Cavalierkingcharlesinspanieli

Cavalierkingcharlesinspanieli on pieni, sopusuhtainen, viehkeä ja tasapainoinen koira. Kallo on miltei tasainen korvien välistä. Sieraimet ovat mustat. Kuono on muodoltaan kauniisti kapeneva, mutta suippokuonoisuus ei ole toivottavaa. Huulet ovat hyvin kehittyneet, leuat vahvat ja purenta leikkaava. Silmät ovat suuret, tummat ja pyöreät, eivät ulkonevat, ja ne sijaitsevat kaukana toisistaan. Korvat ovat pitkät ja runsashapsuiset, korkealle kiinnittyneet. Häntä on hyvin kiinnittynyt ja iloisesti kannettu. Sen asento ei saa nousta paljon selkälinjan yläpuolelle. Hännän typistäminen on Suomessa kielletty. Joissakin maissa typistys on sallittu, mutta hännästä ei saa poistaa yhtä kolmasosaa enempää.^[3]

Säkäkorkeus on noin 30–35 cm^lähde? ja paino 5,4–8 kg – toivottavaa on näiden äärirajojen väliin asettuva pienikokoinen, sopusuhtainen koira^[3]. Monet yksilöt, varsinkin isokokoisemmat urokset, painavat kuitenkin usein enemmän.^lähde?

Turkki on pitkä, silkkinen ja hapsukas. Hieman laineikkuutta sallitaan rotumääritelmän mukaan, mutta ei kiharuutta.^[3] Turkkia ei kuuluisi trimmata lainkaan^[3], mutta nykyisin näyttelyissä monet saattavat siistiä hieman mahakarvoja sekä tassuhapsuja^lähde?. Rodussa hyväksytyt väritykset ovat tricolour, blenheim, ruby ja black and tan.^[3]

• Tricolour: Toiseksi yleisin värimuunnos. Musta punaisin merkein sekä valkokirjava, väritys selvästi rikkonainen.
• Ruby: Harvinaisin värimuunnos. Yksivärinen syvän punainen. Valkoiset merkit eivät ole toivottuja.
• Blenheim: Yleisin värimuunnos. Selvästi rikkonaiset kastanjanruskeat merkit helmenvalkealla pohjalla. Pään merkit ovat symmetriset siten, että korvien väliin jää tilaa vinoneliölle tai täplälle, ns. "blenheim-laikulle" (Blenheim Spot^[4]), joka on toivottu ominaisuus. Legendan mukaan laikku olisi syntynyt siitä, että Sarah Churchill painoi hermostuneena peukalonsa kantavana olleen narttunsa otsaan, ja kun tämä synnytti, oli jokaisella pennulla otsallaan punainen peukalonjälki.^[5]
• Black and tan: Merkkivärinen. Mustan värin tulee olla korpinmusta, punaruskeiden merkkien tulee näkyä silmien yläpuolella, poskissa, korvalehden sisäpuolella, eturinnassa, raajoissa ja hännän alapuolella. Punaruskean värin tulisi olla kirkas. Valkoiset merkit eivät ole toivottuja.^lähde?

•  
  Blenheim
•  
  "Blenheim Spot"
•  
  Tricolour
•  
  Black & tan
•  
  Ruby

Luonteeltaan cavalierkingcharlesinspanielit ovat yleensä iloisia, ystävällisiä, seurallisia ja miellyttämisenhaluisia. Lisäksi ne ovat lempeitä, reippaita ja ehdottoman pelottomia.^[3] Osa koirista on arkoja, mutta niitä ei kuulu käyttää jalostukseen.^[6] Cavalierit soveltuvat lapsiperheisiin.^lähde?

Cavalierkingcharlesinspanieleita on luonnetestattu vuoden 2015 toukokuuhun mennessä Suomessa 1 600 koiraa. Tulokset ovat hyvin vaihtelevia. Alin saavutettu pistemäärä oli –99 ja korkein 240.^[7]

Cavalierkingcharlesinspanieli polveutuu eurooppalaisista kääpiöspanieleista, joita on ollut jo 1400-luvulla. Cavalierkingcharlesinspanielin näköisiä koiria on kuvattu lemmikkeinä maalauksissa jo 1400- ja 1500-luvuilla, vaikka alun perin spanielit olivat metsästyskoiria. Johdonmukainen jalostustyö aloitettiin Englannissa kuitenkin vasta 1600-luvulla.^lähde?

