Korpinkynsi

Korpinkynsi tuottaa velhomaailmaan älykkäitä oppilaita, jotka kulkevat omia teitään. Korpinkynsi on älykäs, objektiivinen ja lahjomaton ja osa heistä mainitaan hivenen oudoiksi. Älykkyyttä arvostavat korpinkynnet voivat ulkonäöltään näet vaikuttaa melko kirjavalta, oudolta hiipparijoukolta, joka sulkeutuu kirjaston syövereihin eikä olekaan kiinnostunut ihmisiä normaalisti kohauttavista asioista vaan perehtyy omaan osaamisalaansa tullakseen sen erikoisosaajaksi. Korpinkynnet janoavat tietoa ja pitävät sitä itsearvoisena. He haluavat oppia ymmärtämään maailmaa, sen ilmiöitä ja ihmisiä. Korpinkynnet käyvät mielellään älyllisiä keskusteluita ja ovat miellyttäviä, ymmärtäväisiä, monisyisiä keskustelukumppaneita. Älykäs, asioiden monet laidat ymmärtävä korpinkynsi säästyy tuomitsevuudelta, mustavalkoisuudelta ja pystyy usein ymmärtämään velhomaailmankin erilaisten ilmiöiden monet puolet. He saattavat pyrkiä sotatilanteissa puolueettomuuteen ja nousta näin akateemisuudessaan moisten aatemylläköiden yläpuolelle. Korpinkynnet ovatkin arvostettuja. Heillä on myös suuri todennäköisyys päätyä merkittävään tieteelliseen työhön ja tulla näin tunnetuiksi maailmanlaajuisesti.

Nuoret korpinkynnet ovat idealisteja, joilla voi olla mielenkiintoisia näkemyksiä ja teorioita maailmasta, yhteiskunnasta ja tieteestä. Etenkin nuorilla korpinkynsillä on vaara muuttua älyllisesti ylimielisiksi ja itsepäisiksi tai keskustelussa sortua turhaan yksityiskohtien viilaamiseen. Korpinkynnelle voi tuottaa myös tuskaa, mikäli keskustelutilanteessa toiset käyttävät perustelemattomia argumentteja, tukeutuvat vanhaan tutkimustietoon tai asian yksityiskohdissa on asiavirheitä. Tästä korpinkynnen on lähes välttämätöntä huomauttaa kanssakeskustelijalleen, mikä saattaa luoda heistä pikkumaisen, nokkavan ja tarpeettoman pikkutarkan mielikuvan muille tupalaisille. Tämä kiinnostus elämän mielenkiintoisiin yksityiskohtiin tekee kuitenkin korpinkynsistä juuri niin poikkeuksellisen älykkäitä ja huomiokykyisiä kuin he ovat. Oli korpinkynnen keskeisin mielenkiinnon kohde mikä tahansa, hän haluaa tietää siitä kaiken ja mieluusti enemmänkin. Vanhemmiten korpinkynnet saattavat innostua alansa tutkijoiksi ja alkaa tuottaa lisää tietoa maailmaan ja jakaa oivalluksiaan ja tietämystään muille. Älykkyyttä arvostavina he saattavat nauttia vilpittömästi koulunkäynnistä, upputua kirjojen maailmaan vapaa-ajallakin ja arvostaa opiskelua ylipäätään merkittävänä sivistävänä instituutiona.

