Kiestinki

Kiestingin kunnan alueella on useita suuria järviä, kuten Pääjärvi, Tuoppajärven pohjoisosa, Tiiksjärvi, Jelettijärvi, Paanajärvi, Kuntijärvi, Soukelojärvi, Ruvajärvi, Susijärvi, Tuntsajärvi, Kuukasjärvi ja Tavajärvi. Merkittävimmät joet ovat Tuoppajärvestä Pääjärveen laskeva Sohjananjoki, Suomen puolelta Paanajärven kautta Pääjärveen laskeva Oulankajoki ja Pääjärvestä Koutajärveen laskeva Koutajoki. Pienempiin jokiin kuuluu Tavajärvestä Pääjärv een laskeva Tavajoki. Lähes kaikki kunnan vesistöt kuuluvat Koutajoen vesistöön. Kunnan alueella sijaitsee myös Karjalan tasavallan korkein kohta Nuorunen (576 m).

Kunnan hallinnollinen keskus on Kiestingin taajama. Sen lisäksi siihen kuuluvat Sohjanan, Suurijärven, Tungjärven, Tuhkalan (ven. Тухкала) ja Uuden-Sohjanan (ven. Новый Софпорог, Novyi Sofporog) taajamat sekä Kokkosalmen (ven. Коккосалма, Kokkosalma), Niskan ja Suvannon kylät.^[3]

Kiestingin taajama sijaitsee Tuoppajärven pohjoisrannalla Louhesta Pääjärvelle vievän maantien ja rautatien varrella noin 65 kilometriä Louhesta länteen. Vuonna 1987 Kiestingin taajamassa oli noin 2 700 asukasta.^[4] Kiestinkiläisten elinkeinoja ovat kettu- ja minkkitarhaus, metsäteollisuus ja kalanjalostus.^[4] Paikkakunnalla järjestetään heinäkuussa Pohjoiskarjalaisten juhlat (Viena on karjalankielisen väestön keskuudessa Pohjois-Karjala).^[4]

Kiestinki mainitaan uudiskylänä ensimmäisen kerran vuonna 1679. Tarinan mukaan ensimmäinen asukas oli Kömö-niminen lappalainen, josta juontuu kylässä myöhemmin esiintyvä sukunimi Kömönen (ven. Kemojev).^[5] Kylän nimi perustuu saamen giessat-verbistä (’kääriä', 'keriä'; 'kaartaa (joesta)’) johdettuun sanaan kiestA (’koste', 'akanvirta (kosken alla)’).^[6] Historiallinen Kiestingin kunta sijaitsi Vienan Karjalan pohjoisosassa Arkangelin kuvernementin Kemin kihlakunnassa. Sen naapurikuntia olivat lännessä Oulanka, pohjoisessa Kouta, idässä Kieretti, kaakossa Vitsataipale ja etelässä Vaarakylä. Kunnan alue käsitti Tuoppajärven pohjoisrannikon ja Tiiksjärven ympäristön. Kuntaan kuuluneita kyliä olivat muun muassa Heinäjärvi, Jelettijärvi, Kananainen, Kiisjoki, Kokkosalmi, Käpäli, Lohilahti, Sohjana, Sohjanansuu ja Suvi-Suurijärvi. Aikaisemmin myös Vaarakylän kunta Tuoppajärven etelärannalta kuului Kiestinkiin.

Kunta lakkautettiin 1920-luvulla ja yhdistettiin Oulangan ja Vaarakylän kuntien kanssa Kiestingin piiriksi vuonna 1927.^[7] Kiestingin kyläneuvostoalueella oli 654 asukasta vuonna 1926, joista oli karjalaisia 609, suomalaisia 31 ja venäläisiä 14.^[8]

Kiestingin piiri liitettiin 1960-luvulla Louhen piirin, jossa Kiestingin taajaman ympäristö muodosti asutushallintoalueen. Kiestingin asutushallintoalueen naapureina olivat lännessä Sohjanan kylähallintoalue ja idässä Suurijärven kylähallintoalue. Kiestingin asutushallintoalueeseen kuului tuolloin Kokkosalmen kylä.^[4]

Suomessa on Kiestingistä kotoisin olevia sukuja. Paljon entisiä kiestinkiläisiä asuu myös Siperian Omskin alueella ja Kazakstanissa,^lähde? jonne he joutuivat Stalinin vainovuosina.

Pääartikkeli: Kiestingin taistelut

Jatkosodan alkupuolella Kiestinki valittiin päähyökkäyssuunnaksi, koska eteneminen onnistui siellä parhaiden.^[9] Kiestinki oli sotanäyttämönä kesästä 1941 syksyyn 1944. Suomalaiset ja saksalaiset joukot pyrkivät kohti Louhea, joka oli Murmanskin radan risteysasema. Rintamalinja asettui kuitenkin syyspuolella 1941 hieman Kiestingin itäpuolelle. Talvikauden 1941–42 hiljainen asemasotavaihe päättyi maalis-huhtikuussa, kun Venäjän Karjalan armeija pyrki saartavalla hyökkäyksellä tuhoamaan koko hyökänneen saksalais-suomalaisen ryhmittymän. Kevään 1942 Kiestingin ns. kelirikkotaistelu on suurin taistelu, mitä pohjoisella kalottialueella on koskaan käyty.