Euroopan alueiden komitea

Euroopan alueiden komitea
Euroopan alueiden komitea toimii Jacques Delors-rakennuksessa.
Perustettu	1994
Tyyppi	Neuvoa-antava toimielin
Sijainti	Jacques Delors-rakennus Bryssel, Belgia
Aiheesta muualla
Sivusto
Infobox OK

Osa artikkelisarjaa
Euroopan unionin politiikka
Jäsenvaltiot  Alankomaat  Belgia  Bulgaria  Espanja  Irlanti  Italia  Itävalta  Kreikka  Kroatia  Kypros  Latvia  Liettua  Luxemburg  Malta  Portugali  Puola  Ranska  Romania  Ruotsi  Saksa  Slovakia  Slovenia  Suomi  Tanska  Tšekki  Unkari  Viro Jäsenehdokkaat  Albania  Bosnia ja Hertsegovina  Georgia  Kosovo  Moldova  Montenegro  Pohjois-Makedonia  Serbia  Turkki  Ukraina Erityisalueet EU3 Kööpenhaminan kriteerit
Perussopimukset ja julistukset Schumanin julistus (1950) Pariisin sopimus (1951) Euroopan julistus (1951) Rooman sopimus (1957) Euratom-sopimus (1957) Brysselin sopimus (1965) Solemnin julistus (1983) Euroopan yhtenäisasiakirja (1986) Maastrichtin sopimus (1992) Amsterdamin sopimus (1997) Nizzan sopimus (2001) Berliinin julistus (2007) Lissabonin sopimus (2007) Muut sopimukset Schengenin sopimus (1985) Sopimus Euroopan talousalueesta (1992) Kööpenhaminan kriteerit Hylätyt sopimukset Sopimus Euroopan perustuslaista (2004)
Toimeenpanovalta Eurooppa-neuvosto Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Luettelo kokouksista Euroopan komissio Von der Leyenin II komissio Puheenjohtaja Varapuheenjohtajat Komissaarineuvosto Virkamiehet Pääsihteeri
Lainsäädäntövalta Lainsäädäntöprosessi Euroopan unionin neuvosto Puheenjohtajuus Neuvostot AGRIFISH KIKY ECOFIN Euroryhmä ENVI TSTK EYCS UAN YAN OSA TTE Sihteeristö Pääsihteeri Coreper Euroopan parlamentti Puhemies Varapuhemies Parlamenttiryhmät EPP S&D Euroopan parlamentin jäsen Valiokunnat
Tuomiovalta Euroopan unionin tuomioistuin Unionin tuomioistuin Unionin yleinen tuomioistuin
Tarkastusvalta Euroopan tilintarkastustuomioistuin Euroopan komission tilintarkastuspalvelu ECOFIN Euroopan parlamentin budjettikurikomitea Euroopan petostentorjuntavirasto Euroopan syyttäjänvirasto
Euroopan keskuspankki Pääjohtaja EKPJ EMU Eurosetelit Eurokolikot
Muut toimielimet Euroopan investointipankki Euroopan investointirahasto Euroopan vakausmekanismi Euroopan yliopistoinstituutti Erillisvirastot Euroopan teknologiainstituutti Euroopan syyttäjänvirasto Euroopan tietosuojavaltuutettu Euroopan oikeusasiamies Neuvoa-antavat Euroopan alueiden komitea Euroopan talous- ja sosiaalikomitea Euroopan unionin sotilaskomitea Poliittisten ja turvallisuusasioiden komitea Sisäiset Euroopan unionin julkaisutoimisto Euroopan ulkosuhdehallinto Euroopan unionin henkilöstövalintatoimisto Euroopan hallintokoulu
Vaalit 1979, 1984, 1989, 1994, 1999, 2004, 2009, 2014, 2019, 2024 Europuolueet Luettelo kansanäänestyksistä
Oikeus Acquis Ensisijaisuus Läheisyys Asetus Direktiivi Päätös Suositus Euroopan unionin perusoikeuskirja
Politiikka Budjetti Tulliliitto Vapaakauppasopimukset Sisämarkkinat VTO-alue Politiikka Maatalous Energia Kalastus Alue- ja rakennepolitiikka Kansalaisuus EU-myönteisyys EU-kriittisyys Euroopan pankkiunioni Pääomamarkkinaunioni Yhdentyminen Euroopan yhdysvallat Kansalaisaloite Avoimuusrekisteri
Ulkosuhteet Korkea edustaja Euroopan ulkosuhdehallinto Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka Euroopan unionin turvallisuus- ja puolustuspolitiikka G7 G20 Frontex
Entiset toimielimet Euroopan yhteisöt (1958–1993) Euroopan hiili- ja teräsyhteisö Euroopan talousyhteisö Länsi-Euroopan unioni
n k m

