Wikipedia

Taiwan

valtio Itä-Aasiassa

Taiwan, virallisesti Kiinan tasavalta[4] (kiin.: 中華民國; pinyin: Zhōnghuá Mínguó; Pe̍h-ōe-jī: Tiong-hoâ Bîn-kok) on lähinnä Taiwaninsaarella sijaitseva valtio Itä-Aasiassa.

Taiwan
中華民國
(Zhōnghuá Mínguó)
lippu vaakuna
Tummanvihreät alueet Kiinan tasavallan hallussa, aluevaatimukset vaaleanvihreällä   Kiinan tasavallan hallussaan pitämä alue   Kiinan tasavallan itselleen vaatimat alueet
Tummanvihreät alueet Kiinan tasavallan hallussa, aluevaatimukset vaaleanvihreällä
  Kiinan tasavallan hallussaan pitämä alue
  Kiinan tasavallan itselleen vaatimat alueet
Valtiomuoto tasavalta
Presidentti Lai Ching-te
Pääministeri Cho Jung-tai
Pääkaupunki Taipei[1] (hallinnollinen) Nanjing[2] (virallinen)
Muita kaupunkeja Uusi-Taipei (3 916 451 as.)
Kaohsiung (1 510 441 as.)
Taichung (1 114 080 as.)
Tainan (751 902 as.)
Pinta-ala
– yhteensä 36 193 km² (sijalla 134)
– josta sisävesiä 2,8 %
Väkiluku (2018) 23 694 089 [3] (sijalla 56)
– väestötiheys 669 as. / km² [3]
– väestönkasvu 0,63 % (2005)
Viralliset kielet mandariinikiina
(perinteiset merkit)
Valuutta Uusi Taiwanin dollari (TWD)
BKT (2019)
– yhteensä 1 143 mrd. USD [1]  (sijalla 22)
– per asukas 24 502 USD
HDI (2018) 0,907 (sijalla 21)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 1,7 %
– teollisuus 30,9 %
– palvelut 67,4 %
Aikavyöhyke UTC+8
– kesäaika ei käytössä
Itsenäisyys
Wuchangin kansannousu
Tunnustettiin
10. lokakuuta 1911
1. tammikuuta 1912
Lyhenne TW
– ajoneuvot: RC
– lentokoneet: B
Kansainvälinen
suuntanumero		 +886
Kansallislaulu ”Kiinan tasavallan kansallislaulu”

Edeltäjä(t)  Kiinan tasavalta

1.

Vuodesta 1912 vuoteen 1949 ”Kiinan tasavalta” tarkoitti valtiota, joka käsitti suurin piirtein nykyisen Kiinan alueen. Kiinan sisällissodan jälkeen tasavallan hallinto pakeni Taiwaninsaarelle, jota se on joidenkin Etelä-Kiinan meren saarten lisäksi hallinnut ainoana alueenaan siitä lähtien.

Taiwanin konfliktin vuoksi Kiinan tasavallan itsenäisyys on kiistanalainen, ja suurimmalla osalla valtioista ei ole diplomaattisia suhteita Kiinan tasavallan kanssa. Kiinan kansantasavallan toteuttaman yhden Kiinan politiikan vuoksi enää vain 12 valtiolla (2024)[5] on diplomaattiset suhteet maahan, ainoa eurooppalainen valtio on Vatikaani. Manner-Kiinaa hallitsee nykyään Kiinan kansantasavalta. Kiinan tasavalta ei kuulu Yhdistyneisiin kansakuntiin, jossa sen paikka koko Kiinan edustajana annettiin Kiinan kansantasavallalle 1971.

Kiinan kansantasavalta on moneen otteeseen ilmoittanut, ettei se hyväksy Taiwanin itsenäisyyttä. 2000-luvulla Kiinan kansantasavallassa on näkynyt lisääntyvä separatismin vastustus. Kiinan tasavallassa pelätään, että Kiinan kansantasavalta valtaa sen.[6]

Maantiede

muokkaa
 
Taiwaninsaari satelliittikuvassa joulukuussa 2002.
Pääartikkeli: Taiwanin maantiede

Kiinan tasavallan hallitsemista osista merkittävin on Taiwaninsaari. Se on osa merenalaista vuorijonoa, jonka korkein kohta on Yu Shan (3 997 m). Saaren keski- ja itäosa ovat vuoristoista seutua, mutta länsiosa on laajaa rannikkotasankoa, jota viljellään tehokkaasti. Sisämaassa on runsaasti ikivihreitä metsiä.[7]

Taiwania ympäröivät meret ovat: Itä-Kiinan meri pohjoisessa, Filippiinienmeri idässä, Etelä-Kiinan meri etelässä ja Taiwaninsalmi lännessä.[1]

Pääsaaren lisäksi Kiinan tasavallalle kuuluu 22 saarta Taiwanin saariryhmässä ja 64 saarta Pescadorien saariryhmässä.[8] Muita Taiwanille kuuluvia saaria ovat mm. Kinmen, Matsu ja Wuchiu.

