Ruth Bader Ginsburg

Joan Ruth Bader syntyi työväenluokkaiseen amerikanjuutalaiseen perheeseen Brooklynissä New Yorkissa 15. maaliskuuta 1933.^[1] Perheeseen kuului hänen lisäkseen äiti Celia Bader, isä Nathan Bader ja vanhempi sisko Marilyn, joka kuoli vuotta myöhemmin kuusivuotiaana aivokalvontulehdukseen. Joan Ruth varttui työväenluokkaisella rivitalovaltaisella alueella, jossa asui paljon irlantilaisia, italialaisia ja juutalaisia maahanmuuttajia. Hän kävi koulunsa oman asuinalueensa julkisissa kouluissa. Koska Joan Ruthin esikoululuokalla oli useita muitakin Joan-nimisiä, alettiin hänestä käyttää ensisijaisesti toista nimeä Ruth. Hän piti lukemisesta ja menestyi koulussa hyvin, vaikka alueen kristityt syrjivätkin häntä juutalaisena.^[6] Äiti Celia kuoli syöpään päivää ennen kuin Ruth valmistui high schoolista.^[1]

Ruth Bader opiskeli hallintotiedettä Cornellin yliopistossa ja suoritti alemman korkeakoulututkinnon vuonna 1954. Samana vuonna hän meni naimisiin oikeustieteen opiskelijan Martin D. Ginsburgin kanssa ja muutti nimekseen Ruth Bader Ginsburg. Martin Ginsburg kutsuttiin asepalvelukseen hieman ennen kuin parin ensimmäinen lapsi Jane syntyi ja palasi kotiin kahden vuoden palveluksen jälkeen. Molemmat Ginsburgit opiskelivat oikeustiedettä Harvardin yliopistossa.^[1] Yhteensä parilla oli kaksi lasta.^[7]

Ginsburg kohtasi Harvardin yliopistossa sukupuolista syrjintää. Naisopiskelijoita oli yli 500 oikeustieteen opiskelijan joukossa vain kahdeksan, mutta silti tiedekunnan dekaani torui avoimesti Ginsburgia ja muita naisopiskelijoita siitä, että he veivät opiskelupaikkoja miehiltä. Tästä ja pienen lapsen vaatimasta ajasta huolimatta Ginsburg menestyi opinnoissaan ja pääsi lopulta kirjoittamaan Harvardin oikeustieteellisen ainejärjestön arvostettuun Harvard Law Review -lehteen ensimmäisenä naisena. Ginsburg joutui kuitenkin siirtymään Harvardista Columbian yliopistoon perheen muuttaessa takaisin New Yorkiin Martinin uuden työpaikan vuoksi. Ginsburg suoritti vuonna 1959 Columbian yliopistossa ylemmän asianajajan työn harjoittamisen mahdollistavan korkeakoulututkinnon.^[1]

Huolimatta tutkinnoistaan ja kirjoituksistaan arvostetussa Harvard Law Review’ssa Ginsburgillä oli vaikeuksia löytää töitä valmistuttuaan, sillä 1950-luvulla monet tahot eivät halunneet palkata juristiksi nuorta naista, jolla oli pieni lapsi. Ginsburg päätyi vuosiksi 1959–1961 Yhdysvaltain piirituomioistuimen tuomarin Edmund L. Palmierin avustajaksi.^[1]

Ginsburg opetti oikeustiedettä vuosina 1963–1972 newjerseyläisessä Rutgersin yliopistossa ja vuosina 1972–1980 Columbian yliopistossa. Hän oli Columbian yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan ensimmäinen naispuolinen vakinainen professori.^[1]

1970-luvulla Ginsburg toimi myös yhdysvaltalaisen kansalaisoikeusjärjestön American Civil Liberties Unionin naisten oikeuksia ajaneen hankkeen johtajana.^[1] Tehtävässä Ginsburg toimi muun muassa asianajajana korkeimman oikeuden vuoden 1971 oikeuskäsittelyssä Reed vastaan Reed, jossa hän esitti Idahon osavaltion miehiä kuolinpesän pesänhoitajina suosivan lain rikkovan Yhdysvaltain perustuslain 14. lisäyksen kansalaisten tasavertaisuuden pykälää. Korkein oikeus päätti tapauksen Ginsburgin edustaman Sally Reedin eduksi ja samalla käytännössä tunnusti myös sukupuolen perusteella tapahtuvan syrjinnän olevan perustuslain 14. lisäyksen vastaista kansalaisten tasavertaisuuden puutetta.^[8][9]

Yhdysvaltain presidentti Jimmy Carter nimitti 14. huhtikuuta 1980 Ginsburgin Columbian liittopiirin vetoomustuomioistuimen tuomariksi. Yhdysvaltain senaatti vahvisti nimityksen pari kuukautta myöhemmin 18. kesäkuuta.^[10] Toimiessaan vetoomustuomioistuimen tuomarina kolmetoista vuotta Ginsburg sai maltillisen ja sovittelevan tuomarin maineen.^[11]