Euroopan alueiden komitea (AK) on paikallis- ja aluehallintoa edustava elin Euroopan unionissa (EU). Se on valtiotasoa alempien hallintotasojen (alueiden, maakuntien, kuntien ja kaupunkien) suora vaikutuskanava EU:n toimielinrakenteessa.

Alueiden komitea perustettiin vuonna 1994. Perustamisen taustalla oli kaksi syytä: ensinnäkin noin kolme neljäsosaa EU:n lainsäädännöstä pannaan täytäntöön paikallis- tai aluetasolla, joten oli perusteltua antaa paikallis- ja aluetason edustajille mahdollisuus vaikuttaa uuden EU-lainsäädännön laatimiseen. Toinen huolenaihe oli ihmisten etääntyminen Euroopan yhdentymisprosessista. EU-kansalaisia lähinnä olevan vaaleilla valitun hallintotason ottaminen mukaan EU:n päätöksentekoon nähtiin keinona tuoda EU:ta lähemmäs ihmisten arkea.

EU:n alueet, erityisesti Saksan osavaltiot, vaativat pitkään oikeutta päästä vaikuttamaan unionin asioihin. Vaatimukseen vastattiin Maastrichtin sopimuksessa, jolla perustettiin alueiden komitea ja annettiin jäsenvaltioille mahdollisuus lähettää aluehallinnon ministereitä edustajikseen EU:n neuvostoon.

• 1992 Maastrichtin sopimus: EU:n johtajat päättävät perustaa alueiden komitean (AK), neuvoa-antavan elimen, jonka tehtävänä on saada alueiden ja kuntien ääni kuuluville EU:n päätöksentekoprosessissa sekä toimia suorana yhdyssiteenä Brysselin ja unionin kansalaisten välillä. Maastrichtin sopimuksessa määrätään, että Euroopan komission ja neuvoston on kuultava AK:ta keskeisissä aluepoliittisissa kysymyksissä. Jäsenvaltioiden hallitukset nimeävät AK:n jäsenet neljän vuoden toimikaudeksi. Komitea pitää ensimmäisen täysistuntonsa Brysselissä maaliskuussa 1994.

• 1995 EU:n laajentuminen: Komitean jäsenluku kasvaa 189:stä 222:een, kun Itävalta, Ruotsi ja Suomi liittyvät Euroopan unionin jäseniksi.

• 1997 Amsterdamin sopimus: AK:n toimivaltuudet laajennetaan koskemaan noin kahta kolmasosaa EU:n säädösehdotuksista. Amsterdamin sopimus antaa myös Euroopan parlamentille mahdollisuuden pyytää komitealta lausuntoja.

• 2001 Nizzan sopimus: AK:n demokraattista legitiimiyttä vahvistetaan asettamalla vaatimus, että komitean jäsenten tulee olla vaaleilla valittuja luottamushenkilöitä tai poliittisessa vastuussa jollekin vaaleilla valitulle alueelliselle tai paikalliselle edustuselimelle. AK:n jäsenluvuksi määrätään enintään 350.

• 2002–2003 EU:n tulevaisuutta pohtiva valmistelukunta: AK:n jäsenet osallistuvat EU:n perustuslakisopimuksen laatimisesta vastanneen valmistelukunnan työskentelyyn. Sopimuksessa mainitaan erikseen paikallis- ja aluehallinnon rooli ja toimivaltuudet. Lisäksi AK:lle myönnetään oikeus nostaa kanne Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa, jos jossakin EU:n säädöksessä ei noudateta toissijaisuusperiaatetta.

