Meningokokki

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Meningokokki
Neisseria meningitidis -bakteeri mikroskoopissa
Neisseria meningitidis -bakteeri mikroskoopissa
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Bakteerit Bacteria
Kunta: Bakteerit Bacteria
Pääjakso: Proteobacteria
Luokka: Betaproteobacteria
Lahko: Neisseriales
Heimo: Neisseriaceae
Suku: Neisseria
Laji: meningitidis
Kaksiosainen nimi

Neisseria meningitidis
(Albrecht & Ghon 1901) Murray 1929

Seroryhmät
  • Seroryhmä A
  • Seroryhmä B
  • Seroryhmä C
  • Seroryhmä W
  • Seroryhmä Y
  • Seroryhmä X

Meningokokki eli Neisseria meningitidis on tunnetuin bakteeriperäisen aivokalvontulehduksen eli bakteerimeningiitin aiheuttaja. Meningokokki löydettiin ensimmäisen kerran vuonna 1887, kun Weichselbaum tutki aivokalvontulehduspotilaan aivo-selkäydinnestettä[1]. Meningokokki on ihmiselle spesifinen bakteeri [2], joka löytyy useimmiten oireettomana ylähengitysteistä 5-10 % väestöstä [3].

Rakenne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neisseria meningitidis on gramnegatiivinen usein kapselillinen diplokokki. Meningokokin uloin kerros, kapseli, koostuu hiilihydraattiketjuista. Kapselin alla on ulkokalvo, joka koostuu proteiineista ja lipooligosakkaridista eli endotoksiinista. [1] Meningokokin ulkokalvon tärkeimpiä pintaproteiineja ovat tyypin IV pilukset, joilla bakteeri tarttuu isäntäsolun pintarakenteisiin. Lisäksi ulkokalvolla on muun muassa Opa- ja Opc-tarttumisproteiineja sekä poriinikanavia. Meningokokki käyttää pintarakenteitaan tunkeutuakseen isäntäsolun sisälle ja siirtyäkseen verenkiertoon. Meningokokki pystyy muuntelemaan bakteerisolun pinnan rakenteita huomattavasti, mikä mahdollistaa isännän immuunipuolustuksen välttelyn.[4] Meningokokit voidaan jakaa serologisiin ryhmiin sekä sero-, ala- ja immunotyyppeihin kapselin sokeriketjujen ja muiden pintarakenteiden perusteella [1]. Seroryhmiä on 13[5], joista tautien kannalta tärkeimmät ovat seroryhmät A, B, C, W, X ja Y. Suomessa yleisimmät seroryhmät ovat B, C ja Y. [3] Seroryhmä määräytyy bakteerin polysakkaridikapselin perusteella, mihin perustuvat ryhmien A, C, W ja Y konjugaattirokotteet, joissa meningokokkibakteerista eristetyt pintapolysakkaridit on yhdistetty proteiineihin. B-seroryhmän rokote perustuu meningokokin pintaproteiineihin.[6] X-seroryhmää vastaan ei ole vielä rokotetta [7].

Tunnistaminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Immuunipuolustuksen vasta-aineet kehittyvät ennen kaikkea kapselin polysakkarideja kohtaan. Varsinkin pienillä lapsilla vasta-aineet kapselipolysakkarideihin kehittyvät hitaasti ja niitä myös syntyy vain vähän. Tämä osaksi selittää sen, että meningokokkitautia on suhteellisesti eniten pienillä lapsilla.

Immuunipuolustuksen välttely

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Meningokokki reagoi isäntäkehon lämmön nousuun lisäämällä immuunijärjestelmältä suojelevien proteiinien tuotantoa. Näihin proteineihin kuuluvat lipopolysakkariidin sialylaatioproteiini (Lst), komplementtijärjestelmän inhibiittorin tekijä H:ta sitova proteiini (fHbp) ja kapselia biosyntetisoiva proteiini (CssA)[8]. Lämmön aiheuttama muutos tapahtuu viesti-RNA-tasolla, kun immuunipuolustukselta suojelevien proteiinien ei luettavassa RNA-osuudessa oleva hiuspinnirakenne hajoaa ja vapauttaa rakenteessa jumissa olleen ribosomin sitomispaikan[8]. Immuunipuolustusjärjestelmältä suojaamisen nostaminen lämmön noustessa on suora evolutiivinen reaktio tulehdusreaktion ja kuumeen nostamaan epätarkkaan mikrobien tappamiseen isännässä. Lämpöön reagoiva puolustuksen lisäys mahdollistaa meningokokin taudinaiheuttamisen muiden tautien aikana ja jälkeen. On raportoitu, että influenssa voi olla meningokokille mahdollinen patogeneesin laukaiseva tekijä[8].

Esiintyminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saharan eteläpuolinen Afrikka on meningokokkitaudin endeemistä aluetta, mutta epidemioita voi puhjeta missä tahansa. Meningokokin aiheuttamaa meningiittiä on Suomessa vain vähän, noin 20 tapausta vuodessa, joista suurin osa on B-ryhmän aiheuttamia [6]. A- ja C-ryhmien meningokokkeja vastaan on olemassa yhdistelmärokotteita (Meningovax A+C, Mencevax ACWY). B-ryhmän meningokokkia vastaan on viime vuosina kehitetty rokotteita (Bexsero[9], Trumenba[10]), jotka eivät ole toistaiseksi mukana suomalaisessa rokotusohjelmassa[11].

Noin 5-10% ihmisistä kantaa meningokokkia kurkun ja nielun alueilla oireetta [3]. Näillä ihmisillä meningokokki esiintyy obligaattisena kommensaalisena bakteerina. Meningokokki tarttuu lähikontaktissa pisaratartuntana tai kosketusteitse oireilevasta potilaasta tai oireettomasta nielunkantajasta [3]. Lähikontaktit lisäävät tartuntariskiä, minkä takia tiiviit asumisolosuhteet ovat riskitekijä altistumiselle[12]. Tämän vuoksi altistumisriski kasvaa esimerkiksi varusmiespalveluksessa ja yliopistoasuntoloissa.

Meningokokkia ei ole eristetty muista eläimistä kuin ihmisistä. Tämän uskotaan johtuvan bakteerin kyvyttömyydestä saada rautaa muualta kuin ihmisen transferriinistä sekä laktoferriinistä. [13]

Altistustapauksessa meningokokkitaudin ehkäisy perustuu antibioottiprofylaksiin eli estolääkitykseen [3]. Meningokokin kasvu antibioottien aiheuttaman valintapaineen alla voi kuitenkin johtaa antibioottiresistenssin kehittymiseen. Fluorokinolonien ryhmään kuuluvan antibiootin, siproflokasasiinin resistenssi on yleinen Kiinassa eristetyissä meningokokkikannoissa, jossa sitä käytettiin meningokokkitaudin estolääkityksenä vuonna 2005. Kiinassa esiintyvistä meningokokkikannoista yli 70% on omaksunut itselleen resistenssin tuottavan geenimutaation. Resistenssin leviämistä meningokokkien sekä muiden Neisseria-suvun lajien välillä edistävät sisäänottosignaalisekvenssit, jotka suosivat geenien siirtoa Neisseria-suvun lajien välillä. Antibioottiresistenssiin johtavien geenien on havaittu siirtyneen meningokokkikantoihin kommensaaleilta Neisseria-suvun lajeilta [14].

Taudit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Meningokokki aiheuttaa useita erilaisia tauteja, kuten aivokalvontulehdusta, verenmyrkytyksiä sekä virtsaputken tulehduksia[1][15]. Meningokokin aiheuttamista taudeista vaarallisimmat ovat aivokalvontulehdus eli bakteerimeningiitti sekä bakteerin aiheuttaman verenmyrkytys eli sepsis. Meningokokin diagnosointiin voidaan käyttää antigeeni- tai nukleiinihappo-osoitusta sekä veri- tai selkäydinnäyteviljelyä. Mikäli selkäydinnesteessä tai veressä todetaan gramvärjäyksessä gramnegatiivisia diplokokkeja, on kyseessä todennäköisesti meningokokki.

Noin 50 prosentilla meningokokkipotilaista on hiussuoniverenvuotoja eli alle 3 mm läpimittaisia pieniä, punaisia ja tarkkarajaisia verenpurkaumia. Meningokokin aiheuttaman infektion muita oireita ovat äkillinen korkea kuume, päänsärky, valonarkuus sekä niskajäykkyys. Myös pahoinvointia ja sekavuutta voi ilmetä. Meningokokki-infektion suonensisäinen antibioottihoito tulee aloittaa mahdollisimman nopeasti oireiden ilmaannuttua, sillä hoitamattomana tauti johtaa lähes aina kuolemaan potilaan tilan heikentyessä nopeasti. Hoidosta huolimatta 10% meningiittipotilaista ja 30% sepsispotilaista menehtyy. [3] Meningokokki voi aiheuttaa myös keuhkokuumetta, ylähengitystieinfektioita, konjunktiviittia, septistä artriittia sekä lantionalueen infektioita, kuten virtsatieinfektioita ja eturauhastulehdusta[1].

