Benetton Formula

Benetton Group ilmestyi F1-sarjaan alun perin Tyrrell-tallin sponsorina vuonna 1983. Vuonna 1984 se sponsoroi Alfa Romeota ja vuonna 1985 Toleman-tallia. Benetton Formula Ltd. muodostui vuoden 1985 lopussa, kun Benettonin perhe osti Toleman-tallin. Tallin ensiesiintyminen F1:ssä oli kaudella 1986. Talli aloitti BMW:n moottoreilla, mutta vaihtoi ne esikoiskautensa jälkeen Fordin moottoreihin.

Benetton kilpaili kaudesta 1986 kauteen 1995 Britannian lisenssillä. Benettonin perhe kuitenkin halusi, että talli kilpailisi Italian lipun alla. Niinpä kaudesta 1996 aina tallin viimeiseen kauteen 2001 asti se kilpaili Italian lipun alla. Italian kansallislaulu soitettiin voiton päätteeksi kuitenkin vain kerran, sillä vuosina 1996–2001 talli saavutti vain yhden voiton.

Kausi 1986 oli Benettonin ensimmäinen Formula 1 -sarjassa. Kuljettajina toimivat italialainen Teo Fabi ja itävaltalainen Gerhard Berger. Fabi oli kilpaillut edellisellä kaudella Tolemanilla ja Berger Arrowsilla. Talli käytti esikoiskaudellaan B196-autossaan nelisylinterisiä puolitoistalitraisia BMW M12 -turbomoottoreita ja Pirellin renkaita.

Heti ensimmäisessä kilpailussa Brasilian GP:ssa Berger onnistui ajamaan sijalle kuusi. Sijoituksellaan hän avasi tallin pistetilin yhdellä pisteellä. Samaisessa kilpailussa Fabi onnistui ajamaan maaliin kymmenentenä, tosin viisi kierrosta voittajalle jääneenä. Lisäksi hän oli viimeinen sijoituksen saanut kuljettaja, sillä viisitoista kuljettajaa keskeytti kilpailussa.

Kauden toisessa kilpailussa Espanjan GP:ssä sekä Fabi että Berger ajoivat pisteille. Fabi oli kilpailun viides ja Berger kuudes. Kuten edellisessäkin kilpailussa, myös tässä pistesijoille ajamisia helpotti huomattavasti monen muun kuljettajan keskeyttäminen. Maaliin kun ajoi vain kahdeksan kuljettajaa.

San Marinon GP:ssä Berger saavutti tallin ensimmäisen palkintosijan. Hän sijoittui kilpailussa kolmanneksi yhden kierroksen voittajalle hävinneenä. Kilpailuun hän lähti yhdeksännestä lähtöruudusta.

Hyvän alkukauden jälkeen Benetton-kuljettajat alkoivat keskeyttää kilpailuissa. Useimmiten syynä olivat tekniset ongelmat kuten moottoririkot ja vaihdelaatikko-ongelmat. Kanadan GP:stä Britannian GP:hen sekä Berger että Fabi keskeyttivät neljässä perättäisessä kilpailuissa.

Itävallan GP:n aika-ajoissa Fabi onnistui saavuttamaan tallin ensimmäisen paalupaikan. Kaiken lisäksi Berger ajoi ruutuun kaksi. Tallin eturivin valtaus oli tallille samalla ensimmäinen. Tallin epäonneksi Fabi joutui keskeyttämään kilpailun moottorin hajottua. Hän ehti ajaa kilpailusta 17 kierrosta 52:sta. Lisäksi Berger sijoittui juuri ja juuri pisteiden ulkopuolelle sijalle seitsemän. Pisteitä ei kilpailusta ei siis tullut, vaikka aika-ajojen perusteella oli odotettavissa hyvää tulosta.

Fabin hyvä aika-ajovauhti jatkui Italian GP:ssä, jossa hän niin ikään ajoi paalupaikalle. Berger ajoi itsensä neljänteen ruutuun. Fabi joutui taas kerran keskeyttämään. Tällä kertaa rengasrikkoon kierroksella 45. Kilpailun positiivinen asia kuitenkin oli se, että Berger sijoittui viidenneksi ja saavutti kaksi MM-pistettä. Edellisestä pistesijoituksesta oli kulunut kymmenen kilpailua.