Historia

muokkaa
Pääartikkelit: Kiinan tasavallan historia ja Kiinan historia

Taiwanin asutushistoria ulottuu 8000 vuoden, joidenkin lähteiden mukaan jopa 15 000 vuoden, taakse. Nämä alkuperäiskansat olivat metsästäjä-keräilijöitä. Taiwanin alkuperäiskansat ovat austronesialaisia kansoja, ja saaren uskotaan olevan kaikkien austronesialaisten kansojen alkukoti.[9][10]

Eurooppalaisten uskotaan purjehtineen Taiwanin ohitse 1500-luvulla, ja he antoivat saarelle nimen "Kaunis saari (port. Ilha Formosa)". Kiinalaisten kauppiaiden ja merirosvojen oletetaan tehneen lyhyitä käyntejä saarelle. Kiinan keisarin lähettämä tutkimusretki merkitsi saaren vuonna 239, mitä Kiinan kommunistipuolue käyttää edelleen perusteluna sille, että saari kuuluu Kiinalle. Hollantilaisilla oli lyhytikäinen siirtokunta Taiwanissa vuosina 1624–1661. Hollantilaiset häädettiin saarelta, kun Ming-dynastialle uskolliset kiinalaiset pakenivat saarelle mantšujen valloittaessa Manner-Kiinaa. Mantšujen perustama Qing-dynastia otti haltuunsa Taiwanin läntisen ja pohjoisen rannikon vuonna 1683.[11][12]

Kiinalaisia alkoi saapua suuremmissa määrin Taiwaniin 1600-luvulla pääsääntöisesti Etelä-Kiinasta (Fujian ja Guangdong) siellä olevien levottomuuksien ja muiden vaikeuksien seurauksena. Tärkeimpiä tuolloin Taiwaniin saapuneita ryhmiä olivat hoklo- ja hakka-kiinalaiset. Nämä kaksi ovat edelleen Taiwanin suurimmat väestöryhmät.[12]

Vuonna 1885 Taiwanin saaresta tehtiin virallisesti Qing-dynastian alainen Kiinan provinssi.[11]

Japanin siirtomaa

muokkaa

Kiinan–Japanin -sodan jälkeen vuonna 1895 Taiwan päätyi osaksi Japania, ja saaresta tuli Japanin siirtomaa.[13]

Aluksi japanilaiset siirtomaaisännät kokivat Taiwanin hallitsemisen vaikeaksi ja kenraalikuvernöörit vaihtuivat tiuhaan tahtiin. Ongelmia tuottivat paikallisten aseellinen vastustus sekä taudit (esim. rutto ja malaria). Yhdessä vaiheessa Japanin parlamentti harkitsi saaren myymistä Ranskalle 100 miljoonalla jenillä.[14][15][16]

Gotō Shinpei toimiessa Taiwanin siviiliasioista vastaavana virkamiehenä japanilaisten vaikeudet alkoivat helpottaa ja saarta alettiin modernisoida. Keelung–Kaohsiung -rautatie saatiin valmiiksi vuonna 1908 ja vuonna 1915 Qing-dynastialle leimalliset tavat kuten bianzi-letti ja jalkojen sitominen kiellettiin. Naiset alkoivat käymään yhä suuremmissa määrin töissä tämän vuoksi. Tärkein viljelykasvi oli sokeriruoko, jonka tuotantoa japanilaiset säätelivät tiukasti huolimatta siitä, eivätkä taiwanilaiset sokerin viljelijät juurikaan päässeet osallisiksi sokerin tuomista valtavista tuloista. Ylipäänsä japanilaiset kohtelivat taiwanilaisia toisen luokan kansalaisina maksaen näille pienempää palkkaa ja rajoittamalla kouluttautumismahdollisuuksia.[17]

Kiinan sisällissota ja sotilasdiktatuuri

muokkaa

Toisen maailmansodan päätyttyä Taiwaninsaari palautettiin Kiinan tasavallalle.[13]

Nationalistipuolue Kuomintang hallitsi Kiinaa vielä muutamia vuosia toisen maailmansodan jälkeen, mutta maassa vallitsi sisällissota. Vuonna 1949 kommunistit tulivat valtaan Manner-Kiinassa ja perustivat Kiinan kansantasavallan. Tällöin tasavaltalaiset pakenivat Taiwaninsaarelle, jota he edelleen pitävät hallinnassaan. Taiwanissa toiminut Kiinan tasavallan hallitus väittää yhä olevansa koko Kiinan laillinen hallitus[18] kun taas kansantasavallan hallitus pitää Taiwania Kiinan yhtenä lääninä ja itseään koko Kiinan, myös Taiwanin laillisena hallituksena.[19]

Kiinan tasavalta oli yksi Yhdistyneiden kansakuntien perustajajäsenistä ja myös yksi turvallisuusneuvoston pysyvistä jäsenmaista. Senkin jälkeen, kun Kuomintangin hallitus menetti valtansa Manner-Kiinassa, se edusti 22 vuoden ajan koko Kiinaa YK:ssa, kunnes se vuonna 1971 joutui luovuttamaan paikkansa Kiinan kansantasavallalle.[19]

Taiwan oli 1960-luvulla yksi maailman suurimmista kehitysavun saajista. Etenkin Yhdysvallat tuki voimakkaasti saaren taloudellista ja sotilaallista kehittämistä.[20] Yhdysvallat on myös Taiwanin merkittävin asetoimittaja. Vielä 1991–1992 Ranska myi Taiwanille La Fayette -luokan aluksia ja Mirage 2000-5-hävittäjiä.[21]