Black & tan -värimuunnos oli 1600-luvulla erityisesti kahden brittiläisen kuninkaallisen, kuningas Kaarle I:n ja hänen poikansa Kaarle II:n suosiossa. Aikalaisten merkintöjen mukaan Kaarle II vietti ennemmin aikaansa koiriensa parissa kuin keskittyi valtakunnan hallitsemiseen.^[2]

1700-1800-luvuilla rodun harrastajiin lukeutui puolestaan Marlboroughin perhe, jonka Blenheim-palatsista heidän kasvattamansa punavalkoinen värimuunnos on saanut nimensä.^[2] Eläintieteilijä Desmond Morriksen mukaan kyseinen muunnos olisi kuitenkin jalostettu jo 1600-luvulla, polveutunut alun perin espanjalaisista koirista ja kehitetty cockerspanielin kaltaisten metsästysspanieleiden kääpiöversioksi. John Churchillin, Marlboroughin ensimmäisen herttuan, sanotaan ottaneen blenheim-spanielin mukaansa maskotikseen osallistuessaan Blenheimin taisteluun.^[5]

Tricolor, niin sanottu "prinssicharlesinspanieli" oli yksi rodun myöhäisemmistä versioista, joka syntyi viktoriaanisella aikakaudella. Se oli mahdollisesti syntynyt black&tan- ja blenheim-muunnosten välisestä risteytyksestä. Edwin Landseerin maalaus The Cavalier's Pet vuodelta 1845 kuvaa yhtä yksilöä. Kennel Club:n kantakirjaan tämä tricolor muunnos merkittiin ensikerran vuonna 1892. Vuonna 1923 jäljellä olleet yksilöt yhdistettiin kingcharlesinspanieli-rotuun yhtenä sen neljästä värimuunnoksesta.^[8]

1880-luvulla blenheim- ja black&tan-muunnokset risteytettiin keskenään, mistä syntyi yksivärisen punaruskea ruby-värimuunnos. Sitä ennen kaikki ruby-väriset pennut oli tapettu, koska niitä ei oltu vielä tuolloin haluttu. Alun perin "rubyspanieleilla" oli lyhyempi karvapeite kuin muilla muunnoksilla. Lisäksi korvat olivat usein liian lyhyet ja runko liian pitkä muihin verrattuna. Vielä 1910-luvulla joissain koirakirjoissa rubylle oli erillinen kappaleensa. Vuonna 1923 jäljellä olleet yksilöt yhdistettiin kingcharlesinspanieli-rotuun yhtenä sen neljästä värimuunnoksesta.^[8]

Cavalierkingcharlesinspanielin kantamuoto eri väriversioineen oli pitkään Ison-Britannian kuningashuoneen suosiossa, aina 1800-luvun alkuun asti. 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa alettiin kuitenkin suosia lyhytkuonoisempia koiria, minkä vuoksi paikallisia kääpiöspanieleja risteytettiin aasialaisten kääpiökoirien - todennäköisesti japanese chinin ja mopsin kanssa. Näin syntyi uusi, nykyään kingcharlesinspanielina tunnettu rotu, jolla oli kupolimaisempi pää, litteämmät kasvot ja lyhyempi kuono. Uuden variaation saavuttaessa suosiota alkuperäinen cavalierkingcharlesinspanieli hävisi lähes kokonaan.^[2] Kuitenkin vielä 1900-luvun alussa pidempikuonoista spanielia kasvatettiin Blenheim-palatsissa, jossa se pyrittiin säilyttämään alkuperäisentyyppisenä. Palatsin kasvattajat alkoivat myös kutsua versiotaan "Marlboroughin blenheim-spanieliksi" ja "marlboroughinspanieliksi", erotuksena yleistyneeseen lyhytkuonoiseen ja litteäkasvoiseen versioon.^[5]

Uudelleen alkuperäistä rotua alettiin elvyttää 1920-luvulla, kun senaikaiset koiraharrastajat päättivät selvittää, oliko jossain vielä olemassa vanhantyyppisiä, englantilaisten kartanoiden vanhoissa maalauksissa kuvattuja kääpiöspanieleita. Erityisen ratkaisevassa roolissa oli amerikkalainen Roswell Eldridge, joka tarjosi rahapalkinnon kasvattajille, jotka onnistuisivat uudelleen jalostamaan "vanhantyyppisen blenheim-spanielin". Rahan motivoimat kasvattajat saivatkin luotua uudelleen rotutyypin, joka nimettiin sittemmin cavalierkingcharlesinspanieliksi - termi cavalier viittaa monarkistipuolueeseen nimeltä "kavaljeerit", joka tuki Stuarteja Englannin sisällissodan aikana.^[2]

1920-luvulla kirjoitettiin myös ensimmäinen rotumääritelmä^[9], ja Suomeen ensimmäiset cavalierkingcharlesinspanielit saapuivat 1950-luvulla.^[10]

