Thierry Boutsen

Boutsen voitti vuonna 1977 Formula Ford 1600 -sarjan mestaruuden ylivoimaisesti, sillä hän voitti kauden 18 kilpailusta 15. Vuonna 1979 hän siirtyi Formula 3 -sarjaan ja sijoittui kaudella 1980 sarjassa toiseksi voittaen kolme kilpailua. Boutsen siirtyi Formula 2 -sarjaan vuonna 1981, jossa hän jäi jälleen toiseksi mestaruuskamppailussa. Kaudella 1983 hän kilpaili kahdessa eri "koppiautosarjassa" ja voitti yhden kilpailun.

Boutsen aloitti F1-uransa vuonna 1983, ostettuaan puolella miljoonalla dollarilla kilpakuljettajan paikan Arrows-tallista. Ensimmäisen kilpailun Boutsen ajoi kotiyleisön edessä Belgian GP:ssa. Arrows ei kuulunut silloin sarjan nopeimpiin autoihin, mutta luotettavuus oli kohdallaan. Boutsen keskeytti vain kahdesti ajamissaan kymmenessä GP:ssa. Pisteitä hän ei kuitenkaan saavuttanut, paras lopputulos oli kahdesti saavutettu seitsemäs sija.

Toinen kausi enteili parempia tuloksia alusta alkaen. Boutsenin pistetili avautui jo avausosakilpailussa Brasiliassa, jossa hän sijoittui Arrows autollaan kuudenneksi. San Marinon GP:ssa Boutsen ylsi viidenneksi, mutta sitten alkoi tulokset heikentyä. Syynä tähän oli se, kun Arrows sai käyttöönsä BMW:n turbomoottorit. Tehoa moottoreissa oli enemmän, mutta luotettavuus ei ollut kohdallaan. Itävallan GP:ssa Boutsen sijoittui vielä viidenneksi.

Kausi 1985 käynnistyi jälleen lupaavasti. Boutsen ylsi ensimmäistä kertaa urallaan palkintokorokkeelle, kun hän sijoittui toiseksi kauden kolmannessa kilpailussa San Marinon GP:ssa. Saksassa hän oli neljäs ja Euroopan GP:ssa sekä Etelä-Afrikan GP:ssa kuudes. Kuljettajien MM-sarjassa hänen sijoituksensa oli 11 pisteen turvin 11.^[1]

Viimeinen vuosi Arrowsilla sujui edelliskausia heikommin. Boutsen jäi nyt ilman pisteitä ja palkintosijoituksia. Parhaimmillaan hän kuitenkin ylsi neljä kertaa seitsemänneksi. Neljän Arrowsilla ajetun kauden jälkeen Boutsen siirtyi hyvän tarjouksen tehneelle Benettonille.^[1]

Ensimmäiset pisteet Boutsen saavutti Benettonin autolla kauden 1987 toisessa osakilpailussa, San Marinon GP:ssa, jossa hän sijoittui neljänneksi. Pitkän keskeytysputken jälkeen Thierry palasi pistesijoille Unkarissa (4.), Itävallassa (4.) ja Italiassa (5.). Hän oli myös Japanissa viides ja kauden päätösosakilpailussa, Australian GP:ssa, palkintokorokkeella kolmantena. Kuljettajien MM-sarjassa Boutsen sijoittui kahdeksanneksi 16 pisteellään.