Demokratisoituminen ja sen jälkeen

muokkaa

Taiwanissa järjestettiin vuonna 1992 ensimmäiset parlamenttivaalit sitten vuoden 1949, josta lähtien vallassa ollut puolue Guomindang sai vaaleissa 53 prosenttia äänistä ja 73 paikkaa parlamentin 161 paikasta. Oppositiossa ollut itsenäisyyttä ajanut Demokraattinen edistyspuolue (DPP) sai 31 prosenttia äänistä ja 50 paikkaa.[22]

Taiwan on vähitellen demokratisoitunut, ja Kuomintang-puolue luovutti lopulta vallan rauhanomaisesti vaaleissa vuonna 2000.[18] Vuoden 2008 parlamenttivaaleissa Taiwanin itsenäiseksi julistamista kannattava demokraattinen edistyspuolue kärsi vaalitappion, ja Kuomintang sai 81 paikkaa 113 paikan parlamentista, jossa enemmistö on vuosien 2008 ja 2012 vaaleissa tullut Kuomintangille. Vuosien 2016 ja 2020 vaaleissa parlamentin enemmistä on tullut DPP:lle.[23]

Tammikuussa 2016 Tsai Ing-wen voitti presidentinvaalit ja oppositiossa ollutta DPP-puoluetta edustaneesta Tsaista tuli maan historian ensimmäinen naispresidentti ja Kuomintangia edustaneen presidentti Ma Ying-jeoun seuraaja.[24] Tammikuussa 2020 Tsai valittiin toiselle virkakaudelle Taiwanin presidenttinä saatuaan 57 prosenttia äänistä.[25]

Politiikka

muokkaa
 
Taiwan vaatii itselleen alueita kymmeneltä muulta valtiolta.lähde?
 
Tsai Ing-wen, Taiwanin (Kiinan tasavallan) presidentti vuosina 2016–2024

Taiwan on käytännössä täysin itsenäinen valtio, joka on semipresidentiaalinen tasavalta.[26][27] Kiinan kansantasavallan tavoin se on katsonut edustavansa myös Manner-Kiinaa, joka puolestaan on katsonut edustavansa myös Taiwania. Näkemysero on ollut siis siinä, kumman valtion hallitus on vallanpitäjänä koko Kiinassa.[20] Vastakkainasettelun vuoksi vain harvat maailman valtiot ovat tunnustaneet Taiwanin itsenäisyyden.

Taiwanin lainsäädäntöelin on Taiwanin parlamentti, johon valitaan vaaleilla 113 edustajaa.[28]

Kiinan tasavallan vaatimat alueet ovat osaksi erilaiset kuin Kiinan kansantasavallan ja sen aluevaatimukset ulottuvat muihinkin maihin. Vuoteen 1999 Taiwanissa oli voimassa laki, joka kielsi muunlaisten karttojen, kuin suur-Kiinaa kuvaavien julkaisun. Vasta 2000-luvun alussa maan sisäministeriö myönsi Mongolian valtion hallitsevan ennen Kiinaan kuulunutta Ulko-Mongoliaa ja Ulan Batorin sen pääkaupungiksi. Sittemmin maiden välille on solmittu kaupalliset suhteet.[29]

Poliittisesti ja taloudellisesti Taiwan ja Kiinan kansantasavalta ovat kuitenkin kulkeneet jo vuosikymmeniä eri suuntiin. Yhdysvallat tasapainoilee kahden valtion välillä. Se pyrkii toisaalta parantamaan suhteitaan Kiinaan, mutta silti sillä on lainsäädännössään Taiwanin puolustamiseen liittyvä laki, ns. Taiwan Relations Act, joka takaa Yhdysvaltojen tuen Taiwanille mahdollisen hyökkäyksen sattuessa.

Yhdysvaltain tuella Kiinan tasavalta sai pitää valtiollisen asemansa Kiinan edustajana Yhdistyneissä kansakunnissa (YK) vuonna 1949, vaikka tasavaltalaiset olikin ajettu Taiwanille. Muutos tasavallan ulkopolitiikkaan tuli vuonna 1971, kun Taiwan menetti paikkansa YK:ssa ja sen turvallisuusneuvostossa Kiinan kansantasavallalle.[20] Sen jälkeen tasavalta on menettänyt diplomaattisuhteissaan valtiollisen asemansa monien maiden kanssa.

Taiwanissa Kuomintang kannattaa edelleen ajatusta yhdestä, Kiinan tasavallan hallitsemasta Kiinasta, kun taas vuosina 2000–2007 ja uudelleen vuodesta 2016 hallinnut DPP kannattaa Taiwanin itsenäistymistä Manner-Kiinasta erilliseksi valtioksi. Kiinan kansantasavalta ei hyväksy Taiwanin itsenäisyyttä. Itsenäistymispyrkimyksiä monimutkaistaa myös kansantasavallassa 14. maaliskuuta 2005 voimaan tullut irtautumisenvastainen laki, joka sallii Kiinan käyttää voimakeinoja Taiwanin itsenäistyessä.

