Yrjö V (Hannover)
Yrjö V (saks. Georg; 27. toukokuuta 1819 Berliini, Preussi – 12. kesäkuuta 1878 Pariisi, Ranska)[1] oli viimeinen Hannoverin kuningas vuosina 1851–1866.
| Yrjö V | |
|---|---|
_1861_(1).JPG) Yrjö V, Conrad L’Allemandin maalaama muotokuva vuodelta 1861. | |
| Hannoverin kuningas | |
| Valtakausi | 18. marraskuuta 1851 – 20. syyskuuta 1866 |
| Edeltäjä | Ernst August |
| Syntynyt |
27. toukokuuta 1819 Berliini, Preussi |
| Kuollut |
12. kesäkuuta 1878 Pariisi, Ranska |
| Puoliso | Maria Saksi-Altenburg |
| Lapset |
Ernst August Frederika Marie |
| Koko nimi | George Frederick Alexander Charles Ernest Augustus |
| Suku | Hannover |
| Isä | Ernst August |
| Äiti | Friederike von Mecklenburg-Strelitz |
| Nimikirjoitus |
 |
Suku, avioliitto ja sokeus
muokkaaYrjö V:n isä oli Englannin kuningasperheeseen kuulunut Cumberlandin herttua Ernst August, josta vuonna 1837 tuli Hannoverin kuningas, ja äiti prinsessa Friederike von Mecklenburg-Strelitz.[1][2][3] Englannin kuninkaat Yrjö IV ja Vilhelm IV olivat Yrjö V:n setiä ja Preussin kuningatar Luise hänen tätinsä.[3][4]
Yrjö menetti lapsena sairauden seurauksena näön vasemmasta silmästään ja vuonna 1833 onnettomuuden seurauksena myös oikeasta.[1][2] Myös hänen isänsä oli menettänyt toisen silmänsä näön sodassa.[5] Normaalisti täysin sokea perillinen olisi syrjäytetty kruununperimysjärjestyksessä, mutta kuningas Ernst Augustilla ei ollut muita poikia. Isä määräsi vuonna 1842, että valtiollisissa asioissa Yrjön allekirjoituksen varmentaisi aina kaksi todistajaa, jotka valittaisiin kahdentoista luotetun henkilön joukosta.[2] Sokeudesta seuranneen ulkomaailmasta eristymisen on arveltu myötävaikuttaneen siihen, että Yrjö kehitti epärealistisen kuvitelman Welfien ikivanhan dynastian nostamisesta uuteen loistoon ja mahtiin, mikä saneli hänen uhmakkaan politiikkansa.[1]
Yrjö nai vuonna 1843 Saksi-Altenburgin prinsessa Marian, jonka isä oli Saksi-Altenburgin herttua Joosef. Heille syntyi yksi poika, Cumberlandin herttua Ernst August, sekä kaksi tytärtä.[3][2][1]
Hallitsijana ja maanpaossa
muokkaaNoustuaan isänsä kuoltua marraskuussa 1851 valtaistuimelle Yrjö V nimitti taantumuksellisesta henkilöistä kootun hallituksen ja sivuutti valtiopäivien mielipiteet. Vuonna 1855 hän kumosi vuoden 1848 edistyksellisen perustuslain ja palautti voimaan huomattavasti vanhoillisemman vuoden 1840 perustuslain. Uskonnollisissa kysymyksissä hän edusti jyrkkää puhdasoppisuutta.[2] Opposition vahvistuttua Yrjö joutui syksyllä 1865 nimittämään liberaalin hallituksen.[6]
Yrjö V vastusti Preussin vaikutusvallan kasvua Saksassa.[2] Vuoden 1866 Preussin–Itävallan sodan puhjettua hän asettui Itävallan puolelle ja antoi vastoin valtiopäivien tahtoa kieltävän vastauksen Preussin vaatimukseen Hannoverin puolueettomuudesta. Tämän seurauksena Preussi julisti sodan 16. kesäkuuta ja löi Hannoverin armeijan vain kahdessa viikossa. Hannover antautui 29. kesäkuuta, ja 20. syyskuuta koko maa ilmoitettiin liitetyksi Preussiin.[6][1]
Valtakuntansa menettänyt Yrjö asui loppuikänsä maanpaossa, aluksi Itävallan Schönbrunnin linnassa ja Gmundenissa ja vuodesta 1874 Ranskassa.[2][1] Kuoltuaan hänet haudattiin Windsorin linnan Pyhän Yrjön kappeliin Englantiin.[1]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d e f g h George V (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 4.10.2017.
- ↑ a b c d e f g Nordisk familjebok (1908), s. 998 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 4.10.2017.
- ↑ a b c Georg Schnath : Georg V. (saksaksi) Neue Deutsche Biographie (1964), Deutsche Biographie. Viitattu 22.12.2024.
- ↑ Bernhard Mühlhan: Ernst August (saksaksi) Neue Deutsche Biographie (1959), Deutsche Biographie. Viitattu 21.12.2024.
- ↑ Nordisk familjebok (1907), s. 827–828 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 22.12.2024.
- ↑ a b Nordisk familjebok (1909), s. 1397 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 4.10.2017.
Aiheesta muualla
muokkaa- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Yrjö V (Hannover) Wikimedia Commonsissa