Paolo Maldini
.jpg)
| |||
| Henkilötiedot | |||
|---|---|---|---|
| Koko nimi | Paolo Maldini | ||
| Syntymäaika | 26. kesäkuuta 1968 | ||
| Syntymäpaikka | Milano, Italia | ||
| Pelipaikka | puolustaja | ||
| Pituus | 186 senttimetriä | ||
| Seurat | |||
| Vuodet | Seura | O | (M) |
| 1985–2009 | Milan | 647 | (29) |
| Maajoukkue | |||
| 1986–1988 | Italia U21 | 12 | (5) |
| 1988–2002 | Italia | 126 | (7) |
|
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat. | |||
Paolo Maldini (s. 26. kesäkuuta 1968 Milano) on italialainen uransa päättänyt jalkapalloilija. Hän edusti koko uransa italialaista AC Milania. Nykyään Maldini työskentelee Milanin teknisenä johtajana. Hän aloitti työssään kesäkuussa 2019.[1]
Maldinin luontaisin pelipaikka uran alku- ja keskivaiheilla oli vasen puolustaja, mutta hän pelasi uransa viimeisinä vuosina enemmän keskuspuolustajana. Hän pelasi myös liberona. Hänen isänsä Cesare Maldini oli myös menestyvä jalkapalloilija ja myöhemmin valmentaja.
Pelaajana Maldini oli tyylikäs. Hän osasi lukea peliä hyvin, taklasi harkitusti ja oikea-aikaisesti ja oli hyvä myös hyökkäyssuuntaan. Hän oli myös fyysisesti kova pelaaja: vahva, nopea ja hyväkuntoinen. Maldini debytoi Italian pääsarjassa Serie A:ssa Milanin joukkueessa 20. tammikuuta 1985 jo 16-vuotiaana, ja edusti koko ammattilaisuransa Milania. Maldini on myös pitkäaikaisin kapteeni Milanin ja koko Serie A:n historiassa. Hän pelasi keväällä 2009 päättyneellä urallaan Serie A:ssa 647 ottelua[2], mikä oli tuohon aikaan sarjan ennätys. Maldinin ennätyksen rikkoi Gianluigi Buffon vuonna 2020.[3]
Italian maajoukkueessa Maldini pelasi 126 ottelua (7 maalia) ja on kolmanneksi eniten maaotteluita pelannut italialainen miespelaaja.[4] Fabio Cannavaro ohitti hänet 12. elokuuta 2009[5] ja Gianluigi Buffon ohitti hänet 127. ottelullaan vuonna 2013. Maldini ei voittanut maajoukkueurallaan maailmanmestaruutta tai Euroopan-mestaruutta, mutta saavutti molemmissa kilpailuissa hopeaa ja MM-kilpailuissa vielä pronssia. Hän pelasi neljät MM-kilpailut vuosina 1990, 1994 (pelasi loppuottelussa), 1998, 2002 ja kolmet EM-kilpailut vuosina 1988, 1996 ja 2000 (pelasi loppuottelussa).
Paolo Maldini pelasi Milanin paidassa myös 174 UEFAn alaista euro-ottelua.[6] Kaikki muutkin viralliset ottelut mukaan lukien hän edusti uransa ainoata seuraa 902 ottelussa.[2]
Vuonna 2007 Maldini kertoi lopettavansa uransa tulevan kauden jälkeen. Kauden lopussa hän kuitenkin solmi Milanin kanssa vielä yksivuotisen jatkosopimuksen. Maldini pelasi uransa viimeisen ottelun 31. toukokuuta 2009, jolloin Milan voitti vierasottelussaan ACF Fiorentinan 0–2.[7] Hänen viimeinen kotipelinsä oli 24. toukokuuta 2009 pelattu ottelu AS Romaa vastaan.
Mestareiden liiga ja Euroopan cup
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Paolo Maldini voitti viidesti Mestareiden liigan tai sen edeltäjän Euroopan cupin.
Ensimmäinen voitto hänelle tuli kaudella 1988–1989, jolloin AC Milan voitti finaalissa romanialaisen Steaua Bukarestin 4–0. 90-luvulla Maldini voitti pokaalin kahdesti: kevään 1990 finaalissa kaatui Befica lukemin 1–0, ja vuonna 1994 altavastaajana[8] loppuotteluun lähtenyt Milan murskasi FC Barcelonan maalein 4–0.[9]
2000-luvulla Maldini oli voittamassa kahdesti Milanin kanssa Mestarien liigaa. Ensimmäinen voitto tuli kaudella 2002–2003, jolloin Milan voitti Juventuksen nollapelin jälkeen rangaistuspotkukilpailussa. Kaudella 2004–2005 Milan oli jälleen loppuottelussa, tällä kertaa Liverpoolia vastaan. Milan hävisi 3–3 päättyneen ottelun rangaistuspotkukilpailussa. Toukokuussa 2007 Milan kohtasi loppuottelussa uudestaan Liverpoolin ja otti revanssin voittaen mestaruuden lukemin 2–1.
Muuta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Maldinin tyylikäs olemus on huomattu myös kentän ulkopuolella. Hänet on valittu Italian seksikkäimmäksi pelaajaksi. Lisäksi hän on tehnyt mallisopimuksen Hennes & Mauritzin kanssa vuonna 2006.