Rotujärjestön tilastojen mukaan 68 prosentilla tutkituista Suomen cavaliereistä on selkäytimen ontelotauti eli syringomyelia. Sairaus johtuu yleensä koiralle jalostetusta ahtaasta kallosta eli Chiarin epämuodostumasta, joka on todettu 94 prosentilla Suomen cavaliereistä. Vain yhdellä prosentilla koirista ei todettu epämuodostumaa ja loput kyselyyn vastanneet eivät olleet tutkituttaneet koiriaan. Epämuodostumaan tai syringomyeliaan sairastuneista koirista noin 35 prosenttia saa näkyviä oireita.^[6]

Epämuodostumassa pikkuaivot eivät mahdu kalloon, vaan ne työntyvät selkäydinkanavaan. Kun selkäydinnesteen kierto häiriytyy, se pakkautuu selkäytimen sisälle muodostaen ontelon (syringomyelia), mikä aiheuttaa selkäydinvaurioita. Myös pikkuaivot painavat aivorungon tuntotumakkeita, joihin kerätään tuntotietoa pään alueelta.^[6]

Ensimmäiset oireet havaitaan koiran ollessa 6 kk – 6 vuoden ikäinen. Koiralle aiheutuu suurta hermokipua etenkin kaularankaan ja lopulta liikkumishäiriöitä. Kaula- tai selkäranka saattaa kääntyä mutkalle ja koiralla voi olla jalkojen heikkoutta tai koordinaatiohäiriötä. Sairastunut voi raapia päätään tai kaulaansa toispuolisesti koskematta ihoaan (nk. ilmakitararaapiminen). Koira saattaa olla yliherkkä kosketukselle, rapsuttaa niskaansa tai korvaansa etenkin lenkillä, hangata päätään maahan tai äännellä vaihtaessaan asentoaan äkillisesti.^[6]

Suomessa tutkituista koirista 50,2 % sairastaa erittävää välikorvan tulehdusta (PSOM). Sairaus johtuu cavaliereille jalostetusta brakykefaalisesta oireyhtymästä eli lyhyestä kuonosta ja kallosta. Lyhytkuonoisilla on kapeampi nielu, mikä altistaa nesteen keräytymiselle välikorvaan, jolloin seurauksena on tulehdusta. Tulehdus taas voi aiheuttaa kuuroutta, tasapaino-ongelmia ja kipua, tai se voi olla oireeton. Oireet ovat usein samankaltaisia kuin syringomyeliassa. Tulehdusta voi lievittää väliaikaisesti hoidolla.^[6]

Oslon käräjäoikeus antoi 31.1.2022 tuomion, jonka mukaan englanninbulldogin ja cavalierkingcharlesinspanielin kasvattaminen on Norjan eläinsuojelulain 25 §:n vastaista.^[11] Suomen Kennelliiton edustaja arvelee, että rotu siirtyy pimeille markkinoille, koska kiellettiin vain Norjassa kasvattaminen Norjan kennelliiton alaisuudessa rekisteröityinä. Kennelliiton mukaan rotua voi siten tuoda maahan ja kasvattaa järjestäytyneen toiminnan ulkopuolella.^[12]

Syringomyelia johtuu useista geeneistä ja periytyy noin 81 prosentin todennäköisyydellä.^[13] Suomen rotujärjestön mukaan sairauden yleisyyden takia jalostukseen ei ole mahdollista valita vain terveitä koiria. Sen mukaan on epätodennäköistä, että syringomyeliasta päästään kokonaan eroon jalostuksella, vaan vakavimpien muutosten esiintymistä pitää rajoittaa.^[6] Osa tutkijoista on esittänyt, että cavalier-rodun ylläpitäminen pitää eläinsuojelurikoksena kieltää kokonaan.^[14] Cavalier kuuluu Suomessa perinnöllisten sairauksien vastustamisohjelmaan sydän-, polvi- ja silmätutkimusten osalta.^[15] Kaikkia jalostuscavaliereita ei kuitenkaan tarvitse tutkia syringomyelian varalta magneettikuvauksella, vaan ainoastaan toinen vanhemmista. Urokselle myös hyväksytään ennen tutkimuksia kolmen ja nartulle yhden pentueen teko.^[16]

Noin kolmasosa kymmenen vuotta täyttäneistä cavaliereistä sairastaa erästä sydämen läppävikaa (krooninen hiippaläpän myksomatoosi rappeuma (MVD). Urokset sairastuvat narttuja aikaisemmassa vaiheessa. Sairaus aiheuttaa sydämen vajaatoimintaa, joka ilmenee etenkin illalla ja aamulla yskänä, hengenahdistuksena, vähentyneenä rasituksen sietona, väsymisenä, laihtumisena ja pyörtyilynä. Vajaatoiminta hoidetaan pysyvällä lääkityksellä. Koska sairaus on perinnöllinen, sairastuneita koiria ei tule käyttää jalostukseen. Jalostuksessa on huomioitava koirien sukulaisten tulokset. Myös sukulaisten tulisi olla vähintään seitsenvuotiaiksi asti virallisesti tutkittu.^[6]