• Toukokuu 2004 EU:n laajentuminen: Alueiden komitean jäsenluku kasvaa 222:sta 317:ään kymmenen uuden jäsenvaltion liittyessä unioniin.

• Helmikuu 2006 Uusi toimikausi: AK aloittaa uuden nelivuotisen toimikauden. Uuden toimikauden ensisijaisiin tavoitteisiin kuuluvat alue- ja paikallisviranomaisten roolin vahvistaminen kasvua ja työllisyyttä koskevan Lissabonin strategian mukaisesti, yhteenkuuluvuuden ja yhteisvastuun vahvistaminen sekä paikallisen Eurooppa-tiedotuskampanjan edistäminen EU:n tuomiseksi lähemmäs kansalaisia.

• Tammikuu 2007 EU:n laajentuminen: AK:n jäsenluku kasvaa 317:stä 344:ään, kun Bulgaria ja Romania liittyvät unioniin.

• Joulukuu 2007 Lissabonin sopimus: Lissabonin sopimuksessa vahvistetaan alueiden komitean oikeus vedota Euroopan unionin tuomioistuimeen oikeuksiensa sekä toissijaisuusperiaatteen turvaamiseksi – oikeus, jonka EU:n tulevaisuutta pohtiva valmistelukunta oli jo aiemmin tunnustanut. Uusi toimivaltuus lujittaa AK:n poliittista roolia ja antaa sille mahdollisuuden toimia aiempaa tehokkaammin paikallis- ja alueyhteisöjen hyväksi EU:n tasolla. Lissabonin sopimuksessa pidennetään komitean jäsenten toimikausi nelivuotisesta viiden vuoden mittaiseksi.

• Heinäkuu 2013 EU:n laajentuminen: AK:n jäsenluku kasvaa 344:stä 353:een, kun Kroatia liittyy unioniin (ja pienenee myöhemmin 350:een).

Komitean työtä ohjaavat toissijaisuusperiaate, läheisyysperiaate ja kumppanuusperiaate.

Subsidiariteetti- eli toissijaisuusperiaate vahvistettiin EU:n perussopimuksissa samaan aikaan kun alueiden komitea perustettiin. Periaate merkitsee sitä, että päätökset tulisi tehdä EU:ssa tasolla, joka on mahdollisimman lähellä kansalaisia. Toisin sanoen EU:n ei tulisi puuttua kysymyksiin, jotka voidaan hoitaa paremmin valtio-, alue- tai paikallistason hallinnossa.

Läheisyysperiaatteen mukaan kaikkien hallintotasojen tulisi pyrkiä toimimaan lähellä kansalaisia. Niiden tulisi huolehtia etenkin työskentelyn avoimuudesta, jotta ihmiset tietäisivät, kuka on vastuussa mistäkin ja kenelle voi esittää mielipiteensä.

Kumppanuusperiaatteen mukaan toimiva EU-hallinto edellyttää EU-, valtio-, alue- ja paikallistason yhteistyötä. Kaikki neljä hallintotasoa ovat välttämättömiä, ja niiden tulisi osallistua päätöksentekoprosessiin "monitasoisen hallintomallin" mukaisesti.

Perussopimuksissa Euroopan komissio ja Euroopan unionin neuvosto velvoitetaan kuulemaan Euroopan alueiden komiteaa kaikista uusista ehdotuksista sellaisilla aloilla, joilla on vaikutuksia alue- ja paikallistasoon. Näiden alojen lisäksi komissiolla, neuvostolla ja Euroopan parlamentilla on mahdollisuus kuulla komiteaa muistakin aiheista, jos ne katsovat ehdotuksen vaikuttavan merkittävästi alue- tai paikallistasoon. Alueiden komitea voi myös antaa oma-aloitteisia lausuntoja nostaakseen haluamiaan aiheita EU:n asialistalle.

Lissabonin sopimuksen (toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta annetun pöytäkirjan (N:o 2) 8. artikla) myötä komitea sai oikeuden (etuoikeutetun aseman) panna kanteita vireille Euroopan unionin tuomioistuimessa.