Yhdysvaltain presidentti Bill Clinton nimitti 22. kesäkuuta 1993 Ginsburgin Yhdysvaltain korkeimman oikeuden tuomariksi eläkkeelle jäävän Byron Whiten tilalle.^[10] Clintonin sanotaan halunneen lisätä korkeimman oikeuden tuomariston monimuotoisuutta nimittämällä tuomariksi juutalaistaustaisen naisen; Ginsburg oli vuonna 1993 korkeimman oikeuden ainoa juutalaistaustainen tuomari ja toinen kahdesta Yhdysvaltain korkeimman oikeuden tuomarina koskaan toimineesta naisesta.^[12]

Ginsburgia on korkeimman oikeuden tuomarina luonnehdittu liberaaliksi. Hän puolusti päätöksissään ja mielipiteissään usein naisten ja vähemmistöjen oikeuksia. Ginsburg kirjoitti muiden muassa vuonna 1996 oikeuden päätökset Yhdysvallat vastaan Virginia, jossa oikeus päätti Virginian osavaltion sotakorkeakoulun rikkoneen perustuslain 14. lisäyksen tasavertaisuuspykälää ottaessaan oppilaikseen ainoastaan miehiä^[13] sekä vuonna 1999 Olmstead vastaan L. C., jossa oikeus päätti vammaisten henkilöiden syrjinnän kieltävän lainsäädännön kattavan myös mielenterveyden häiriöistä kärsivät ihmiset ja siten mielenterveyshäiriöisten ihmisten pysyvän pitämisen suljetuissa mielisairaaloissa vastoin heidän tahtoaan olevan laitonta.^[14]

Ginsburg esitti korkeimman oikeuden tuomarina myös useita julkisuutta saaneita eriäviä mielipiteitä. Vuoden 2007 päätöksessä Ledbetter vastaan Goodyear korkein oikeus päätti, ettei naispuolinen työntekijä voinut silloisen lainsäädännön nojalla haastaa työnantajaa oikeuteen siitä, että hänelle maksettiin vähemmän palkkaa kuin hänen miespuolisille työtovereilleen, ellei hän haastaisi työnantajaa oikeuteen erikseen 180 päivän kuluessa jokaisesta palkanmaksusta. Ginsburg kirjoitti päätöksestä paljon julkisuutta saaneen eriävän mielipiteen, jossa hän piti oikeuden enemmistön päätöstä lyhytnäköisenä ja vetosi Yhdysvaltain kongressia säätämään tarkemman lain, jonka nojalla sukupuoleen perustuva palkkasyrjintä olisi selvemmin laitonta. Myöhemmin demokraattienemmistöinen kongressi säätikin Lilly Ledbetter Fair Pay Act -lain, jonka helpotti palkkasyrjintään puuttumista.^[15][16]

Vuonna 2018 Ginsburg vieraili New Yorkin yliopistossa vierailevana puhujana. Hän kertoi tässä yhteydessä, että kantaa aina mukaan taskukokoista perustuslakia.^[17]

Ginsburg toimi korkeimman oikeuden tuomarina yli 27 vuotta. Monet edistysmieliset toivoivat hänen jäävän eläkkeelle presidentti Barack Obaman virkakaudella, jotta Obama voisi nimittää hänen tilalleen toisen edistysmielisen tuomarin turvaamaan saavutetut oikeudet.^[18][19] Ginsburg pysyi kuitenkin virassa vuonna 2020 tapahtuneeseen kuolemaansa asti.^[10] Ginsburg kuoli 18. syyskuuta ja varsin pian uutisen tultua julki tuhannet ihmiset kerääntyivät sytyttämään kynttilöitä ja tuomaan kukkia korkeimman oikeuden rakennuksen edustalle.^[20] Ginsburgin kuolema ajoittui juutalaisen roš hašanan aattoon. Juutalaisten, jollaiseksi Ginsburg myös itsekin ylepästi identifoitui, mukaan näihin aikoihin kuolevat henkilöt ovat erityisen oikeamielisiä.^[21]

Presidentti Donald Trump kiirehti nimittämään Ginsburgin seuraajaksi konservatiivisen Amy Coney Barrett.^[22] Senaatti vahvisti nimityksen 27. lokakuuta.^[23]

Ginsburgin arkku asetettiin esille ensin korkeimman oikeuden rakennuksessa, jossa jonotti ihmisiä kahtena päivänä. Tämän jälkeen hänen arkkunsa asetettiin esille Yhdysvaltain kongressitalolle. Ginsburg haudattiin miehensä viereen Arlingtonin hautausmaalle yksityisessä seremoniassa.^[24][25][26]

•   Ellis Islandin kunniamitali (USA, 2022, postuumisti)^[27]
•   Philadelphian vapauden mitali (USA, 2020)^[28]

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ruth Bader Ginsburg Wikimedia Commonsissa

• Heikkilä, Markus: Yhdysvaltain korkeimman oikeuden tuomari Ruth Bader Ginsburg on kuollut. Yle Uutiset 19.9.2020.