Kauden kohokohdaksi muodostui kauden toiseksi viimeinen kilpailu, Meksikon GP. Neljännestä ruudusta lähtenyt Berger onnistui voittamaan kilpailun noin 25 sekunnin erolla hallitsevaan maailmanmestariin Alain Prostiin. Voitto oli niin Bergerille kuin tallillekin uran ensimmäinen. Fabi sen sijaan joutui keskeyttämään kilpailun alkuvaiheilla jälleen moottorin hajottua.

Kaudella 1986 Benetton saavutti pisteitä yhteensä 19. 17 pisteistä oli Bergerin ajamia ja loput kaksi Fabin. Talli sijoittui valmistajien MM-sarjassa sijalle kuusi.

Kaudella 1987 Teo Fabi jatkoi tallin kuljettajana ja hänen rinnalleen palkattiin belgialainen Thierry Boutsen, kun Gerhard Berger siirtyi Ferrarille.^[1] B187-autossa oli nyt voimanlähteenä kuusisylinterinen Ford TEC -turbomoottori.^[2] Rengastoimittajaksi vaihtui Goodyear, kun Pirelli vetäytyi sarjasta.

Tulosten valossa kausi alkoi hieman edelliskautta paremmin, kun Boutsen ajoi avauskilpailussa Brasilian GP:ssa viidenneksi startattuaan kuudennesta lähtöruudusta. Sijoituksestaan hän ansaitsi kaksi MM-pistettä. Fabin lupaavasta neljännestä lähtöruudusta alkanut kilpailu päättyi jo kymmenennellä kierroksella turboahtimen rikkoonnuttua.^[3]

Seuraavan kerran talli ylsi pistesijoille vasta kauden kuudennessa kilpailussa Ranskan GP:ssa. Fabi ajoi seitsemännestä lähtöruudusta maaliin viidentenä, mutta hän tosin jäi kilpailun voittaneesta Nigel Mansellistä yli kolme kierrosta. Viidennestä lähtöruudusta matkaan lähteneen Boutsenin kilpailu päättyi jo viidennen kerran peräkkäin teknisiin ongelmiin. Tällä kertaa Ford-moottori petti 32. kierroksella.^[4] Seuraavaksi ajetussa Britannian GP:ssa Fabi vastasi tallin parhaasta ajosuorituksesta, kun hän saavutti viimeisen pistesijan ajamalla maaliin kuudentena. Boutsen onnistui katkaisemaan keskeytysputkensa sijoittumalla lopputuloksissa Fabin jälkeen seitsemänneksi. Kärjen vauhtiin talli ei kuitenkaan yltänyt, sillä Fabi jäi voittajasta kaksi- ja Boutsen kolme kierrosta.^[5]

Unkarin GP:ssa Boutsen onnistui saavuttamaan pistesijan seitsemän kilpailun tauon jälkeen. Seitsemännestä lähtöruudusta alkanut kilpailu päättyi lopulta hyvään neljänteen sijaan, josta hän saalisti kolme MM-pistettä. Fabin kilpailu päättyi keskeytykseen 15. kierroksella vaihdelaatikon petettyä.^[6] Seuraavaksi vuorossa oli Itävallan GP, josta muodostui tallin kauden paras kilpailu. Aika-ajoissa tallin kuljettajat hankkivat hyvät lähtöruudut, kun Boutsen oli neljäs ja Fabi viides. Kilpailun alussa Boutsen ajoi parhaimmillaan toisena, mutta varikkokäynti pudotti hänet palkintosijoilta. Lopputuloksissa hän oli neljäs. Fabi kuitenkin vastasi vielä paremmasta sijoituksesta, kun hän ylsi ensimmäistä kertaa kauden aikana palkintokorokkeelle ollen kolmas. Talli saavutti menestyksekkäästä kilpailusta seitsemän MM-pistettä.^[7] Boutsen onnistui jatkamaan pisteputkensa kolmen kilpailun mittaiseksi Italian GP:ssa. Hän starttasi kilpailuun kuudennesta lähtöruudusta ja kilpailussa pystyi nousemaan yhden sijan ollen lopputuloksissa viides. Fabin vauhti riitti kilpailussa seitsemänteen sijaan.^[8] Portugalin GP:ssa Fabi vastasi tallin pisteputken jatkumisesta neljän kilpailun mittaiseksi. Aika-ajoista hän hankki itselleen vaisun kymmenennen lähtöruudun, mutta kilpailussa onnistui nousemaan neljänneksi.^[9]