Vuodesta 2012 lähtien Taiwanissa on pidetty parlamenttivaalit samanaikaisesti presidentinvaalien kanssa. Toistaiseksi presidentti ja lainsäädäntöelimen enemmistö ovat aina olleet samasta puolueesta. Parlamentissa enemmistö on vuosien 2008 ja 2012 vaaleissa tullut Kuomintangille. Vuosien 2016 ja 2020 vaaleissa parlamentin enemmistä on tullut DPP:lle.[23]

Kiina katkaisi neuvottelut Taiwanin kanssa vuonna 2016, koska Kiinan yhtenäisyyttä kannattava Kuomingtang hävisi vaalit. Kiina lisäsi tämän jälkeen varustautumista merellä ja painostusta Taiwania vastaan.[30] Kun Tsai aloitti vuonna 2020 toisen virkakautensa, Kiina torjui ajatuksen itsenäisen Taiwanin ja Kiinan rinnakkaiselosta.[31]

Kiina ärsytti vuonna 2021 Taiwania lennättämällä sotilaskoneita rannikon lähellä.[32] Kiina kasvatti laivastoaan.[33] Taiwan pelkäsi Kiinan pyrkivän jossain vaiheessa valtaamaan Taiwanin. [34]

Yhdysvallat on luvannut vuoden 2009 jälkeen myydä Taiwanille lähes 30 miljardilla dollarilla aseita, mutta suuri osa näistä on toimittamatta.[35] Yhdysvaltain edustajainhuoneen puhemies Nancy Pelosi kävi elokuussa 2022 Taiwanissa.[36] Kiinan hallitus raivostui tästä ja lopetti yhteistyön Yhdysvaltain kanssa monella alueella.[37][38] Kiina aloitti valtavan sotaharjoituksen. Se lähes saarsi Taiwanin merisotaharjoituksillaan, teki ohjusharjoitukset ja ilmavoimien harjoitukset.[39] Lisäksi maan panssarit liikehtivät mannermaalla Taiwania vastapäätä.[40][41] Taiwanin mukaan Kiina simuloi hyökkäystä Taiwaniin.[42]

Yhdysvaltain joukkoja ei ollut virallisesti Kiinan tasavallan tukena neljäänkymmeneen vuoteen, kunnes 2021 presidentti Tsai Ing-wen paljasti että saarella on joukkoja koulutustehtävissä. Vuonna 2024 ilmoitettiin että muutaman kilometrin päähän Kiinan rannikosta Kinmenin ja Penghun saarille sijoitetaan pysyvästi Yhdysvaltain asevoimien Green Berets -joukkoja (1st Special Forces Group) koulutustehtäviin.[43]

Maat, joilla on diplomaattisuhteet Kiinan tasavallan kanssa

muokkaa
Katso myös: Luettelo Taiwanin diplomaattisista edustustoista
päivitettävä

Kiinan tasavallalla on diplomaattiset suhteet 12 muun maan kanssa. Suluissa vuosi, jolloin diplomaattiset suhteet solmittiin:[44]

  1.   Swazimaa (1968)
  2.   Vatikaanivaltio (1942)
  3.   Marshallinsaaret (1998)
  4.   Palau (1999)
  5.   Tuvalu (1979)
  6.   Haiti (1956)
  7.   Saint Kitts ja Nevis (1983)
  8.   Saint Lucia (1984–1997, 2007)
  9.   Saint Vincent ja Grenadiinit (1981)
  10.   Belize (1989)
  11.   Guatemala (1933)[45]
  12.   Paraguay (1957)


Useat Keski-Amerikan valtiot tunnustivat Taiwanin kylmän sodan jäänteenä.selvennä Sen jälkeen Kiinan taloudellinen mahti on kasvanut, eikä Taiwan ole enää houkutteleva liittolainen.[46] Nicaragua katkaisi diplomaattiset suhteet Taiwanin kanssa joulukuun alussa 2021.[47] Honduras tunnusti Kiinan Taiwanin sijaan Yhden Kiinan politiikan mukaisesti maaliskuussa 2023.[48]

Viimeisimpänä suhteet Taiwaniin katkaisi Nauru, joka teki näin tammikuun puolessa välissä 2024 melko lailla saman tien Taiwanin presidentinvaalien jälkeen. Nauru katkaisi suhteet Taiwaniin ensimmäisen kerran vuonna 2002, mutta solmi ne uudelleen vuonna 2005.[49]

Kiinan tasavallasta Taiwaniksi

muokkaa
Katso myös: Taiwanin itsenäisyysliike

Vuonna 2007 Kiinan tasavalta pyysi ensimmäistä kertaa jäsenyyttä Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokoukselta nimellä Taiwanin erityistullialue. Hakemusta ei otettu käsiteltäväksi. Aikaisemmin Kiinan tasavalta on pyytänyt jäsenhakemuksensa käsittelyä nimellä Kiinan tasavalta.

