Fabio Cannavaro

Fabio Cannavaro

Henkilötiedot
Koko nimi	Fabio Cannavaro
Syntymäaika	13. syyskuuta 1973 (ikä 51)
Syntymäpaikka	Carrara, Italia
Pelipaikka	keskuspuolustaja
Pituus	175 cm[1]
Seura
Seura	Benevento
Tehtävä	päävalmentaja
Seurat
Vuodet	Seura	O (M)
1992–1995 1995–2002 2002–2004 2004–2006 2006–2009 2009–2010 2010–2011	SSC Napoli Parma FC Internazionale Juventus Real Madrid Juventus Al-Ahli Dubai	58 (1) 212 (5) 50 (2) 74 (6) 94 (0) 27 (0) 16 (2)
Maajoukkue
1997–2010	Italia	136 (2)
Valmennusura
2013–2014 2014–2015 2015–2016 2016–2017 2018–2021 2019 2022–	Al-Ahli Dubai (apuv.) Guangzhou Evergrande Al-Nassr Tianjin Quanjian Guangzhou Evergrande Kiina Benevento
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat, päivitetty 31. joulukuuta 2010. Maajoukkueuran tilastot päivitetty 31. joulukuuta 2010.

Fabio Cannavaro (s. 13. syyskuuta 1973 Napoli, Italia) on italialainen jalkapallovalmentaja ja entinen keskuspuolustaja. Hän toimii italialaisen Beneventon päävalmentajana.

Cannavaro voitti urallaan maailmanmestaruuden ja hänet valittiin sekä Euroopan parhaaksi että Fifan vuoden pelaajaksi vuonna 2006.

Hänen vahvuuksiinsa kuuluivat muun muassa pallonriistot ja kaksinkamppailut. Hänen nuorempi veljensä Paolo Cannavaro on myös jalkapalloilija.

Cannavaro on pelannut Napolissa (1992–1995), Parmassa (1995–2002), missä hän voitti vuonna 1999 UEFA Cupin, Italian Cupin ja Italian Supercupin, ja Internazionalessa (2002–2004) ennen siirtymistään Juventukseen vuonna 2004. Kesällä 2006 hän siirtyi Real Madridiin Juventuksen pudottua Serie B:hen sopupeliskandaalin seurauksena, mutta kolmen vuoden kuluttua 19. toukokuuta 2009 Cannavaro siirtyi vapaalla siirrolla takaisin Juventukseen. Hänen tekemänsä sopimus oli yksivuotinen.^[2] Kesäkuussa 2010 Cannavaro ilmoitti siirtyvänsä kahden vuoden sopimuksella Arabiemiirikunnan pääsarjassa pelaavaan Al-Ahliin vuoden 2010 MM-kisojen jälkeen.^[3]

Lokakuussa 2009 Cannavaroa epäiltiin doping-rikkeestä, kun hän oli jäänyt kiinni kielletyn kortisonin käytöstä. Italian olympiakomitea kuitenkin vapautti hänet epäilyistä, kun oli osoitettu, ettei Cannavaro ollut käyttänyt dopingia parantaakseen suorituskykyään, vaan hoitaakseen mehiläisenpistosta aiheutunutta allergista reaktiota.^[4][5]

Italian maajoukkueessa Cannavaro debytoi tammikuussa 1997 ottelussa Pohjois-Irlantia vastaan. MM-kilpailuissa hän pelasi neljästi vuosien 1998, 2002, 2006 ja 2010 MM-kilpailuissa. Hänen maajoukkueuransa huipuksi voidaan laskea vuoden 2006 MM-kilpailut, joissa Italia voitti maailmanmestaruuden ja kapteenina toiminut Cannavaro pääsi nostamaan mestaruuspokaalin.

Hän oli mukana myös EM-kilpailuissa 2000, jolloin joukkue saavutti hopeaa, sekä 2004. 12. elokuuta 2009 hän pelasi 127. maaottelunsa ja nousi Paolo Maldinin ohi eniten maaotteluita pelanneeksi italialaiseksi miespelaajaksi^[6].