Sivistys kuuluu osaltaan korpinkynsien arvomaailmaan opiskelun ja älykkyyden seurauksena. Parhaimmillaan korpinkynsi ei ole vain tietoviisas tietopankki vaan tämä saavuttaa älykkyyden koko laajan kirjon tullen myös sosiaalisesti älykkääksi, tunneälyiseksi, kohteliaaksi ja iän myötä viisaaksi. Korpinkynsi voi olla myös puheissaan ja huumorintajultaan nokkela ja nopeaälyinen. Korpinkynnet eivät ole yhtä yhteisöllisiä kuin ystävyyttä arvostavat rohkelikot tai tiimipelaavat luihuiset. Älykkyys tuo mukanaan usein tarpeen yksilön autonomiaan ja arvostukseen, mikä näkyy myös Pottermoren maininnassa siitä, että korpinkynnessä jokainen oppilas saa olla juuri sellainen kuin haluaa ja pukeutua juuri niin kuin parhaakseen näkee. Tämä viestii siitä, että korpinkynnet eivät ole läheskään yhtä tuomitsevia ja normatiivisia kuin luihuiset, vaan kaikki hyväksytään ja yksilöitä arvostetaan (ks. individualismi), sekä avoimesta, yksilön vapautta korostavasta ilmapiiristä (ks. autonomia). Älyllä saatetaan muutoinkin tähdätä vapauden tavoitteluun, ajattelunvapauteen, jonka symbolina toimii myös ilmoja kohden nouseva lintu. Korpinkynsillä on ennemmin taipumusta vetäytyä omiin oloihinsa, kun luihuiset ja rohkelikot taas pyrkivät olemaan mahdollisimman paljon näkyvillä ja nauttivat ihailusta. Poikkeuksia lukuun ottamatta tällainen rehvastelu ei kuulu korpinkynsien elämäntapaan. He ovat moiseen liian fiinejä, fiksuja ja sivistyneitä. He viihtyvät ennemmin omissa porukoissaan, tuntemiensa kavereiden kanssa keskustellen. Rehvastelu liittyy korpinkynsillä useimmiten ennemmin tietoon, jonka omaamisen he saattavat tuoda esiin hyvinkin selkeästi. Korpinkynsi voi olla halukas tarvittaessa myös kilpailemaan tiedoillaan ja mittelemään niillä, sillä kokee sen olevan hauskaa. Korpinkynsi voi laajemman älykkyyden lisäksi nauttia nippelitiedosta ja älyllisistä haasteista, esimerkiksi arvoitusten ja tietokilpailujen muodossa. He rakastavat haastaa itsensä älyllisesti ja oppia lisää. Huonolle tuulelle sattuessaan korpinkynsi voi lähteä testailemaan myös kanssaihmisiensä älyä tai pyrkiä jekuttamaan näitä, johtamalla heidät älyllisesti harhaan. Suututetun tai loukatun korpinkynnen huumori voi muuttua ironiseksi, piikitteleväksi ja älyllisesti ylimieliseksi.

Korpinkynnet ovat stereotyyppisesti enemmän tieteellisiä kuin poliittisia, mutta poliittisella kentällä he sijouttuvat nuorina luontevimmin liberaaleihin puolueisiin, sillä ne tukevat korpinkynnen tuvan avointa linjaa. Elitismiin ja korkeaan koulutustasoon taipuvaisina he saattavat samaistua myös oikeistopuolueisiin vanhemmiten, vaikka periaatteessa vastustavatkin radikaaleja oikeistolaisia ajatuksia. Korpinkynsi on tupana täysin neutraali oppilaan syntyperän ja taustan suhteen. Korpinkynsien luomassa maailmassa vallitsee avoin ilmapiiri, jossa tieto on tarjolla kaikille ja tiede tuottaa jatkuvasti uusia mielenkiintoisia keksintöjä.

Korpinkynnet elävät Pottereissa muiden tupien tavoin melko omissa oloissaan. Älykkäät, diplomaattiset korpinkynnet ovat yleisesti Tylypahkassa kuitenkin pidettyjä ja arvostettuja, ja heitä kuvaillaan yleisesti positiivisessa valossa. Ei ole syytä olettaa, että muilla tuvilla olisi suuria kaunoja korpinkynsiä kohtaan. He tulevat riittävässä määrin toimeen kaikkien tupien kanssa.