Taiwania hallinnut Demokraattinen edistyspuolue ehdotti vuonna 2007 perustuslakia, jossa Kiinan tasavalta korvataan Taiwanilla, jolloin muodostuu mahdollisuus luopua yhden Kiinan politiikasta.[50]

Kiinan kommunistisen puolueen Taiwanin työn toimisto kiistää jyrkästi Taiwanin demokraattinen edistyspuolueen Chen Shui-bianin[51] liikkeelle paneman esityksen, jonka mukaan Taiwan on suvereeni valtio.[52] Kiinan tasavallan virallinen näkemys Taiwanista on puhua valtioista ”erillisinä poliittisina entiteetteinä, jotka ovat osa samaa maata”.[20]

Hallinnollinen jako

muokkaa
Pääartikkeli: Kiinan tasavallan alueellinen hallinto

Koska Kiinan tasavalta on nimellisesti koko Kiina, se teoreettisella tasolla käsittää samat maakunnat kuin Kiinan kansantasavalta, ja lisäksi lukuisia muiden valtioiden hallinnoimia alueita. Käytännössä tasavaltaan kuuluu kaksi maakuntaa ja kuusi itsehallinnollista kuntaa:

Talous

muokkaa
Pääartikkeli: Kiinan tasavallan talous

Vaikka Kiinan kansantasavalta ei sallikaan poliittisia yhteyksiä tasavallan kanssa, se ei vastusta kaupallisia yhteyksiä. Niinpä Taiwan onkin muun muassa WTO:n ja APECin jäsen nimellä Taiwanin, Penghun, Kinmenin ja Matsun erillistullialue (台灣、澎湖、金門及馬祖個別關稅領域, Separate Customs Territory of Taiwan, Penghu, Kinmen and Matsu).

Taiwanin talous keskittyy tuotantoteollisuuteen, vientialoja ovat etenkin elektroniikka- ja konepajateollisuuden sekä petrokemian tuotteet.[1] Erityisesti puolijohdekomponenttien valmistus on Taiwanissa huippuluokkaa, ja muun maailman on sanottu olevan jopa riippuvainen tästä.[53][54]

Liikenne

muokkaa

Taiwanissa on kolme kansainvälistä lentoasemaa: Taipei Songshanin lentoasema, Kaohsiungin kansainvälinen lentoasema ja Taoyuanin kansainvälinen lentoasema.

Kaohsiungin satama on Taiwanin suurin konttisatama. Kauppalaivastoon kuuluu 430 alusta.[1]

Taiwanissa on yli 1 600 kilometriä rautateitä.[1]

Väestö

muokkaa

Taiwan kuuluu maailman tiheimmin asututtuihin maihin.[55] Maan syntyvyys- ja kokonaishedelmällisyysluvut kuuluvat kuitenkin maailman pienimpiin[56][57], mikä on herättänyt kasvavaa huolta maan päättäjissä.[58][59]

Etniset ryhmät ja kielet

muokkaa
Pääartikkeli: Taiwanin kielet

Etnisistä ryhmistä suurin ovat han-kiinalaiset, joita on noin 98 % väestöstä. Taiwanin alkuperäisasukkaat ovat malaiji- ja polynesialaiskansojen jälkeläisiä. He asuvat reservaattialueella ja heitä on jäljellä noin 300 000, joka on vajaa kaksi prosenttia väestöstä. Taiwanin valtio tunnustaa virallisesti 16 eri alkuperäiskansaa.[20][10] Maan suurimman ulkomaalaisryhmän ovat Kaakkois-Aasiasta: indonesialaiset, vietnamilaiset, filippiiniläiset, thaimaalaiset ja malesialaiset.[60]

Ajan kuluessa yhä suurempi osan maan asukkaista on alkanut identifioitua taiwanilaiseksi ennemmin kuin kiinalaiseksi: vielä vuonna 1992 kiinalaiseksi itsensä määritteli 22,5 % kun taas taiwanilaiseksi vain 17,6 %. Vuonna 2021 vastaavat luvut olivat 2,7 % kiinalaisten ja 63,3 % taiwanilaisten kohdalla. Henkilöiden, jotka kokevat olevansa sekä kiinalaisia että taiwanilaisia, määrä on samassa ajassa laskenut 46,4 %:sta 31,4 %.[6]

Virallisena kielenä olevan mandariinikiinan lisäksi merkittäviä kieliä ovat min-kiina ja hakka-kiina. Manner-Kiinasta poiketen Taiwanissa käytetään perinteisiä kiinalaisia kirjoitusmerkkejä. Vuonna 2011 Taiwan ilmoitti, että se lopettaa Manner-Kiinassa käytettyjen yksinkertaistettujen merkkien käytön virallisissa yhteyksissä.[61] Alkuperäiskansojen kielillä on ollut kansalliskielen asema vuodesta 2017 lähtien, minkä nojalla valtion tulee tukea näiden kielten käytön edistämistä ja opettamista.[62] Vuonna 2011 maan lukutaitoprosentti oli 98,04.[63]

Uskonnot

muokkaa
Pääartikkeli: Uskonto Taiwanissa

Uskonnoista buddhalaisia on 21,2 %, kiinalaisia kansanuskontoja 44,2 %, kristittyjä 5,8 %, muihin uskontoihin kuuluvia 15,5 % ja uskontokuntiin kuulumattomia 13,7 %.[64] Esi-isien kunnioittaminen on monille taiwanilaisille tärkeämpää kuin varsinainen uskonto.[65]

Kulttuuri

muokkaa
Pääartikkeli: Kiinalainen kulttuuri
 
Chang Chunin temppeli, Tarokon kansallispuisto.

