Vasili Safonov

Vasili Iljitš Safonov (ven. Василий Ильич Сафонов; 6. helmikuuta 1852 Ištšorskaja, Tšetšenia – 27. helmikuuta 1918 Kislovodsk) oli venäläinen pianisti, kapellimestari ja musiikkipedagogi.^[1]

Safonov syntyi kasakkakenraalin poikana ja muutti tämän kanssa Pietariin vuonna 1862. Hän sai siellä pianonsoiton opetusta Theodor Leschetizkylta. Lisäksi Safonov sai Pietarin konservatoriossa musiikin teorian opetusta Nikolai Zarembalta ja pianonsoiton opetusta Louis Brassinilta. Hän sai konservatoriossa pianistina kultamitalin. Safonov suoritti myös oikeustieteen kandidaatin tutkinnon. Hän opetti ensin Pietarin konservatoriossa ja pääsi sitten Pjotr Tšaikovskin suosituksesta Moskovan konservatorion pianonsoiton professoriksi vuonna 1885. Hän nousi konservatorion johtoon Sergei Tanejevin seuraajana vuonna 1889. Tšaikovski suhtautui myönteisesti Safonovin nimitykseen, mutta alkoi sitten suhtautua kriittisesti tämän johtamistapaan, jota piti liian itsevaltaisena ja instituution perinteitä kunnioittamattomana. Tšaikovskia suututti Safonovin päätös nimittää Wilhelm Fitzenhagenin seuraajaksi sellonsoiton professorina Anatoli Brandukovin sijaan Alfred von Glenn. Nämä näkemyserot johtivat Tšaikovskin eroon Venäläisen musiikin seuran johtajuudesta Moskovassa. Safonov seurasi Max von Erdmannsdörferiä Venäläisen musiikin seuran Moskovan-konserttien pääkapellimestarina vuonna 1889. Safonov ja Tšaikovski tekivät myöhemmin sovinnon. Safonov soitti celestaosuuden Pähkinänsärkijästä tehdyssä orkesterisarjassa Tšaikovskin johtamassa Venäläisen musiikin seuran konsertissa helmikuussa 1893. Samana vuonna Tšaikovski omisti pianosävellyksen Méditation (op. 72 nro 5) Safonoville. Safonov johti Pateettisen sinfonian esityksen Moskovassa 16. joulukuuta 1893 Tšaikovskin kuoltua.^[1]

Safonovin oppilaiden joukossa olivat Rosina Lhévinne, Aleksandr Goedicke, Jelena Bekman-Štšerbina, Aleksandr Skrjabin, Nikolai Medtner, Josef Lhévinne ja Marthe Servine. Vuonna 1904 Safonov kutsuttiin New Yorkiin Filharmonisen seuran orkesterin vierailevaksi kapellimestariksi. Hän oli sen ainoa kapellimestari vuosina 1906–1909 ja johti kaupungissa myös kansallista musiikkikonservatoriota. Safonov palasi Venäjälle vuonna 1909 ja johti jälleen Venäläisen musiikin seuraa kapellimestarina vuoteen 1912. Hän esiintyi lisäksi kamarikokoonpanojen kanssa. Safonov johti lähes kaikkia aikansa johtavia eurooppalaisia orkestereita muun muassa Berliinissä, Wienissä, Prahassa, Pariisissa, Lontoossa ja Roomassa. Hänen oppaansa pianonsoiton tekniikkaan julkaistiin venäjäksi ja englanniksi vuonna 1916.^[1]