Korpinkynnet ja rohkelikot vaikuttavat pariutuvan kirjoissa hyvin. Eläväisten rohkelikkojen aitous tuntuu vetoavan ja rentouttavan muuten kireitä korpinkynsiä. Rohkelikon aitous voi korpinkynsistä olla suorastaan hellyyttävää ja tuvat kompensoivat hyvin toisiaan. Lähtökohtaisesti rohkelikoilla ja korpinkynsillä ei tunnu olevan järin paljon yhteistä. Rohkelikot ovat yhteisöllisiä, sosiaalisia ja jopa riehakkaita siinä missä korpinkynnet vetäytyviä, viileitä ja älyllisiä. Rohkelikkojen ylpeys ja huimapäisyys vaikuttaa korpinkynsistä varmasti keskenkasvuiselta. Jo rohkelikkojen kovaäänisyys voi saada korpinkynnen ylikierroksille. Silti tuvat elävät erilaisuudessaankin sopuista yhteiseloa ja yhteentörmäyksiä tapahtuu erittäin harvoin.

Korpinkynsiä ja luihuisia yhdistää tietynlainen arvokkuuden tunto. Molemmat tuvat ovat taipuvaisia elitismiin ja lievään ylimielisyyteen omaa lahjakkuuttaan kohtaan. Molemmat haluavat myös menestyä koulussa. Tällainen asetelma on omiaan povaamaan yhteentörmäyksiä. Onneksi korpinkynnet eivät kuitenkaan alennu kilpailuun - he ovat siihen liian arvokkaita - ja tasapaino tupien välillä säilyy. Näitä kahta tupaa yhdistää samoin usko omiin kykyihin ja tietynlainen intohimoisuus omaa asiaansa kohtaan. Luihuisen voi oman itsensä kautta olla mahdollista ymmärtää korpinkynnen loputonta intohimoa tietoa kohtaan ja halua kehittyä siinä, vaikka heidän omat mielenkiinnon kohteensa olisivat muualla. Korpinkynsillä vain taivas on rajana, luihuisilla ei sekään eli heidän yhteiselonsa voi muotoutua melko korkealentoiseksi ja unelmat jopa utopistisiksi. Luottoa omaan itseen tuskin puuttuu kummaltakaan.

Korpinkynsien älykkyys voi saada jopa luihuisen arvostamaan tätä kaltaisenaan, ja se jos joku on paljon sanottu. Korpinkynnet asettavat itsensä luihuisten tavoin arvokkaalle jalustalle, mikä voi tehdä karismaattisen vaikutuksen. Luihuinen voi viekkaudellaan onnistua myös antamaan korpinkynnelle älyllistä vastusta keskusteluissa ja tätä kautta tehdä tähän vaikutuksen. Asioiden monet puolet näkevä korpinkynsi voi myös pystyä ymmärtämään luihuisen arvoliberalismia. Mikäli luihuisen kunnianhimo suuntautuu taiteeseen, on hän askeleen lähempänä kultturellia, sivistynyttä korpinkynttä. Korpinkynnet ja luihuiset kantavat molemmat viileitä elämänarvoja (äly, sivistys / menestys, kunnia) ja voivat antaa viileän ja piittaamattoman ensivaikutelman. Korpinkynnet ovat ehkä ainoa tupa, jonka kanssa luihuiset voivat aidosti tulla toimeen.