Taiwanin kulttuuri poikkeaa Manner-Kiinasta. Siinä on vaikutteita japanilaisten miehityksen ajalta ja länsimaisesta kulutusyhteiskunnasta.[66] Toisaalta siellä on säilynyt perinteitä, jotka ovat kadonneet Manner-Kiinasta.[65] Taiwanilla kiinaa kirjoitetaan edelleen perinteisillä merkeillä, eikä Manner-Kiinassa 1950-luvulla tehtyä merkkien yksinkertaistamista ole otettu käyttöön.

Juhlapäivät
Pvm Suomalainen nimi Paikallinen nimi Huomautuksia
1. tammikuuta perustamispäivä 開國紀念日 Kiinan tasavallan perustaminen 1. tammikuuta 1912
28. helmikuuta rauhan muistopäivä 和平紀念日 Helmikuun 28. päivän tapaus 1947
5. huhtikuuta hautojenlakaisupäivä 清明節 Tšiang Kai-šekin kuolema 5. huhtikuuta 1975
10. lokakuuta kaksoiskympin päivä 國慶日 Wuchangin kansannousu 10. lokakuuta 1911
Kiinalaisen kalenterin 1. kuun 1. päivä kiinalainen uusivuosi 春節 Kiinalaisen kuukalenterin mukaan
5. kuun 5. päivä lohikäärmeveneiden juhla 端午節 Kiinalaisen kuukalenterin mukaan
Kuukalenterin 8. kuun 15. päivä keskisyksyn juhla 中秋節 Kiinalaisen kuukalenterin mukaan

Media

muokkaa

Taiwanilainen media kuuluu Aasian vapaimpiin. Alalla on myös paljon kaupallisia toimijoita, ja näillä puolestaan jokin poliittinen leiri, johon ne nojaavat. Erilaisia radio-kanavia on noin 170 ja sanomalehtiä satoja. Tunnettuja sanomalehtiä ovat mm. China Times ja Taipei Times. Kaupallisia televisioyhtiöitä ovat mm. China Television Company ja Taiwan Television Enterprise. Valtion operoimia uutispalveluita ovat mm. Focus Taiwan ja Radio Taiwan International.[67] Vuonna 2021 valtio avasi oman ilmaisen suoratoistopalvelun nimeltä Taiwan+.[68]

Taiwanissa jaetaan vuosittain Kultainen hevonen -nimistä elokuvapalkintoa Taipein elikuvajuhlilla. Palkinto on erityisen arvostettu kiinankielisessä maailmassa ja sitä onkin nimitetty "Aasian Oscariksi".[69]

Urheilu

muokkaa

Suosittuja urheilulajeja ovat baseball, koripallo, jalkapallo, tennis ja golf.[70]

Olympialaisiin, ja muihin kansainvälisiin arvokisoihin maa osallistuu nimellä Kiinan Taipei (kiin.: 中華臺北; pinyin: zhōnghuá táiběi). Syynä on Manner-Kiinan poliittinen painostus ja nimitys Kiinan Taipei on otettu käyttöön vuonna 1984.[71]