Meningokokin aiheuttaman meningiitin seurauksena voi esiintyä jälkihaittoja, kuten erilaisia hermostollisia haittoja: kuulovammat, epileptiset kohtaukset sekä oppimisvaikeudet. Meningokokkisepsiksen aiheuttamia komplikaatioita voi olla raajakuoliot, munuaisten vajaatoiminta sekä keuhkojen vajaatoiminta.[3]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e Nadine G. Rouphael, David S. Stephens: Neisseria meningitidis: Biology, Microbiology, and Epidemiology, s. 1–20. Totowa, NJ: Humana Press, 2012. Teoksen verkkoversio (viitattu 1.12.2024). (englanti)
  2. ↑ Simon Peters, Katherina Mohort, Heike Claus, Christian Stigloher, Alexandra Schubert-Unkmeir: Interaction of Neisseria meningitidis carrier and disease isolates of MenB cc32 and MenW cc22 with epithelial cells of the nasopharyngeal barrier. Frontiers in Cellular and Infection Microbiology, 2.5.2024, 14. vsk. PubMed:38756230 doi:10.3389/fcimb.2024.1389527 ISSN 2235-2988 Artikkelin verkkoversio. (englanti)
  3. ↑ a b c d e f g Meningokokki - THL Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 7.12.2023. Viitattu 1.12.2024.
  4. ↑ Mumtaz Virji: Pathogenic neisseriae: surface modulation, pathogenesis and infection control. Nature Reviews Microbiology, 2009-04, nro 4, s. 274–286. doi:10.1038/nrmicro2097 ISSN 1740-1534 Artikkelin verkkoversio. (englanti)
  5. ↑ Harrison, Odile B. ym.: Description and Nomenclature of Neisseria meningitidis Capsule Locus. s. 566-573. CDC, 2013. 1080-6059 doi:https://doi.org/10.3201/eid1904.111799 (englanti)
  6. ↑ a b Meningokokkirokotteet - THL Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 12.12.2023. Viitattu 1.12.2024.
  7. ↑ Meningitis www.who.int. Viitattu 1.12.2024. (englanniksi)
  8. ↑ a b c Edmund Loh, Elisabeth Kugelberg, Alexander Tracy, Qian Zhang, Bridget Gollan, Helen Ewles, Ronald Chalmers, Vladimir Pelicic, Christoph M. Tang: Temperature triggers immune evasion by Neisseria meningitidis. Nature, 2013-10, 502. vsk, nro 7470, s. 237–240. PubMed:24067614 doi:10.1038/nature12616 ISSN 0028-0836 Artikkelin verkkoversio. (englanti)
  9. ↑ Uutta lääkkeistä: B-ryhmän meningokokkirokote - Sic! sic.fimea.fi. Arkistoitu 2.8.2016. Viitattu 20.5.2017.
  10. ↑ Meningokokkitaudit - Matkailijan terveysopas - THL / Duodecim www.terveyskirjasto.fi. Viitattu 20.5.2017.
  11. ↑ Lasten ja nuorten rokotusohjelma - Rokottaminen - THL Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Arkistoitu 12.6.2017. Viitattu 20.5.2017.
  12. ↑ Mariagrazia Pizza, Rino Rappuoli: Neisseria meningitidis: pathogenesis and immunity. Current Opinion in Microbiology, 2015-02, 23. vsk, s. 68–72. PubMed:25461575 doi:10.1016/j.mib.2014.11.006 ISSN 1879-0364 Artikkelin verkkoversio.
  13. ↑ Andrew J. Pollard & Martin C. J. Maiden: ”66”, Meningococcal Vaccines: Methods and Protocols. Totowa, NJ: Humana Press, 2001. ISBN 978-0-89603-801-1
  14. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä :3 ei löytynyt
  15. ↑ Yih-Ling Tzeng, Serena Giuntini, Zachary Berman, Soma Sannigrahi, Dan M. Granoff, David S. Stephens: Neisseria meningitidis Urethritis Outbreak Isolates Express a Novel Factor H Binding Protein Variant That Is a Potential Target of Group B-Directed Meningococcal (MenB) Vaccines. Infection and Immunity, 16.11.2020, 88. vsk, nro 12, s. e00462–20. doi:10.1128/IAI.00462-20 ISSN 0019-9567 Artikkelin verkkoversio. (englanti)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Meningokokki.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Meningokokki&oldid=22869108”