Kunta

Sanaa kunta arvellaan suomalais-ugrilaisissa kielissä omaperäiseksi^selvennä sanaksi. Sanalle on esitetty myös indoeurooppalaisia lainaetymologioita, mutta niitä pidetään epätodennäköisinä.

Sana kuuluu moniin yhdyssanoihin, jotka yleensä viittaavat suurehkoon joukkoon, kuten kirkkokunta, maakunta, kansakunta, eläinkunta, kymmenkunta (noin kymmenen) ja eduskunta. Etäsukukielissä sanan vastineet merkitsevät myös esimerkiksi sotajoukkoa, valtakuntaa ja ihmistä.

Useimmiten kunnan hallinnosta vastaa vaaleilla valittava kunnanvaltuusto. Kaupungeissa sitä voidaan kutsua kaupunginvaltuustoksi. Suomessa ja Ruotsissa kunnallista toimeenpanovaltaa käyttää kunnanvaltuuston nimittämä kunnanhallitus, jonka alaisuudessa kunnan hallintoa johtaa kunnanjohtaja, jota kaupungeissa voidaan kutsua kaupunginjohtajaksi. Kuntalaki mahdollista myös pormestarimallin, jolloin virkajohtajan sijaan henkilöstöorganisaation johdossa on luottamushenkilöistä valtuustokaudeksi valittu pormestari. Joissakin maissa kaupunginjohtajasta käytetään suoraan nimitystä pormestari. Useimmissa maissa kunta on pienin julkishallinnon yksikkö, jolla on vaaleilla valittava edustajisto.

Kunnan tehtävien, velvollisuuksien ja itsehallinnon määrä ja laatu vaihtelevat maittain. Useimmiten kuntien tehtävänä on järjestää ja ylläpitää tiettyjä peruspalveluita. Varsinkin Pohjoismaissa kuntien tehtäväkenttä on laaja: kuntien pitää järjestää muun muassa koulutus- ja kulttuuripalvelut. Tehtävien lisäksi kuntien asema valtionhallinnon osana vaihtelee maittain. Joissakin maissa on useita erilaisia kuntamuotoja: esimerkiksi Kanadan Québecin provinssissa on sekä alueellisella (aluekunnat) että paikallisella tasolla (paikalliskunnat) toimivia kuntia. Esimerkiksi paikallisella tasolla toimivia kuntia on kaikkiaan kuutta eri tyyppiä.

Kuntaa vastaavan paikallishallinnon yksikön nimitys vaihtelee maittain. Pohjoismaissa (myös Suomessa ruotsin kielessä) ja muualla Euroopassa käytetään usein sanaa kommun tai vastaavaa (< lat. communis 'yhteinen').

Kuntien väkiluku ja pinta-ala vaihtelevat suuresti. Esimerkiksi Helsinki on väkimäärältään Suomen suurin kunta (657 674 asukasta, vuonna 2020). Pinta-alaltaan Suomen suurin kunta on Inari, jonka pinta-ala on 17 333,89 km². Pinta-alaltaan maailman suurimmat kunnat sijaitsevat Grönlannissa ja Pohjois-Kanadan harvaanasutuilla alueilla. Esimerkiksi Kanadan Québecissä sijaitsevan Baie-Jamesin kunnan pinta-ala on 297 330 km², joten se on pinta-alaltaan suurempi kuin esimerkiksi Iso-Britannia. Myös kuntien kaupunkimaisuusaste vaihtelee, jotkut kunnat ovat rakenteeltaan maaseutumaisia ja hyvin harvaan asuttuja, kun taas osa kunnista on kaupunkimaisia ja tiheään asuttuja. Esimerkiksi Helsingin väestötiheys on yli 3000 as./km², mutta Savukosken vain 0,16 as./km².

•  
  Alankomaiden kunnat
•  
  Albanian kunnat
•  
  Belgian kunnat
•  
  Burundin kunnat
•  
  Englannin hallintopiirit
•  
  Espanjan kunnat
•  
  Färsaarten kunnat
•  
  Grönlannin kunnat
•  
  Islannin kunnat
•  
  Italian kunnat
•  
  Kreikan kunnat
•  
  Liettuan kunnat
•  
  Norjan kunnat
•  
  Portugalin kunnat
•  
  Puolan kunnat
•  
  Ranskan kunnat
•  
  Ruotsin kunnat
•  
  Saksan kunnat
•  
  Suomen kunnat
•  
  Sveitsin kunnat
•  
  Tanskan kunnat
•  
  Viron kunnat

• Suomen kunnat
• Kuntajakolaki
• Luettelo Suomen kuntamuutoksista
• Kuntauudistus
• Kunnallisvaalit
• Pitäjä

• Itkonen, Erkki (toim.): Suomen sanojen alkuperä A–K. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1992. ISBN 951-717-692-9
• Mäkelä, Mika – Retti, Pirkko (toim.): Suomen taskuatlas. Suomen kunnat 1917–2009. Atlas Art, 2008.
• Oulasvirta, Lasse: Kuinka kunta toimii. 4. uud. p. Helsinki: Kuntakoulutus, 1996. ISBN 952-9843-05-4
• Ryynänen, Aimo: Kuntauudistus ja itsehallinto. Tampere University Press, 2008.
• Sotarauta, Markku: Kohti epäselvyyden hallintaa. Acta Futura Fennica 6.

• Kuntalaki Finlex. Edita ja Oikeusministeriö. Arkistoitu 23.2.2017. Viitattu 9.11.2010.
• Kunnallisalan kehittämissäätiö