Hieman rohkelikkojen tavoin puuskupuh aiheuttaa korpinkynsissä ehkä ennemmin hempeää huvitusta kuin suoranaista arvostusta. Puuskupuhit ovat ahkeria koulussa, mutta vaikuttavat näkevän elämän ja sen tarkoituksen aivan toisin kuin korpinkynnet. Siinä missä korpinkynnet ja luihuiset haluavat kehittää itseään, puuskupuhit tuntuvat olevan täysin tyytyväisiä siihen, mitä heillä nyt jo on sen enempää hoppuilematta. Puuskupuhit eivät piittaa korpinkynnen älystä tai tiedoista, koska heistä moiset pinnallisuudet eivät tee kenestäkään parempaa ihmistä. Puuskupuh ei kestä korpinkynsien ylimielistä asennetta, sillä se sotii täysin heidän omaa maailmankatsomustaan vastaan. Korpinkynnet eivät ehkä saa puuskupuhilta kaipaamaansa arvostusta, mutta he voisivat oppia heiltä paljon nöyryyttä ja tyytyväisyyttä. Älyllisyyttä rakastava korpinkynsi voi pitää puuskupuhien nautiskelevaa elämänasennetta ruumiillisena ja jollain tavalla vastenmielisenäkin. Vähintään se kertoo velhon yksinkertaisuudesta, jos hän pystyy täyttämään tarpeensa vain syömällä ja nukkumalla eikä hän koe tarvetta mihinkään sielulliseen. Puuskupuh ja korpinkynsi tuntuvat tulevan toimeen keskenään varsin hyvin erilaisuudestaan huolimatta. Ovathan puuskupuhit kuitenkin melko harmittomia yksinkertaisuudessaan.

Terry Boot on opiskelija, joka on samalla vuosikurssilla Harry Potterin kanssa. Boot valittiin Korpinkynnen tupaan. Boot ystävystyi Anthony Goldsteinin ja Michael Cornerin kanssa. Toisena kouluvuonnaan Boot loukkaantui lievästi Lockhartin kaksintaisteluopetuksen aikana. Viidentenä vuonnaan Terry kysyi Harrylta tämän teoista toisena kouluvuonna Salaisuuksien kammiossa ja Basiliskin tappamisesta. Boot liittyi myöhemmin Albuksen kaartin jäseneksi. Boot hämmästyi Hermionen tehtyä S.U.P.E.R-tason loitsun ja kysyi tältä miksei hän ole Korpinkynnessä. Terry myöhemmin auttoi Harrya kukistamaan Dracon, Crabben ja Goylen Tylypahkan pikajunassa. Kuudentena vuonnaan Terry oli yksi niistä, jotka osallistuivat Kuhnusarvion taikajuomakursseille. Seitsemäntenä vuonnaan Terryn kuulutettua julkisesti Harryn paenneen Irvetasta hän joutui Amikusin ja Alekton pahoinpitelemäksi. Terry myöhemmin taisteli Tylypahkan taistelussa ja todennäköisesti selvisi hengissä.

Cho Chang on Harryn ensimmäinen tyttöystävä. Hän on Harrya vuoden vanhempi ja kuuluu Korpinkynsi-tupaan, jonka tupajoukkueessa hän myös toimi etsijänä.

Cho seurustelee Harry Potter ja liekehtivä pikari -kirjassa Cedric Diggoryn kanssa, ja tämän kuolema järkyttää häntä syvästi. Harryn viidentenä kouluvuotena Cho kuuluu Albuksen Kaartiin, jossa kaksikko tutustuu paremmin toisiinsa. He ovat ehtineet vaihtaa jo suudelmat ja käydä kerran yhdessä Tylyahossa, mutta heidän suhteensa jää kuitenkin riitojen takia alkukenkiinsä. Cho ja Harry eivät seuraavana vuonna ole enää missään tekemisissä keskenään. Harryn jälkeen Cho alkaa seurustella Ginny Weasleyn entisen poikaystävän Michael Cornerin kanssa. Cho yrittää arasti lähestyä Harrya lopputaistelun aikana - nimellisesti näyttääkseen hänelle Rowena Korpinkynnen patsaan - mutta Harrysta jo tiukan otteen saanut Ginny estää sen: Luna Lovekiva pystyy tekemään sen paremmin.

Myöhemmin elämässään Cho nai jästimiehen.^[1]

Chon syntyperästä on käyty jonkinlaista kädenvääntöä - Chang on kiinalainen sukunimi, mutta Cho on japanilainen tytön nimi, joka tarkoittaa perhosta; sen mukaisesti hän voisi olla kiinalaisen isän ja japanilaisen äidin jälkeläinen. Suku saattaisi olla kotoisin Taiwanista, koska siellä tällaisia avioliittoja esiintyy eniten saaren oltua lähes puoli vuosisataa Japanin siirtomaa.