Vuonna 2006 Cannavaro voitti Kultaisen pallon, jonka France Football -lehti myöntää Euroopan parhaimmalle jalkapalloilijalle. Samana vuonna 18. joulukuuta Cannavaro valittiin Fifan vuoden pelaajaksi. Loppuäänestyksessä hän voitti Zinédine Zidanen ja Ronaldinhon.

Vuonna 2011 Fabio Cannavaron lääkäri ilmoitti, ettei Cannavaron polvi kestä enää pelaamista.^[7]

Marraskuussa 2014 Cannavarosta tuli kiinalaisen Guangzhou Evergranden päävalmentaja.^[8][9] Cannavaron johdolla Guangzhou aloitti Kiinan liigakauden hyvin ja hävisi vain yhden kahdeksasta kauden ensimmäisestä ottelustaan. Hyvistä tuloksista huolimatta liigassa toisena ollut Guangzhou korvasi Cannavaron brasiliaisella Luiz Felipe Scolarilla jo kesäkuussa 2015.^[10]

Lokakuussa 2015 hän siirtyi Al-Nassrin päävalmentajaksi^[11], mutta hänet erotettiin jo helmikuussa 2016 hänet tehtävästään.^[12]

Kesäkuussa 2016 Cannavaro korvasi Vanderlei Luxemburgon tappiokierteeseen ajautuneen Tianjin Quanjianin päävalmentajana.^[13] Cannavaron johdolla Tianjin voitti kaudella 2016 Kiinan 1. divisioonan mestaruuden ja nousi kauden päätteeksi Kiinan Superliigaan.^[14] Kaudella 2017 Cannavaro johdatti Tianjinin sarjanousijana liigan kolmanneksi ja AFC Champions Leaguen karsintoihin. Kauden jälkeen hän erosi tehtävästään.^[15]

Pian eroilmoituksen jälkeen Cannavaron sopimus Guangzhou Evergranden kanssa julkistettiin. Italialainen palasi seuran päävalmentajaksi viiden vuoden sopimuksella.^[16] Cannavaron johdolla Guangzhou jäi Kiinan liigassa kaudella 2018 toiseksi ja joukkueen seitsemän perättäisen mestaruuden putki katkesi.

Maaliskuussa 2019 Cannavarosta tuli Kiinan jalkapallomaajoukkueen päävalmentaja. Hän jatkaa maajoukkuevalmennuksen ohella myös Guangzhou Evergranden päävalmentajana.^[17] Cannavaro jätti maajoukkuevalmentajan tehtävänsä jo huhtikuun lopussa keskittyen seurajoukkuevalmentamiseen.^[18] Cannavaro luotsasi kaudella 2019 Guangzhoun Kiinan mestaruuteen. Hän jätti seuran syyskuussa 2021 seuran taustalla olleen Evergrande-yhtiön talousvaikeuksien vuoksi.^[19]

Syyskuussa 2022 Cannavarosta tuli Serie B:n Beneventon päävalmentaja.^[20]

• UEFA Cup: 1999
• Italian cup: 1999
• Italian supercup: 1999
• Maailmanmestaruus: 2006
• Kultainen pallo: 2006
• Fifan vuoden pelaaja: 2006
• Espanjan pääsarjamestaruus: 2007, 2008
• Espanjan supercup: 2008

• Kiinan mestaruus: 2019
• Kiinan 1. divisioona: 2016
• Kiinan vuoden valmentaja: 2017

• Fabio Cannavaron virallinen sivusto (englanniksi) (espanjaksi) (italiaksi) (japaniksi)
• Fabio Cannavaro Football Database -sivustolla (englanniksi)

Edeltäjä: Marcello Lippi Luiz Felipe Scolari

Guangzhou Evergranden päävalmentaja 1–6/2015 2018–9/2021

Seuraaja: Luiz Felipe Scolari Zheng Zhi

Edeltäjä: Vanderlei Luxemburgo

Tianjin Quanjinin päävalmentaja 6/2016–2017

Seuraaja: Paulo Sousa

Edeltäjä: Marcello Lippi

Kiinan jalkapallomaajoukkueen päävalmentaja 3–4/2019

Seuraaja: Marcello Lippi

Edeltäjä: Fabio Caserta

Beneventon päävalmentaja 9/2022–

Seuraaja: –