Maldinin poika Daniele Maldini on isänsä ja isoisänsä Cesare Maldinin jälkeen kolmannen sukupolven Milan-pelaaja. Hän debytoi 18-vuotiaana Milanin edustusjoukkueessa ottelussa Hellas Veronaa vastaan 2. helmikuuta 2020. Ensimmäiset minuuttinsa Mestareiden liigassa Daniele Maldini pelasi 15. syyskuuta 2021 vierasottelussa Liverpoolia vastaan.[10]
Saavutukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Joukkuesaavutukset[11]
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Serie A: 1988, 1992, 1993, 1994, 1996, 1999, 2004
- Italian cup: 2003
- Italian supercup: 1989, 1993, 1994, 1995, 2005
- Euroopan cup ja Mestarien liiga: 1989, 1990, 1994, 2003, 2007
- Euroopan supercup: 1989, 1990, 1994, 2003
- Seurajoukkueiden maailmanmestaruus ja Intercontinental Cup: 1989, 1990, 2007
- MM-pronssia: 1990
- MM-hopeaa: 1994
- EM-hopeaa: 2000
Henkilökohtaiset saavutukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- World Soccer -lehden vuoden pelaaja: 1994
- FIFA 100: 2004
- U21 Euroopan vuoden pelaaja: 1989
- FIFA MM-kisat: All-Star Team: 1990, 1994
- UEFA EM-kisat: All-Star Team: 1988, 1996, 2000
- UEFA Mestareiden liigan finaalin Man of the Match: 2003
- UEFA vuoden puolustaja: 1990, 1994, 1996, 2000, 2003, 2005
- Serie A vuoden puolustaja: 1990, 1994, 1996, 1999, 2000, 2003, 2005
- FIFA 100
- UEFA Team of the Year: 1988, 1989, 1990, 1994, 1996, 2000, 2003, 2005, 2007
- FIFPro World XI: 1988, 1990, 1994, 1996, 2000, 2003, 2005
- UEFA Mestareiden liigan paras puolustaja: 2003, 2005, 2007
- FIFA / UEFA erikoispalkinto: urapalkinto: 2009
Paolo Maldini oli Italian maajoukkueen kapteeni vuosina 1994–2002 sekä AC Milanin kapteeni 1997–2009.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Paolo Maldini - Manager profile www.transfermarkt.com. Viitattu 18.9.2021. (englanniksi)
- ↑ a b Paolo Maldini: stats and matches AC Milan. Viitattu 18.9.2021.
- ↑ Ikinuori Gianluigi Buffon rikkoi Serie A:n otteluennätyksen Yle Urheilu. Viitattu 18.9.2021.
- ↑ Di Maggio, Roberto & Pierrend, José Luis: Italy - Record International Players 29.11.2018. RSSSF. Viitattu 13.12.2018. (englanniksi)
- ↑ Cannavarosta maaotteluiden ennätysmies ohi Maldinin ts.fi. 13.8.2009. Turun Sanomat. Viitattu 13.8.2009.[vanhentunut linkki]
- ↑ UEFA.com: Who has made the most UEFA club competition appearances? UEFA.com. 14.9.2021. Viitattu 18.9.2021. (englanniksi)
- ↑ 127. Paolo Maldini My Football Facts. Viitattu 18.9.2021. (englanti)
- ↑ Massaro reveals 'arrogance' of Cruyff and Barcelona inspired Milan to 1994 CL win SempreMilancom. 23.3.2020. Viitattu 18.9.2021. (englanniksi)
- ↑ UEFA.com: Milan | History | UEFA Champions League UEFA.com. Viitattu 18.9.2021. (englanniksi)
- ↑ Daniel Maldini - Stats 21/22 www.transfermarkt.com. Viitattu 18.9.2021. (englanniksi)
- ↑ Paolo Maldini - Titles & achievements www.transfermarkt.com. Viitattu 18.9.2021. (englanniksi)
| Edeltäjä: Fernando Hierro Carles Puyol |
Mestarien liigan voittanut kapteeni 2003 2007 |
Seuraaja: Jorge Costa Rio Ferdinand |
| 1998 | 1999 | 2000 | 2001 | 2002 | 2003 | 2004 | 2005 | 2006 | 2007 | 2008 | 2009 | 2010 | |
| Vuoden pelaaja: |  Ronaldo |
 Beckham |
 Redondo |
 Effenberg |
 Zidane |
 Buffon |
 Deco |
Gerrard |
Ronaldinho |
Kaká |
C. Ronaldo |
Messi |
Milito
|
| Vuoden maalivahti: |  Schmeichel |
Kahn |
Kahn |
Kahn |
Kahn |
Buffon |
Baía |
 Čech |
Lehmann |
Čech |
Čech |
 Van Der Sar |
Júlio César
|
| Vuoden puolustaja: |  Hierro |
Stam |
Stam |
Ayala |
Carlos |
Carlos |
Carvalho |
Terry |
Puyol |
Maldini |
Terry |
Terry |
Maicon
|
| Vuoden keskikenttäpelaaja: | Zidane |
Beckham |
Mendieta |
Mendieta |
Ballack |
Nedvěd |
Deco |
Kaká |
Deco |
Seedorf |
Lampard |
Xavi |
Sneijder
|
| Vuoden hyökkääjä: | Ronaldo |
 Ševtšenko |
Raúl |
Raúl |
Raúl |
Van Nistelrooy |
Morientes |
Ronaldinho |
 Eto’o |
Kaká |
C. Ronaldo |
Messi |
Milito
|
| Vuoden valmentaja: | Lippi |
 Ferguson |
Cúper |
Hitzfeld |
Del Bosque |
Ancelotti Mourinho |
Mourinho Benítez |
Benítez  Gazzajev |
Ramos Rijkaard
|