Cho on hyvin kaunis. Hänellä on pitkät, mustat hiukset. Chon suojelius on joutsen.^[2]

Penelope Clearwater on Korpinkynnen valvojaoppilas. Hänellä ja Percy Weasleyllä oli suhde ainakin Salaisuuksien kammion ja Azkabanin vangin aikana. Penelope oli yksi niistä oppilaista, jotka basiliski kangisti Salaisuuksien kammiossa. Penelope oli lyönyt Percyn kanssa 10 kaljuunaa vetoa Korpinkynnen voiton puolesta ja hävisi vedon Rohkelikon voitettua ottelun. Penelopen kohtalo ei ole tiedossa hänen valmistuttua Tylypahkasta. Myöhemmin kun Harry, Ron ja Hermione jäivät kaappareiden vangeiksi, Hermione valehteli nimekseen Penelope Clearwater.

Michael Corner on Korpinkynnen oppilas ja Ginny Weasleyn ensimmäinen poikaystävä. Michael on myös Albuksen Kaartin jäsen.

Corner ja Ginny Weasley tutustuivat toisiinsa neljännessä kirjassa joulutanssiaisissa. He lopettavat seurustelun kirjassa Harry Potter ja Feeniksin kilta Rohkelikon voitettettua Korpinkynnen huispauksessa, koska karvas häviö häiritsi Michaelia. Eron jälkeen Michael Corner alkaa seurustella Cho Changin kanssa, mutta heidän suhteensa ei kestä kovin kauan. Seitsemännessä kirjassa Corner vapautti salaa ekaluokkalaisen jälki-istunnosta, minkä seurauksena Amikus ja Alekto Carrow pahoinpitelivät hänet pahasti. Myöhemmin Corner osallistui Tylypahkan taisteluun.

Roger Davies on Korpinkynnen oppilas ja huispausjoukkueen kapteeni ja jahtaaja. Roger tanssi Fleur Delacourin kanssa joulutanssiaisissa. Roger oli myöhemmin pyytänyt Cho Changia ulos mutta Cho torjui hänet. Roger nähtiin suutelevan tyttöystäväänsä matami Puddifootin kahvilassa ystävänpäivänä ja todisti Harryn ja Chon riidan, jonka seurauksena Cho lähti itkien pois. Rogerin kohtalo ei ole tiedossa hänen valmistuttua Tylypahkasta.

Marietta Edgecombe on Korpinkynsi-tuvasta. Hän on Harryn ensi-ihastuksen Cho Changin hyvä ystävä. Teoksessa Harry Potter ja Feeniksin kilta Harry, Hermione ja Ron perustavat Albuksen Kaartin, koulun sääntöjen vastaisen pimeyden voimilta suojautumiskerhon, jota Harry johtaa. Mariettan äiti on ministeriössä töissä.^[3] Marietta ilmiantaa kerhon Dolores Pimennolle.^[4] Teko johtaa siihen, että Albus Dumbledore joutuu lähtemään koulusta ja Taikaministeriö ylentää Dolores Pimennon taikakoulun rehtoriksi.^[5] Ilmianto kuitenkin kostautui heti: Marietta joutui Hermionen langettaman kirouksen "ilmiantajan herjan" uhriksi, joten Mariettan naamaan ilmestyi suuria, kivuliaita ja märkiviä näppylöitä, jotka muodostavat sanan "kielijä".^[3] Tästä hän meni niin suunniltaan, ettei sanonut sanaakaan.

Lisäksi Kingsley Kahlesalpa pyyhki Mariettan muistin loitsulla^[6], kun ministerillä oli juuri sillä hetkellä muuta tekemistä: Toffee sammutti viittansa palavia liepeitä, kun oli tohkeissaan astunut suoraan rehtorinkanslian takkaan.