Komiteassa on 350 jäsentä.^[1] Kunkin EU:n jäsenvaltion jäsenluku on suhteutettu karkeasti maan väkilukuun.^[2]

Maakohtaisten valtuuskuntien koko^[3]

24	Italia,  Ranska,  Saksa
21	Espanja,  Puola
15	Romania
12	Alankomaat,  Belgia,  Bulgaria,  Itävalta,  Kreikka,  Portugali,  Ruotsi,  Tšekki,  Unkari
9	Irlanti,  Kroatia,  Liettua,  Slovakia,  Suomi,  Tanska
7	Latvia,  Slovenia,  Viro
6	Kypros,  Luxemburg
5	Malta

Puheenjohtaja

Puheenjohtaja valitaan täysistunnossa kahden ja puolen vuoden toimikaudeksi. Hän ohjaa komitean työskentelyä, johtaa täysistuntoja ja toimii AK:n virallisena edustajana. Komitean nykyinen puheenjohtaja on Belgian saksankielistä yhteisöä edustava senaattori Karl-Heinz Lambertz (Belgia, Euroopan sosialidemokraattisen puolueen ryhmä, PES). Hänet valittiin tehtävään 12. heinäkuuta 2017.

Alueiden komitean puheenjohtajat

Komitean puheenjohtaja	Puheenjohtajakausi	Kansalaisuus	Eurooppalainen poliittinen ryhmä
Vasco Cordeiro, Azorit	2022–virassa	portugalilainen	Euroopan sosialidemokraattinen puolue
Apostolos Tzitzikostas, Keski-Makedonia	2020–2022	kreikkalainen	Euroopan kansanpuolue
Karl-Heinz Lambertz, Belgian saksankielinen yhteisö	2017–2020	belgialainen	Euroopan sosialidemokraattinen puolue
Markku Markkula, Espoo	2015–2017	suomalainen	Euroopan kansanpuolue
Michel Lebrun, Vallonia	2014–2015	belgialainen	Euroopan kansanpuolue
Ramón Luis Valcárcel Siso, Murcia	2012–2014	espanjalainen	Euroopan kansanpuolue
Mercedes Bresso, Piemonte	2010–2012	italialainen	Euroopan sosialidemokraattinen puolue
Luc Van Den Brande, Flanderi	2008–2010	belgialainen	Euroopan kansanpuolue
Michel Delebarre, Dunkerque, Nord Pas de Calais	2006–2008	ranskalainen	Euroopan sosialidemokraattinen puolue
Peter Straub, Baden-Wurttemberg	2004–2006	saksalainen	Euroopan kansanpuolue
Sir Albert Bore, Birmingham	2002–2004	britti	Euroopan sosialidemokraattinen puolue
Jos Chabert, Brysselin pääkaupunkialue	2000–2002	belgialainen	Euroopan kansanpuolue
Manfred Dammeyer, Nordrhein-Westfalen	1998–2000	saksalainen	Euroopan sosialidemokraattinen puolue
Pasqual Maragall i Mira, Barcelona, Katalonia	1996–1998	espanjalainen	Euroopan sosialidemokraattinen puolue
Jacques Blanc, Languedoc-Roussillon	1994–1996	ranskalainen	Euroopan kansanpuolue

Ensimmäinen varapuheenjohtaja

Täysistunto valitsee myös ensimmäisen varapuheenjohtajan kahden ja puolen vuoden toimikaudeksi. Hän toimii puheenjohtajan sijaisena tämän poissa ollessa. Euroopan alueiden komitean ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi valittiin 12. heinäkuuta 2017 Espoon kaupunginvaltuutettu Markku Markkula (Suomi, Euroopan kansanpuolueen ryhmä, EPP).

Työvaliokunta

Työvaliokunta on AK:n johtoelin. Siihen kuuluu 63 jäsentä: puheenjohtaja, ensimmäinen varapuheenjohtaja, 28 varapuheenjohtajaa (yksi jokaista jäsenvaltiota kohti), AK:n neljän poliittisen ryhmän puheenjohtajat ja 28 muuta jäsentä maakohtaisista valtuuskunnista. Työvaliokunnan koostumus heijastaa jäsenvaltioiden ja poliittisten ryhmien voimasuhteita. Työvaliokunta kokoontuu yleensä seitsemän tai kahdeksan kertaa vuodessa, laatii AK:n poliittisen ohjelman ja antaa hallinnolle ohjeet päätöstensä toimeenpanosta.