Meksikon GP:hin tallin kuljettajat hankkivat aika-ajoissa hyvät lähtöruudut. Boutsen oli neljäs ja Fabi kuudes. Boutsenin kilpailu sai kuitenkin ikävän lopun, kun hänen autonsa sähköt pettivät 16. kierroksella. Fabi kuitenkin onnistui ajamaan pisteille viidenneksi, vaikka hän jäikin kärjelle yli kaksi kierrosta.^[10] Seuraavaksi ajetussa Japanin GP:ssa Boutsen jäi viidenneksi startattuaan kilpailuun kolmannesta lähtöruudusta. Fabi joutui keskeyttämään kilpailun moottoririkkoon.^[11] Kauden päättäneestä Australian GP:sta Boutsen saavutti viimein kauden ensimmäisen palkintosijansa, kun hän ajoi maaliin kolmantena.^[12]

Valmistajien MM-sarjassa Benetton sijoittui 28 pisteellä viidenneksi.^[13] Heikon alkukauden jälkeen tulokset alkoivat parantua, kun auton ja moottorin luotettavuus kehittyi loppukautta kohti. Kuitenkin tallin autolla keskeytettiin 16 kertaa.^[14]

Kaudelle 1988 Benetton sai käyttöönsä vapaastihengittävät Fordin V8-moottorit. Kuljettajaosastolla tapahtui muutoksia kun Teo Fabi lopetti F1-uransa. Teo Fabin tilalle palkattiin 29-vuotias, niin ikään italialainen Alessandro Nannini. Toisena kuljettajana jatkoi edelliskauden tapaan Thierry Boutsen.

Kauden aikana Benettonin autojen luotettavuus kasvoi huomattavasti edellisiin kausiin verrattuna, ja molemmat kuljettajat saavuttivat palkintosijoja. Boutsen sijoittui kolmanneksi viidesti ja Nannini kahdesti. Belgian osakilpailussa molemmat Benettonit hylättiin polttoaine-epäselvyyksien vuoksi. Kilpailussa Benettonit sijoittuivat kolmanneksi ja neljänneksi.

Kauden päätteeksi Benettonin kuljettajat sijoittuivat molemmat kymmenen parhaan joukkoon. Boutsen oli MM-sijoituksissa neljäs ja Nannini kymmenes.

Thierry Boutsen jätti tallin kauden 1988 lopussa joten kaudelle 1989 Benetton palkkasi englantilaisen Johnny Herbertin. Uusi Benetton-kuljettaja tekikin sensaatiomaisen debyytin ajamalla heti avauskilpailussaan neljänneksi. Tallitoveri Nannini täydensi hyvää aloituskilpailua ajamalla kuudenneksi. Valitettavasti Herbert ei kyennyt jatkamaan hyviä suorituksiaan ja jäi ilman pisteitä kolmessa seuraavassa kilpailussa. Tallitoveri Nannini sen sijaan sijoittui Herbertiä paremmin kaikissa kilpailuissa avauskilpailun jälkeen. Nannini saalisti myös yhden palkintosijan San Marinon GP:stä ja nelostilan Meksikon GP:stä. Sarja katkesi USA:n osakilpailussa kun Nannini joutui keskeyttämään aikaisemmin kolarissa autoon tulleiden vaurioiden vuoksi. Herbert sen sijaan oli viides. Hyvästä sijoittumisesta huolimatta Johnny Herbertin viimeiseksi jääneessä Benetton-kilpailussa Herbert karsiutui itse kilpailusta. Nannini sen sijaan hylättiin koska hän ajoi varikolla punaisia valoja päin, koska hän yritti mennä vaihtamaan renkaita ennen lähtöä. Nigel Mansell hylättiin samasta syystä.

Seuraavaan kilpailuun Herbertin korvasi italialainen Emanuele Pirro, joka sijoittui debytissään yhdeksänneksi. Nanninin tulos oli tällä kertaa keskeytys jousituksen hajottua. Nannini katkaisi pisteettömien kilpailuidensa sarjan seuraavassa kilpailussa tulemalla maaliin kolmantena. Kuljettajavaihdoksesta huolimatta Benettonin ykköskuljettaja oli Nannini, jota kuitenkin vaivasivat ajoittaiset keskeyttämiset. Nanninin kauden loppua voidaankin pitää erikoisena. Aina kun italialainen ajoi maaliin, hän sijoittui pisteille. Belgiassa sijoitus oli viides ja Portugalissa neljäs. Espanjassa Nannini sen sijaan keskeytti, mutta kilpailua seuranneessa Japanin osakilpailussa Nannini otti uransa avausvoiton. Nannini tosin sai voittonsa vasta kun kilpailun alun perin voittanut Ayrton Senna hylättiin hänen saatuaan työntöapua kolaroituaan Alain Prostin kanssa. Nannini ajoi vielä kauden päätöskilpailussa toiseksi. Tallin toinen kuljettaja, Pirro sen sijaan ei juurikaan saavuttanut menestystä vaan hänen kautensa ainoat pisteet irtosivat niin ikään kauden päätöskilpailussa.