Cho Chang katkaisee tapauksen johdosta välinsä Harryyn: tytön mielestä Marietta teki oikein koska pelkäsi ministeriössä olevan äitinsä puolesta - mitä Harry ei taas suostu ymmärtämään. Kuudennessa kirjassa Mariettalla oli edelleen rakkulat naamassaan ja hän yritti peittää ne meikeillä. Marietta istui Chon vieressä Tylypahkan junassa ja katsoi poispäin Harryn käveltyä hänen ohitseen.

Marietta on eräs niistä hahmoista, jotka esiintyvät vain kirjassa; elokuvista hänet on jätetty pois ja Albuksen Kaartin paljastuminenkin seurauksineen on toteutettu aivan toisin. Mariettan sijaan Cho ilmiantaa kaartin totuusseerumin vaikutuksen alaisena Pimennolle.

S. Fawcett (etunimen etukirjain paljastettu Harry Potter Lexiconissa^lähde?) on nuori mustatukkainen tyttö, joka kuuluu Korpinkynnen tupaan. Hänen perheensä asuu Ottery St Maryssa Devonissa Englannissa. Fawcett osallistui Lochartin kaksintaistelukerhoon toisessa kirjassa ja loukkaantui lievästi. Neljännessä kirjassa Fawcettin perhe yritti päästä huispauksen maailmanmestaruuskisoihin, mutta he eivät saaneet lippuja. Myöhemmin Fawcett yritti laittaa nimensä Liekehtivään pikariin vanhetusliemen avulla, mutta hän epäonnistui ikälinjan takia ja Dumbledoren mukaan hänelle kasvoi tämän seurauksena parta. Fawcett osallistui myöhemmin joulutanssiaisiin Stebbinsin kanssa. Kalkaros sai myöhemmin Fawcettin kiinni suutelemasta Stebbinsiä ruusupuskassa ja otti molemmilta pois kymmenen pistettä (elokuvassa Fawcett ja Stebbins olivat Tylypahkan vaunuissa). Fawcettia ei tämän jälkeen mainita muissa kirjoissa.

Anthony Goldstein on samalla vuosikurssilla Harry Potterin kanssa. Hänet valittiin Korpinkynnen tupaan. Anthony ystävystyi Terry Bootin ja Michael Cornerin kanssa. Viidentenä kouluvuonnaan Goldstein valittiin valvojaoppilaaksi yhdessä Padma Patilin kanssa. Goldstein oli läsnä Sianpäässä kun Harry ja Hermione keskustelivat Pimennosta ja oli samaa mieltä että Pimennon opetus oli huonoa. Goldstein liittyi Albuksen kaartin jäseneksi. Goldstein keskusteli Harryn kanssa sairaalasiivessä ryhmän tapaamisista. Goldstein harjoitteli aseistariisuntaloitsua Zacharias Smithin kanssa. Goldstein myöhemmin Tylypahkan pikajunassa avusti Harrya Dracon, Grabben ja Goylen kukistamisessa. Goldstein taisteli myöhemmin Tylypahkan taistelussa ja selvisi taistelusta hengissä.

Luna Lovekiva (engl. Luna Lovegood) on Korpinkynnen tupaan kuuluva, hiukan omituinen tyttö, johon Harry Potter tutustuu viidentenä kouluvuotenaan junassa matkalla Tylypahkaan. Hän on samalla vuosikurssilla kuin Ginny Weasley eli hän on Harrya vuoden nuorempi. Hänellä on pitkät, likaisenvaaleat hiukset ja isot, ulkonevat siniset silmät, jotka saavat hänet näyttämään pysyvästi hämmästyneeltä.