Suomessa tutkituista 450 cavalierista 3,3 % sairastaa jaksoittaista kaatumissairautta eli episodic falling -oireyhtymää (EF) ja 21,1 % kantaa sairautta aiheuttavaa geenimuunnosta. Suuremman sisäsiitoksen takia yksivärisistä koirista sairaita on kuusi prosenttia ja kantajia 35,2 %. Sairaus puhkeaa 3−7 kuukauden iässä ja ilmenee kohtauksina, jotka koira saa kiihtyessään tai stressatessaan. Sairastuneen lihasjännitys kohoaa äkisti, eikä se kykene rentouttamaan lihaksiaan. Koira saattaa seistä tai kävellä epänormaalisti ja kaatua sitten eteenpäin tai sivulle sekuntien tai minuuttien ajaksi mutta on samalla tajuissaan. EF-sairasta koiraa ei saa altistaa stressille.^[6]

4,7 % Suomessa tutkituista cavaliereistä kantaa geenimuunnosta, joka aiheuttaa CC/DE-tautia eli kiharakarvaisuutta ja kuivasilmäisyyttä. Sairastuneita koiria ei todettu. Oireyhtymän oireita ovat pennun kutiava ja hilseilevä iho, halkeilevat ja aristavat anturat, epämuodostuneet kivuliaat kynnet, kihara ja katkeileva harva turkki ja arat ja vetistävät silmät. Tautia kantavia koiria ei saa risteyttää.^[6] Cavalierien riski sairastua kuivasilmäisyyteen on yli satakertainen moniin muihin rotuihin verrattuna^[17].

Vuonna 2009 syntyneiden koirien polvinivelistä on tutkittu 33 prosenttia. Yhdeksällä prosentilla koirista havaittiin eriasteista polvilumpion sijoiltaan menoa eli patellaluksaatiota. Silmät tutkittiin 32 prosentilta koirista. Eriasteisia silmäsairauksia löytyi 37 prosentilta tutkituista koirista. Yleisin vaiva oli ripsirivin sisäpuolelta luomen reunasta kasvavat ylimääräiset ripset (distichiasis). Ne voivat olla joko vaarattomia tai vaurioittaa sarveiskalvoa, jos ne ovat sisäänpäinkääntyneitä ja kovia.^[6]

Rodun parissa on keskusteltu roturisteytysprojektista jo useamman vuoden ajan, ja kesäkuussa 2023 Suomen Kennelliitto hyväksyi projektin. Risteytettäviksi roduiksi valittiin beagle, japaninpystykorva, papillon, phalène, tanskalais-ruotsalainen pihakoira, tiibetinterrieri ja (keskikokoinen) villakoira.^[18] Suomen Japaninpystykorvayhdistys ei kuitenkaan toistaiseksi suosittele japaninpystykorvaurosten käyttämistä roturisteytykseen cavalierin kanssa, koska he haluavat ensin tarkemman selvityksen risteytyksen tavoitteiden ja uroksille asetettujen kriteerien suhteen.^[19] Ensimmäinen roturisteytyspentue syntyi 1. syyskuuta 2023, jossa isänä oli kolmivärinen beagle ja emänä blenheim cavalier. Kaikki kolme pentua ovat kolmivärisiä.^[20]

Cavalierkingcharlesinspanieli on miellyttämisenhaluisena rotuna sopiva harrastuskoira esimerkiksi tokoon, jossa se on saavuttanut kohtalaisia tuloksia. Tokossa pisimmälle pärjänneet cavalierkingcharlesinspanielit kisaavat toiseksi ylimmässä eli voittajaluokassa. Rotu sopii hyvin myös agilityyn, jossa kilpailevat ovat parhaimmillaan saavuttaneet Suomen agilityvalion arvon. FI AVA -tittelin saavuttaneita rodun edustajia on Suomessa kymmenkunta, pari on menestynyt jopa kansallisella tasolla erinomaisesti.^lähde?

Näyttelyissä cavalier esitetään ravissa siten, että esittäjä kävelee reippaasti. Maassa koira seisotetaan vapaasti, pöydällä kaulaimesta ryhdikkäänä pitäen. Ihanteena on, että koiran selkä on kaartunut ja häntä heiluu.^lähde?

• Kingcharlesinspanieli

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta cavalierkingcharlesinspanieli Wikimedia Commonsissa

• Suomen Cavalier Kingcharlesinspanieliyhdistys ry
• Rotumääritelmä (Suomen Kennelliitto, pdf)