Täysistunto

AK:n jäsenet kokoontuvat kuudesti vuodessa Brysseliin täysistuntoon. Täysistunnossa käsitellään ja hyväksytään lausuntoja, tiedonantoja ja päätöslauselmia.

Valiokunnat

AK.n työskentely on organisoitu valiokunnittain, joista jokaisella on oma erikoisalansa:

• alueellinen yhteenkuuluvuuspolitiikka (COTER);
• talouspolitiikka (ECON);
• ympäristö, ilmastonmuutos ja energia (ENVE);
• luonnonvarat ja maatalous (NAT);
• sosiaalipolitiikka, koulutus, työllisyys, tutkimus ja kulttuuri (SEDEC);
• sekä kansalaisuus, hallinto, institutionaaliset ja ulkoasiat (CIVEX).

Valiokunnat valmistelevat lausuntoluonnoksia sekä järjestävät konferensseja ja seminaareja toimialaansa kuuluvista aiheista. Kussakin valiokunnassa on noin 100 jäsentä (jäsen voi kuulua kahteen valiokuntaan), ja kutakin valiokuntaa avustaa komitean hallintoon kuuluva sihteeristö. AK:n työvaliokuntaa avustaa myös jäsenistä muodostettu talous- ja hallintoasiain komissio (thk).

Poliittiset ryhmät

AK:ssa on viisi poliittista ryhmää: Euroopan kansanpuolueen (EPP) ryhmä, Euroopan konservatiivien ja reformistien (ECR) ryhmä, Euroopan sosiaalidemokraattisen puolueen (PES) ryhmä, Euroopan liberaalidemokraattien liiton (ALDE) ryhmä ja Euroopan Allianssin (EA) ryhmä. Poliittisten ryhmien jäsenet kokoontuvat keskenään ennen tärkeitä kokouksia yhteisten kantojen muodostamiseksi. AK:n puheenjohtaja, ensimmäinen varapuheenjohtaja ja poliittisten ryhmien puheenjohtajat kokoontuvat lisäksi ennen jokaista täysistuntoa ja muita tärkeitä kokouksia ja pyrkivät poliittiseen yksimielisyyteen tärkeimmistä aiheista.

Puheenjohtajakokous

AK:n puheenjohtaja, ensimmäinen varapuheenjohtaja, poliittisten ryhmien puheenjohtajat ja pääsihteeri kokoontuvat ennen jokaista täysistuntoa ja muita tärkeitä kokouksia puheenjohtajakokoukseen, jossa pyritään löytämään poliittinen yksimielisyys strategisista aiheista.

Maakohtaiset valtuuskunnat

AK:hon kuuluu lisäksi 28 maakohtaista valtuuskuntaa. Jäsenet osallistuvat ennen täysistuntoja ja muita tapahtumia maakohtaisten valtuuskuntiensa kokouksiin keskustellakseen yhteisistä kannoista.

Pääsihteeri

Työvaliokunta nimittää pääsihteerin viideksi vuodeksi. Pääsihteeri johtaa AK:n hallintoa. Tehtävää hoitaessaan hänellä ei voi olla minkäänlaista poliittista edustustehtävää. Hänen vastuullaan ovat puheenjohtajan ja työvaliokunnan päätösten toimeenpano ja komitean hallinnon asianmukainen toiminta. AK:n tämänhetkinen pääsihteeri on Jiří Buriánek, joka aloitti toimessa 1. syyskuuta 2014.

Pääsihteeristö

Pääsihteeristö muodostuu viidestä osastosta: jäsenet ja täysistunnot, lainsäädäntöasiat 1, lainsäädäntöasiat 2, viestintä sekä henkilöstö- ja talousasiat. Logistiikasta ja käännöstoimesta vastaavia osastoja hallinnoidaan yhteisesti Euroopan talous- ja sosiaalikomitean kanssa.

