From Wiktionary, the free dictionary
From lankiiva (“falling”) + tauti (“sickness”).
lankiivatauti
- epilepsy
|
|
singular
|
plural
|
| nominative
|
lankiivatauti
|
lankiivatavvit
|
| genitive
|
lankiivatavvin
|
lankiivatautiin, lankiivatautiloin
|
| partitive
|
lankiivatautia
|
lankiivatautija, lankiivatautiloja
|
| illative
|
lankiivatautii
|
lankiivatautii, lankiivatautiloihe
|
| inessive
|
lankiivatavviis
|
lankiivatautiis, lankiivatautilois
|
| elative
|
lankiivatavvist
|
lankiivatautiist, lankiivatautiloist
|
| allative
|
lankiivatavville
|
lankiivatautiille, lankiivatautiloille
|
| adessive
|
lankiivatavviil
|
lankiivatautiil, lankiivatautiloil
|
| ablative
|
lankiivatavvilt
|
lankiivatautiilt, lankiivatautiloilt
|
| translative
|
lankiivatavviks
|
lankiivatautiiks, lankiivatautiloiks
|
| essive
|
lankiivatautinna, lankiivatautiin
|
lankiivatautiinna, lankiivatautiloinna, lankiivatautiin, lankiivatautiloin
|
| exessive1)
|
lankiivatautint
|
lankiivatautiint, lankiivatautiloint
|
1) obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.
|
- Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 248