Toinen ja viimeiseksi jäänyt kausi Benettonilla oli Boutsenin uran paras kuljettajien MM-sarjan sijoitusta verrattaessa. Hän sijoittui neljänneksi 27 pisteellään. McLarenit olivat tuolloin ylivoimaisia muihin verrattuna. Boutsen olikin usein paras "ei-McLaren-kuljettaja", kun hän sijoittui kolmanneksi Kanadassa, Yhdysvalloissa, Unkarissa, Portugalissa ja Japanissa. Hän tuli maaliin kolmantena myös Belgian GP:ssa, mutta Benettonit hylättiin laittoman polttoaineen takia.^[1][2]

Kaudeksi 1989 Boutsen siirtyi Williamsin kilpakuljettajaksi. Alkukauden ongelmien jälkeen kuudennessa osakilpailussa, Kanadan GP:ssa, tuli vihdoin Boutsenin kauan tavoittelema voitto. Sadesäässä ajetussa kilpailussa Williams otti kaksoisvoiton, kun Riccardo Patrese ajoi toiseksi. Voitto oli myös Williamsille ensimmäinen Renault-moottereilla. Boutsen ajoi vielä kolmanneksi Unkarissa, Italiassa ja Japanissa. Kauden päätösosakilpailuun, Australiaan, tultaessa mestaruus oli jo ratkennut McLarenin Alain Prostille. Kilpailun aikana olosuhteet olivat samanlaiset kuin Kanadassa: kylmää ja märkää. Prost päätti vetäytyä kilpailusta. Ayrton Senna lähti paalupaikalta ja johti kilpailua 13 kierrosta, kunnes törmäsi Martin Brundlen autoon. Tämän jälkeen Boutsen nousi Williamsillaan kärkeen ja ajoi virheitä välttäen ruutulipulle ensimmäisenä. Kauden päätteeksi Boutsen sijoittui kuljettajien MM-sarjassa viidenneksi 37 pisteellään, joka on Boutsenin toiseksi paras MM-sijoitus.^[2]Kyseinen kausi oli pisteiden puolesta Boutsenin paras kausi.

Boutsen aloitti kauden 1990 sijoittumalla moottoriongelmista huolimatta kolmanneksi Yhdysvaltain GP:ssa. Imolassa hänen kilpailunsa päättyi keskeytykseen kärkipaikalta. Britannian GP:ssa Boutsen pääsi jälleen palkintosijalle suoriutumalla maaliin toisena. Saksassa hänen vauhtinsa oli kohdallaan, mistä osoituksena oli kilpailun nopein kierros, mutta maaliin Thierry saapui vasta kuudentana. Unkarin GP alkoi hyvin, kun Boutsen valtasi paalupaikan ensimmäistä ja viimeistä kertaa urallaan. Kilpailussa hän ajoi virheettömästi ja hän kesti Sennan ohitusyritykset kilpailun lopussa. Maalissa hän oli 0,3 sekuntia Sennaa edellä. Kauden päätteeksi Boutsen joutui luovuttamaan paikkansa Williamsilla Nigel Mansellille.^[2][3]

Boutsen siirtyi kaudeksi 1991 Ligierille, jonka autot eivät kuitenkaan olleet tallin menestysvuosien veroisessa kunnossa. Kauden aikana Boutsen ei selviytynyt kertaakaan pisteille ja sijoittui parhaimmillaan seitsemänneksi Imolassa ja Monacossa.^[3]

Ligierin vauhti parani hieman, kun se sai käyttöönsä Renault'n moottorit kaudeksi 1992. Boutsen ylsi kuitenkin pisteille vasta kauden päätösosakilpailussa Australiassa, kun hän ajoi maaliin viidentenä ja sai kaksi MM-pistettä.^[3]

Alkukaudesta 1993 Boutsen oli ilman kuljettajan paikkaa, kunnes hänet palkattiin Jordanille. Hän sijoittui kauden aikana parhaimmillaan yhdeksänneksi eikä siten päässyt pistesijoille. Hän päätti Formula 1 -uransa keskeytykseen Belgian GP:ssä.^[3]

(lihavoidut kohdat tarkoittavat paalupaikkaa ja kursivoidut nopeinta kierrosta.)

Juha Kärkkäinen: Formula 1 -tähdet: 1990-luvun kuljettajat. Alfamer, 1997. ISBN 952-5089-18-5

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Thierry Boutsen Wikimedia Commonsissa