Kauden lopussa Benetton sijoittui valmistajien MM-taulukossa neljänneksi. Kuljettajista Nannini oli kuljettajien MM-taulukossa sijalla 6, Pirro sijalla 23 ja alkukauden tallissa ajanut ja kauden Tyrrelillä päättänyt Johnny Herbert sijalla 14.

Kaudelle 1990 Benetton lähti kuljettajinaan Alessandro Nannini ja kolminkertainen Formula 1 -maailmanmestari Nelson Piquet. Jo alusta pitäen oli selvää, että kokenut Piquet tulisi toimimaan tallin ykköskuljettajana. Piquet aloittikin kauden kolmella perättäisellä pistesijoituksella kunnes hänet hylättiin kauden neljännessä Monacon GP:ssä. Diskaukseen päättyneen kilpailun jälkeen Piquet ajoi pisteille kaikissa kilpailuissa paitsi kahdessa keskeytykseen päättyneessä (Saksan ja Espanjan osakilpailut). Italiassa Piquetin sijoitus oli yhdeksäs. Piquet päätti kauden kahteen perättäiseen voittoon Japanissa ja Australiassa

Tallikaveri Nannini niin ikään saavutti hyviä sijoituksia kauden aikana. Nannini oli palkintokorokkeella kolmesti kauden aikana. Pistesijoja sen sijaan ei ollut läheskään niin montaa kuin tallitoveri Piquetilla. Tästä huolimatta Nanninin kauden paras sijoitus oli Saksan osakilpailussa saavutettu toinen tila. Nanninin formulaura päättyi traagisesti hänen loukkaannuttuaan helikopterionnettomuudessa Espanjan osakilpailun jälkeen. Nanninin korvasi Benettonilla kauden kahteen viimeiseen kilpailuun brasilialainen Roberto Moreno, joka oli ajamassa Benettonin historian ensimmäistä kaksoisvoittoa Japanin osakilpailussa. Australiassa Morenon sijoitus oli seitsemäs.

Kaudelle 1991 Benetton lähti kuljettajakaksikolla Moreno-Piquet, jolla se oli päättänyt kauden 1990. Benetton aloitti kauden mieluisasti Yhdysvalloissa kun Piquet sijoittui hienosti kolmanneksi. Moreno sen sijaan keskeytti kilpailun kolaroituaan kierroksella 49. Kilpailua seuranneessa Brasilian osakilpailussa Piquet sijoittui kotiyleisönsä mieliksi viidenneksi Morenon ollessa seitsemäs. San Marinossa Benettoneilla ei mennyt hyvin. Piquet keskeytti kierroksella yksi ajettuaan ulos radalta. Morenon sijoitus oli vaatimaton 13.

Monacossa Moreno ajoi hyvin ja tuli maaliin neljäntenä. Piquet jatkoi keskeyttämisputkeaan keskeyttämällä kilpailun ensimmäisellä kierroksella jousituksen hajottua. Kanadassa asetelmat kuitenkin kääntyivät päälaelleen kun Piquet otti kilpailussa uransa viimeiseksi jääneen voiton tallitoveri Morenon keskeyttäessä. Kanadan jälkeen Piquet jatkoi ailahtelevia suorituksiaan ja keskeytti Meksikossa mutta Ranskassa sijoitus oli kahdeksas. Tallitoveri Moreno oli Meksikon osakilpailussa viides mutta Ranskan ja Britannian osakilpailuissa tuloksena oli keskeyttäminen.

Piquet sen sijaan keskeytti Saksassa ja Unkarissa Morenon ajaessa molemmissa kilpailuissa kahdeksanneksi. Belgiassa Benetton ajoi kauden siihenasti parhaimman kokonaissuorituksen kun sen autot tulivat maaliin perättäin kolmantena (Piquet) ja neljäntenä (Moreno).