Suomea komiteassa edustaa Suomen valtuuskunta, jonka yhdeksästä edustajasta kahdeksan on manner-Suomesta ja yksi Ahvenanmaalta. Edustajat valitsee Euroopan unionin neuvosto, jolle Valtioneuvosto tekee esitykset valinnoista työ- ja elinkeinoministeriön esityksestä.^[4]

Suomen valtuuskuntaan kuuluivat kaudella 2013-2017 Nousiaisten kunnanvaltuuston jäsen Ilpo Haalisto (ps.), Laitilan kaupunginvaltuuston jäsen Pauliina Haijanen (kok.), Espoon kaupunginvaltuuston jäsen Sirpa Hertell (vihr.), Keravan kaupunginvaltuuston jäsen Anne Karjalainen (sd.), Rovaniemen kaupunginvaltuuston jäsen Antti Liikkanen (sd.), Ahvenanmaan kansliaministeri Gun-Mari Lindholm, Espoon kaupunginvaltuuston jäsen Markku Markkula (kok.), Lapinlahden kunnanvaltuuston jäsen Ossi Martikainen (kesk.) sekä Säkylän kunnanvaltuuston jäsen Satu Tietari (kesk.).

Varajäseniä ovat Tampereen kaupunginvaltuuston jäsen Tiina Elovaara (ps.), Vantaan kaupunginvaltuuston jäsen Patrik Karlsson (r.), Kemin kaupunginvaltuuston jäsen Veikko Kumpumäki (vas.), Tornion kaupunginvaltuuston jäsen Katri Kulmuni (kesk.), Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen Hannele Luukkainen (kok.), Vaasan kaupunginvaltuuston jäsen Matias Mäkynen (sd.), Liperin kunnanvaltuuston jäsen Sanna Parkkinen (sd.), Pirkkalan kunnanvaltuuston jäsen Antero Saksala (kok.), sekä Ahvenanmaan maakuntapäivien jäsen Wille Valve.

Lausunnot

Euroopan komissio, ministerineuvosto ja Euroopan parlamentti kuulevat alueiden komiteaa valmistellessaan lainsäädäntöä (direktiivejä, asetuksia jne.) aiheista, jotka vaikuttavat alue- ja paikallisyhteisöihin. Asiakirjojen luonnokset lähetetään asiasta vastaaville alueiden komitean valiokunnille. Sen jälkeen nimetään esittelijä, jonka tehtävänä on laatia aiheesta AK:n lausunto. AK:n valiokunnan on hyväksyttävä lausuntoluonnos ennen kuin sitä voidaan käsitellä täysistunnossa. Kun lausunto on hyväksytty täysistunnossa, se lähetetään tiedoksi kaikille Euroopan unionin toimielimille ja julkaistaan EU:n virallisessa lehdessä.

Päätöslauselmat

Päätöslauselmissa AK voi ilmaista kantansa tärkeistä ajankohtaisaiheista. Myös AK:n poliittiset ryhmät voivat laatia päätöslauselmia.

Tutkimukset ja muut julkaisut

Alueiden komitea tuottaa tutkimuksia monista EU:n alue- ja paikallisulottuvuuteen liittyvistä aiheista (koulutuksesta, liikenteestä, sosiaalipolitiikasta, laajentumisesta jne.). Tutkimukset tehdään yhteistyössä komitean ulkopuolisten asiantuntijoiden kanssa. Lisäksi AK laatii suurelle yleisölle ja alue- ja paikallistason vaikuttajille suunnattuja julkaisuja, joissa selostetaan komitean toimintaa ja ajankohtaisten poliittisten aiheiden käsittelyä.

Tapahtumat

AK järjestää yhdessä paikallis- ja aluetason kumppaneiden ja muiden EU:n toimielinten kanssa konferensseja, seminaareja ja näyttelyjä. Kerran vuodessa järjestettävä alueiden ja kuntien teemaviikko (Open Days) tuo AK:n tiloihin tuhansia osallistujia, jotka ottavat osaa vilkkaisiin keskusteluihin tai etsivät yhteistyökumppaneita erilaisiin hankkeisiin.

• Euroopan alueiden komitean verkkosivut (Arkistoitu – Internet Archive)
• Eurooppa alueellani (Arkistoitu – Internet Archive)
• Alueiden komitean jäsenet