudelle 2021–2022 nelivalentteihin kananmunassa tuotettuihin rokotteisiin valittiin:

• A/Victoria/2570/2019 (H1N1)pdm09 -kaltainen viruskanta
• A/Cambodia/e0826360/2020 (H3N2) -kaltainen viruskanta
• B/Washington/02/2019 (B/Victoria-haara) -kaltainen viruskanta
• B/Phuket/3073/2013 (B/Yamagata-haara) -kaltainen viruskanta.^[9]

Pohjoisen pallonpuoliskon talvikaudelle 2020–2021 nelivalentteihin kananmunassa tuotettuihin rokotteisiin valittiin:

• A/Guangdong-Maonan/SWL1536/2019 (H1N1)pdm09 -kaltainen viruskanta
• A/Hong Kong/2671/2019 (H3N2) -kaltainen viruskanta
• B/Washington/02/2019 -kaltainen viruskanta (Victoria-haara)
• B/Phuket/3073/2013 -kaltainen viruskanta (Yamagata-haara)

• Rokotusten haittavaikutukset

• Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Rokottajan käsikirjan influenssarokotteita käsittelevä osio (Arkistoitu – Internet Archive)