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. ↑ a b c d e f Taiwan – East Asia/Southeast Asia The World Factbook. 5.5.2021. Central Intelligence Agency (CIA). Viitattu 28.5.2021. (englanniksi)
  2. ↑ Wang, Chris: Schools to teach Nanjing is ROC capital: ministry (Positioning: In a document sent to schools across the nation, the Ministry of Education said teachers should clearly explain the positioning of the ROC capital) Taipei Times News. Taipei Times. Viitattu 29.6.2015. (englanniksi)
  3. ↑ a b Taiwan Population (2019) - Worldometers www.worldometers.info. Viitattu 21.3.2019. (englanniksi)
  4. ↑ About Taiwan Ministry of Foreign Affairs, Republic of China. Arkistoitu 22.12.2015. Viitattu 17.12.2015. (englanniksi)
  5. ↑ https://yle.fi/a/74-20008814/64-3-203178
  6. ↑ a b The History of the Taiwan-China Divide Voice of America. 4.8.2022. Viitattu 28.2.2023. (englanniksi)
  7. ↑ Martin, Penny & Olds, Margaret (toim.): Geographica - suuri maailmankartasto: maanosat, maat, kansat, s. 162. Könemann, 2003. ISBN 3-8290-2481-9
  8. ↑ John C. Copper: Taiwan Encyclopedia Britannica. Viitattu 19.3.2019. (englanniksi)
  9. ↑ Tribal culture survives in Taiwan BBC Travel. 7.10.2011. Viitattu 28.2.2023. (englanniksi)
  10. ↑ a b Who Are the Taiwanese Indigenous Peoples? CommonWealth Magazine. 26.7.2019. Viitattu 28.2.2023. (englanniksi)
  11. ↑ a b History Ministry of Foreign Affairs, Republic of China (Taiwan). 2023. Viitattu 28.2.2023. (englanniksi)
  12. ↑ a b What's behind China-Taiwan tensions? BBC News. 6.11.2015. Viitattu 28.2.2023. (englanti)
  13. ↑ a b Taiwan | History, Flag, Map, Capital, Population, & Facts Encyclopædia Britannica. 2023. Viitattu 28.2.2023. (englanniksi)
  14. ↑ History of Taiwan Ep. 1: Taiwan for Sale? TaiwanPlus. 12.1.2021. Viitattu 28.2.2023. (englanniksi)
  15. ↑ Shaohua Hu: Foreign Policies toward Taiwan. Routledge, 3.8.2017. ISBN 978-1-351-66732-6 Teoksen verkkoversio (viitattu 28.2.2023). (englanniksi)
  16. ↑ Toshio Watanabe lifts the veil on the bureaucrats who developed Taiwan The Japan Times. 4.6.2022. Viitattu 28.2.2023. (englanti)
  17. ↑ History of Taiwan Ep. 2: Taiwan’s Modernization! TaiwanPlus. 12.1.2021. Viitattu 28.2.2023. (englanniksi)
  18. ↑ a b Taiwan Suomen YK-liitto. Arkistoitu 21.1.2012. Viitattu 14.3.2011.
  19. ↑ a b Maatiedosto Kiina: Ulkopolitiikka Suomen ulkoasiainministeriö, Aasian ja Oseanian osasto. Arkistoitu 11.6.2011. Viitattu 14.3.2011.
  20. ↑ a b c d e Kimmo Kiljunen: Valtiot ja liput, s. 424. Otava, 2004. ISBN 951-1-18177-7
  21. ↑ China Warns France Against Weapon Sales To Taiwan International Business Times. 13.5.2020. Viitattu 2.9.2022. (englanniksi)
  22. ↑ Uutiskatsaus. Mitä Missä Milloin 1994 s. 47. Otava 1993 ISBN 951-1-12765-9
  23. ↑ a b Cedric Sam: Taiwan 2020 Election Results Bloomberg. 11.1.2020. Viitattu 28.5.2021. (englanniksi)
  24. ↑ Taiwan’s 2016 Election in Review Carnegie Endowment for International Peace. Viitattu 13.1.2020. (englanniksi)
  25. ↑ Taiwan's Tsai wins second presidential term 11.1.2020. BBC News. Viitattu 13.1.2020. (englanniksi)
  26. ↑ Semi-presidential system fits nation Taipei Times. 17.4.2015. Viitattu 17.10.2021. (englanniksi)
  27. ↑ Yu-chung Shen: Institutional resilience of Taiwan’s semi-presidential system: the integration of the president and premier under party politics. Asian Journal of Political Science, 2.1.2018, nro 26, s. 53–64. doi:10.1080/02185377.2017.1366347 ISSN 0218-5377 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  28. ↑ 立法委員 ly.gov.tw. Viitattu 3.3.2023. (kiinaksi)
  29. ↑ Taiwan-Mongolia ties move on Taipei Times. 10.9.2002. Viitattu 28.5.2021. (englanniksi)
  30. ↑ Taiwanin ulkoministeri Joseph Wu Ylelle: Kiinan painostus on lisääntynyt Yle Uutiset. Viitattu 8.10.2021.
  31. ↑ "Taiwan käytännössä suvereeni" – Kiina tyrmää Taiwanin presidentin ehdotuksen rinnakkainelosta Yle Uutiset. Viitattu 8.10.2021.
  32. ↑ Kiina lennätti ennätysmäärän sotilaslentokoneita Taiwanin puolustusvyöhykkeelle Yle Uutiset. Viitattu 8.10.2021.
  33. ↑ Kiinan laivasto kasvaa hurjaa vauhtia – pystyisikö Yhdysvallat enää estämään hyökkäyksen Taiwanille? Yle Uutiset. Viitattu 8.10.2021.
  34. ↑ Asiantuntijat: Kiinalla ei ennen pitkää ole muuta vaihtoehtoa kuin hyökätä Taiwanille, lentohäiriköinnillä on kuitenkin toinen tarkoitus Yle Uutiset. Viitattu 8.10.2021.
  35. ↑ https://www.wsj.com/articles/u-s-effort-to-arm-taiwan-faces-new-challenge-with-ukraine-conflict-11669559116
  36. ↑ "Kiina on aivan raivoissaan" – Ylen kirjeenvaihtaja: Nancy Pelosin vierailu oli suuri herja Kiinaa kohtaan Yle Uutiset. 3.8.2022. Viitattu 6.8.2022.