Belgian osakilpailun jälkeen Benettonilla alkoi uusi aikakausi kun talli korvasi Roberto Morenon lupaavalla saksalaiskuljettaja Michael Schumacherilla, joka oli ajanut ensimmäisen F1-kilpailunsa Belgiassa Jordanilla. Heti seuraavassa kilpailussa Schumacher jätti taakseen kokeneen Piquetin kun molemmat Benettonit tulivat pisteille. Sama järjestys jatkui Portugalissa ja Espanjassa. Schumacher tosin keskeytti kauden kaksi viimeistä kilpailua.

Piquet päätti kautensa ajamalla Japanissa maaliin kahdeksantena ja Australiassa Piquet oli neljäs, ottaen uransa viimeiset pisteet.

Kauden lopussa Nelson Piquet ilmoitti lopettavansa kilpauransa Formula 1-sarjassa.

Kaudelle 1992 Benetton korvasi sopimuksetta jätetyn Piquet'n englantilaisella Martin Brundlella. Michael Schumacher jatkoi tallissa. Brundlen osalta kausi alkoi heikosti sillä hän keskeytti kauden neljä ensimmäistä kilpailua. Schumacher sen sijaan oli neljäs kauden avanneessa Etelä-Afrikan osakilpailussa. Sama pistetahti jatkui Etelä-Afrikkaa seuranneessa Meksikon osakilpailussa kun Schumacher otti uransa ensimmäisen palkintokorokesijan olemalla kolmantena. Sama sijoitus toistui heti perään Brasiliassa ja Espanjassa Schumacher oli peräti toinen. Belgiassa Schumacher ajoi Benettonin kauden ainoan voiton.

Schumacherin pisteputki katkesi viidentenä ajetussa San Marinon osakilpailussa. Tallitoveri Martin Brundle sen sijaan avasi pistetilinsä ajamalla maaliin neljäntenä. Brundle saavutti kakkossijan Italian osakilpailussa, jossa Schumacher oli kolmas.

Benetton sijoittui valmistajien MM-sarjan kolmanneksi 91 pisteellään.

Kaudeksi 1993 Benetton palkkasi Brundlen tilalle Riccardo Patresen Schumacherin jatkettua tallissa ykköskuljettajana. Schumacher onnistui ajamaan voittoon Portugalin kilpailussa Patresen ajettua parhaimmillaan toiseksi Unkarin kilpailussa. Schumacher saavutti kaudella tasaisia palkintosijoja sijoittuen sarjan neljänneksi 52 pisteellään. Erikoista kauden aikana oli se että Schumacher oli kauden kilpailuissa joko palkintopallilla tai keskeytti. Patrese sijoittui sarjan neljänneksi 20 pisteellään.

Benetton sijoittui MM-taulukossa jälleen kolmanneksi 72 pisteellään.

Vuosi 1994 oli Benettonin läpimurto. Schumacher voitti kauden 7 ensimmäisestä kilpailusta 6 ja sijoittui toiseksi Espanjan osakilpailussa. Kausi tasoittui, kun Schumacher sai kilpailukiellon Italian ja Portugalin osakilpailuihin jätettyään mustan lipun huomiotta Britannian GP:ssä, jolloin Williams-tallin Damon Hill nousi Schumacherin kantaan pisteissä. Mestaruus ratkesi kauden päätöskilpailussa Australiassa molempien kolaroitua keskenään.

Benettonin kakkoskuljettajina ajoivat kauden aikana Jos Verstappen, JJ Lehto ja Johnny Herbert. Verstappen onnistui ajamaan kolmanneksi Unkarin ja Belgian kilpailuissa ja Lehto kuudenneksi Kanadan kilpailussa.

Kauden aikana Benettonin epäiltiin käyttäneen kilpailuissa laittomia autoja. FIA:n tutkittua asiaa tallin autoista löydettiin kielletty lähdönkontrollilaitteisto ja muita laittomia osia. FIA ei kuitenkaan voinut todistaa, että laitteita käytettiin kilpailun aikana, joten talli sai pitää tuloksensa ilman rangaistusta. Kauden aikana varikkokäynnin yhteydessä autosta poistettiin polttoainesuodatin, mikä saattoi olla osasyynä Verstappenin varikkopaloon Hockenheimin kilpailussa. Tämä tarkoitti että autojen polttoaineenkulutus saattoi olla 10 prosenttia sääntöjen sallimaa määrää korkeampi. Tallia ei kuitenkaan rangaistu rikkeestä.

