valaistua

valaistua (52) (taivutus[luo])

1. tulla valoisaksi

   Salama välähti ja koko taivas valaistui.

2. (kuvaannollisesti) tulla myönteisemmäksi

   Heti Terhin nähtyäni päiväni valaistui.

3. kokea henkinen valaistuminen

   Buddhalaisen legendan mukaan myötätunnon bodhisattva Avalokiteshvara valaistui kuuntelemalla syvästi maailman kaikkea kärsimystä.

• IPA: /ˈʋɑlɑi̯sˌt̪uɑˣ/
• tavutus: va‧lais‧tu‧a

johdos verbistä valaista (konsonanttivartalo valais- + johdin -tu- + verbintunnus -a)

• kirkastua

• valaistua Kielitoimiston sanakirjassa