  37. ↑ Jaakko Vilmusenaho: Trump puhui Pelosin Taiwan-vierailusta: "Hän antoi Kiinalle tekosyyn" Etelä-Suomen Sanomat. 6.8.2022. Viitattu 6.8.2022.
  38. ↑ Kiina raivostui Pelosin vierailusta ja paiskasi ilmastoyhteistyön Yhdysvaltojen kanssa romukoppaan – Yhdysvallat piti vastuuttomana Aamuposti. 5.8.2022. Viitattu 6.8.2022.
  39. ↑ Taiwan | Kartta näyttää, miten Kiinan poikkeuksellinen sotaharjoitus lähes saartaa Taiwanin Helsingin Sanomat. 4.8.2022. Viitattu 6.8.2022.
  40. ↑ Taiwan pyytää kansainvälistä yhteisöä tuomitsemaan Kiinan sotaharjoitukset – ballistisia ohjuksia lensi myös Japanin talousvyöhykkeelle Yle Uutiset. 4.8.2022. Viitattu 6.8.2022.
  41. ↑ Pelosin vierailu Taiwanissa sai Kiinan pullistelemaan: kalat ja keksit kiellettiin, tankkikolonnia vyörytettiin kohti rannikkoa Yle Uutiset. 3.8.2022. Viitattu 6.8.2022.
  42. ↑ Taiwan | Taiwanin mukaan Kiina simuloi sotaharjoituksissaan hyökkäystä saarelle – kertoi hätyytelleensä Kiinan lennokkeja valoammuksin Helsingin Sanomat. 6.8.2022. Viitattu 6.8.2022.
  43. ↑ John Feng Contributing Editor, Asia: US Army special forces train Taiwan troops near Chinese coast Newsweek. 8.2.2024. Viitattu 9.2.2024. (englanniksi)
  44. ↑ Diplomatic Allies 2021. mofa.gov.tw. Viitattu 29.3.2021. (englanniksi)
  45. ↑ President Ma meets Guatemalan Vice President Fuentes Focus Taiwan – CNA English News. 29.12.2015. Viitattu 22.12.2016. (englanniksi)
  46. ↑ https://www.aljazeera.com/news/2023/3/14/honduras-says-plans-to-open-diplomatic-relations-with-china
  47. ↑ Nicaragua breaks diplomatic ties with Taiwan, recognising ‘one China’ France 24. 10.12.2021. Viitattu 8.1.2022. (englanniksi)
  48. ↑ https://www.aljazeera.com/news/2023/3/26/honduras-cuts-diplomatic-ties-with-taiwan
  49. ↑ Gan, Nectar; Cheung, Eric & Chang, Wayne: Taiwan loses diplomatic ally to China days after presidential election CNN. 15.1.2024. Viitattu 15.1.2024. (englanniksi)
  50. ↑ Valtapuolue ajaa Taiwaniin uutta perustuslakia 30.9.2007. YLE. Viitattu 27.4.2010.
  51. ↑ ROC introduction » Founding father and presidents » Presidents since 1947 » Chen Shui-bian (Nimen oikea kirjoitusasu on "Chen Shui-bian") Office of the President, Republic of China (Taiwan). Viitattu 19.6.2016. (englanniksi)
  52. ↑ english.cri.cn (Arkistoitu – Internet Archive)
  53. ↑ Yen Nee Lee: 2 charts show how much the world depends on Taiwan for semiconductors CNBC. 16.3.2021. Viitattu 18.10.2021. (englanniksi)
  54. ↑ From Phones to Cars and Fridges, This Taiwan Firm Powers the World. But Success Brings Problems Time. Viitattu 18.10.2021. (englanniksi)
  55. ↑ Countries Compared by Geography > Population density. International Statistics at NationMaster.com www.nationmaster.com. Viitattu 9.1.2022.
  56. ↑ Country Comparison : Total fertility rate (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
  57. ↑ Country Comparison: Birth rate (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
  58. ↑ Taiwan ministry turns matchmaker to boost birth-rate BBC News. 21.6.2010. Viitattu 9.1.2022. (englanti)
  59. ↑ Taiwan\'s birth rate at world record low Taipei Times. 28.2.2008. Viitattu 9.1.2022. (englanniksi)
  60. ↑ Interactive chart shows how foreigners are distributed in Taiwan Taiwan News. 7.4.2018. Viitattu 9.1.2022. (englanniksi)
  61. ↑ Taiwan deletes simplified Chinese from official sites BBC News. 16.6.2011. Viitattu 9.1.2022. (englanti)
  62. ↑ Indigenous Languages Development Act Ministry of Justice. 2017. Viitattu 28.2.2023. (englanniksi)
  63. ↑ Taiwan’s literacy rate hits record high Taiwan Today. 21.2.2011. Viitattu 30.7.2021. (englanniksi)
  64. ↑ Religious Composition by Country, 2010-2050 Pew Research Center's Religion & Public Life Project. 2.4.2015. Viitattu 30.7.2021. (englanniksi)
  65. ↑ a b Taiwan’s Culture and Festivals Life of Taiwan. Viitattu 21.3.2019. (englanniksi)
  66. ↑ Culture and Etiquette Rough Guides. Arkistoitu 21.3.2019. Viitattu 21.3.2019. (englanniksi)
  67. ↑ Taiwan profile - Media BBC News. 1.10.2019. Viitattu 9.1.2022. (englanti)
  68. ↑ Facing China 'squeeze', Taiwan launches English-language news platform Reuters. 30.8.2021. Viitattu 9.1.2022. (englanniksi)
  69. ↑ Golden Horse Awards: The Oscars of Asia BBC News. 16.11.2018. Viitattu 28.2.2023. (englanti)
  70. ↑ Taiwan - Sports and recreation 2022. Encyclopædia Britannica. Viitattu 9.1.2022. (englanniksi)
  71. ↑ What is Chinese Taipei? 26.7.2021. Euronews. Viitattu 9.1.2022. (englanniksi)

Aiheesta muualla

muokkaa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Taiwan&oldid=22813948”