Lunaa kutsutaan joskus nimellä Lööperi Lovekiva ja häntä pidetään omituisena koska hän esimerkiksi pitää taikasauvaansa korvan takana, kermakaljakorkeista tehtyä kaulaketjua sekä toisinaan myös ohjattavista luumuista eli retiisinnäköisistä hedelmistä tehtyjä korvakoruja. Hän osaa kuitenkin pukeutua todella tyylikkäästi^[7], kuten esimerkiksi silloin kun Harry kutsuu hänet parikseen Horatius Kuhnusarvion joulujuhlaan: Lunan kaapu on hopeanvärinen, paljetein koristettu^[7].

Harry Potter -elokuvissa Luna Lovekivaa näyttelee Evanna Lynch.

Lunan isä, Ksenofilius Lovekiva, on Saivartelija-nimisen lehden päätoimittaja, ja Luna tuntuu uskovan kaiken, mitä hänen isänsä tälle kertoo. Hermione Granger pitää Saivartelija-lehteä roskana ja ilmaistuaan mielipiteensä Lunan kuullen tämä suutahtaa Hermionelle. Luna ei siis liiemmin pidä Hermionesta, joka perustaa kaiken tosiasioihin.

Luna on yksi harvoista koululaisista, joka pystyy näkemään thestralit: hän nimittäin jo ennen kouluikäänsä näki äitinsä kuolevan virhetaian johdosta - ja vain kuoleman nähnyt pystyy näkemään tuon aran ja piileksivän taikaolennon.

Luna on koulukiusattu, mistä hän ei tunnu juurikaan välittävän:

»Jotkut tykkää piilotella tavaroitani. Ne tulevat kuitenkin aina takaisin...»

- hän toteaa seesteisesti.

Luna asuu isänsä Ksenofilius Lovekivan kanssa lähellä Ronin kotia Saukkonummella, kolmikerroksisessa pyöreässä talossa, joka muistuttaa shakkinappula tornia ja sijaitsee korkean kukkulan laella. Talo kärsii melkoisia vaurioita viimeisessä kirjassa purskeen sarven räjähdyksen johdosta.

Luna liittyy Albuksen kaartiin ja seuraa Harrya, Ronia, Hermionea, Ginnyä ja Nevilleä Taikaministeriöön, kun Harry yrittää pelastaa kummisetänsä Siriuksen. Hän lohduttaa Harrya myöhemmin, kun Harry on menettänyt Siriuksen.

Viimeisessä kirjassa kuolonsyöjät ottavat Lunan vangiksi noin puoleksi vuodeksi Lucius Malfoyn kartanoon jota kuolonsyöjät pitävät päämajanaan. Kun Harry tapaa Lunan vankina, hänestä näyttää siltä että tytön kalpeat kasvot olisivat miltei pelkkiä silmiä - niin nälässä häntä oli pidetty.

Harry ystävineen onnistuu kuitenkin pelastamaan Lunan: he joutuvat kuolonsyöjien vangeiksi ja heidät teljetään kellariin, mutta Harry saa taikapeilin sirpaleen avulla yhteyden ulos, ja Dobby ilmiintyy paikalle viemään ensin pahimmin vammautuneet pois, palaten sitten auttamaan Harrya, Ronia ja Hermionea. Myöhemmin Luna osallistui Tylypahkan taisteluun ja kangisti Alecto Carrowin ja näytti Harrylle kopion Rowena Korpinkynnen diadeemista, mikä oli yksi Voldemortin hirnyrkeistä. Luna myös pelasti Harryn ankeuttajilta loihtimalla Suojeliuksen. Lopputaistelun jälkeen Luna auttoi Harrya, Ronia ja Hermionea livahtamaan pois voitonjuhlista.

Rowling kertoo chatissaan että Lunasta tulee taikaluonnontieteilijä ja hän menee myöhemmin naimisiin Rolf Scamander -nimisen luonnontieteilijän (Ihmeotukset ja niiden olinpaikat -teoksen kirjoittajan jälkeläisen) kanssa, ja he saavat kaksospojat nimiltään Lorcan ja Lysander. Kouluaikana paljon puhumaansa ruttusarvista niistaisikkiä hän ei löydä koskaan ja joutuu lopulta tunnustamaan että Ksenofilius oli ilmeisesti temmannut sen olemassaolon tuulesta. Harry ja Ginny myöhemmin nimesivät tyttärensä Lunan mukaan kunnioituksena häntä kohtaan.