Benetton sijoittui valmistajan sarjan toiseksi 102 pisteellään Williamsin voitettua mestaruuden.

Kaudella 1995 Benetton vaihtoi Renaultin V10-koneisiin ja palkkasi Herbertin kakkoskuljettajaksi. Schumacher voitti kaudella 9 kilpailua ja voitti mestaruuden ylivoimaisesti Hillin sorruttua kauden aikana tyhmiin ajovirheisiin. Herbert onnistui voittamaan Britannian ja Italian kilpailut sijoittuen pisteissä neljänneksi. Benetton voitti valmistajien mestaruuden 132 pisteellä.

Schumacherin siirryttyä Ferrarille Benetton palkkasi kuljettajikseen Jean Alesin ja Gerhard Bergerin. Alesi saavutti kauden aikana 8 palkintosijaa parhaina tuloksina neljä kakkossijaa Brasilian, Espanjan, Saksan ja Italian kilpailuista. Berger ajoi kolmanneksi San Marinon kilpailussa ja toiseksi Britannian kilpailussa. Benetton sijoittui kolmanneksi valmistajien sarjassa 68 pisteellään. Samana vuonna Benetton alkoi edustaa Italiaa.

Kaudella 1997 Alesi ja Berger jatkoivat tallin kuljettajina. Bergerin oltua sivussa Kanadan, Ranskan ja Britannian kilpailuissa hänen tilallaan ajoi Alexander Wurz, joka onnistui ajamaan kolmanneksi Britannian kilpailussa. Saksan kilpailussa Berger ajoi Benettonin viimeisen voiton, joka jäi myös Bergerin viimeiseksi voitoksi. Berger ajoi näin ollen Benettonin ensimmäisen ja viimeisen voiton. Alesi onnistui ajamaan neljä kakkossijaa sijoittuen sarjapisteissä neljänneksi. Benetton sijoittui jälleen kolmanneksi valmistajien sarjassa.

Benettonin vaihdettua kaudella 1998 Playlifen moottoreihin talli ei saavuttanut enää menestystä. Tallipäälliköksi valittiin David Richards. Bergerin lopetettua uransa F1-sarjassa hänen tilalleen palkattiin Giancarlo Fisichella. Tallin kakkoskuljettajana ajoi Alex Wurz. Fisichella onnistui ajamaan toiseksi Monacon ja Kanadan kilpailuissa ja saavutti tallin viimeisen paalupaikan Itävallan kilpailussa, jossa hän keskeytti. Wurz sijoittui parhaimmillaan neljästi neljänneksi. Talli sijoittui viidenneksi sarjapisteissä.

Kaudella 1999 Fisichella ja Wurz jatkoivat tallin kuljettajina. Richardsin saatua potkut tallipäällikön tehtävistä hänen tilalleen valittiin Rocco Benetton. Fisichella saavutti yhden kakkossijan Kanadan kilpailusta, mikä jäi tallin kauden parhaaksi suoritukseksi. Talli sijoittui 16 pisteen turvin valmistajien sarjan kuudenneksi.

Kausi 2000 sujui samoissa merkeissä kuin edellinen kausi. Fisichella saavutti kolme palkintosijaa ollen toinen Brasilian kilpailussa. Wurz saavutti kauden aikana vain 2 pistettä ollen viides Italian kilpailussa. Benetton sijoittui valmistajan sarjan neljänneksi 20 pisteellään.

Kauden 2000 jälkeen autonvalmistaja Renault osti Benettonin tallin 120 miljoonalla dollarilla. Talli jatkoi kuitenkin kauden 2001 Benettonin nimellä. Talli käytti viimeisellä kaudellaan Renaultin V10-moottoria. Tallipäälliköksi valittiin Flavio Briatore ja tallin kakkoskuljettajana ajoi Jenson Button. Fisichella sijoittui kolmanneksi Belgian kilpailussa ja Button saavutti ainoat pisteensä Saksan kilpailusta sijoittumalla viidenneksi. Viimeisellä kaudellaan Benetton saavutti 10 pistettä sijoittuen seitsemänneksi sarjataulukossa. Kaudella 2002 talli muutti nimensä virallisesti Renault'ksi.

Lihavointi tarkoittaa paalupaikkaa, kursivointi kilpailun nopeinta kierrosta. Muut selitteet löytyvät täältä.

• The Formula One Database

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Benetton Formula Wikimedia Commonsissa