Padma Patil kuuluu Korpinkynteen ja hänellä on identtinen kaksoissisar Parvati. Padma oli Ronin pari joulutanssiaisissa heidän neljäntenä vuonnaan. Hän on Korpinkynnen valvojaoppilas.

Parvati ja Lavender ihailivat ennustuksenopettajaa Sibylla Punurmiota, sekä olivat myöhemmin ihastuneita toiseen ennustusopettajaan, Firenze nimiseen kentauriin.

Molemmat kaksoset kuuluvat Albuksen kaartiin sekä että molemmat heistä ottivat osaa Tylypahkan taisteluun.

Kun Harryn poika Albus ja Dracon poika Scorpius yrittivät estää Cedric Diggoryn kuoleman ajankääntäjällä he loivat vahingossa aikajanan, jossa Ron olikin naimisissa Padman kanssa Hermionen sijaan ja heillä oli poika Panju. Tämä avioliitto ei kuitenkaan ollut onnellinen.

Maisy Reynolds on nuori tyttö, joka on lajiteltu Korpinkynteen. Hänet mainittiin epäsuorasti Kuoleman Varjelukset osa 1 -elokuvassa. Maisy esiintyi virallisesti Kuoleman Varjelukset osa 2 -elokuvassa, jossa hän oli epäkunnioittava Alekto Carrowia kohtaan, joka vieraili hänen isänsä luona tämän seurauksena. Myöhemmin Maisy nähtiin muiden oppilaiden seurassa Suuressa salissa ja hän kirkaisi Voldemortin kuulutettua tulevasta taistelusta, jos Harry Potteria ei luovuteta hänelle. Maisy myöhemmin evakuoitiin muiden alaikäisten oppilaiden kanssa ennen taistelun alkua. Elokuvassa Maisya esitti Sian Grace Phillips.

• Ackerly, Stewart
• Carmichael, Eddie
• Korpinkynsi, Rowena
• Lipetit, Filius
• Punurmio, Sibylla
• Quirke, Orla
• Brocklehurst, Mandy
• Turpin, Lisa
• Korpinkynsi, Helena (Harmaa leidi)
• Warren, Myrtti
• Lockhart, Gilderoy
• Ollivander, Garrick

• Rowling, J. K.: Harry Potter ja viisasten kivi. ((Harry Potter and the Philosopher’s Stone, 1997.) Suomentanut Jaana Kapari) Tammi, 1998.
• Rowling, J. K.: Harry Potter ja salaisuuksien kammio. ((Harry Potter and the Chamber of Secrets, 1998.) Suomentanut Jaana Kapari) Tammi, 1999.
• Rowling, J. K.: Harry Potter ja Azkabanin vanki. ((Harry Potter and the Prisoner of Azkaban, 1999.) Suomentanut Jaana Kapari) Tammi, 2000.
• Rowling, J. K.: Harry Potter ja liekehtivä pikari. ((Harry Potter and the Goblet of Fire, 2000.) Suomentanut Jaana Kapari) Tammi, 2001.
• Rowling, J. K.: Harry Potter ja Feeniksin kilta. ((Harry Potter and the Order of the Phoenix, 2003.) Suomentanut Jaana Kapari) Tammi, 2004.
• Rowling, J. K.: Harry Potter ja puoliverinen prinssi. ((Harry Potter and the Half-Blood Prince, 2005.) Suomentanut Jaana Kapari) Tammi, 2006.
• Rowling, J. K.: Harry Potter ja kuoleman varjelukset. ((Harry Potter and the Deathly Hallows, 2007.) Suomentanut Jaana Kapari-Jatta) Tammi, 2008.
• Pottermore.com