vaan

vaan

1. (rinnastuskonjunktio) ilmaisee vastakohtaisuutta tai edellä kerrotusta poikkeavaa

   Matkanteko ei silti nopeutunut vaan päinvastoin hidastui.

   Sovintoon ei päästy, vaan tilanne kärjistyi entisestään.

   En minä vaan hän.

2. (murteellinen) kerrottua rajoittava sana; mutta

   Mene käväisemään siellä, vaan älä jää sinne kovin pitkäksi aikaa.

   Älä vaan lue venäläisiä nettilehtiä, ettet saa sieltä disinformaatiota!

• IPA: /ˈʋɑːn/
• tavutus: vaan

vaan

1. (puhekieltä) vain

   Me käveltiin vaan vähän matkaa.

• Kahta kokonaista päälausetta erottaessaan vaan-sanan edelle tulee aina pilkku.
• Kun vaan-sanalla alkava jakso ei ole kokonainen päälause, pilkkua ei tarvitse mutta voi laittaa.

Sanan alkuperästä on useita vaihtoehtoisia selityksiä ja se liittyy läheisesti vain-sanaan. Kummankin sanan merkityksen kehitys on lähtenyt adverbista, joka on merkinnyt ’ainoastaan’. Lauseen en syö vaan juon merkitys on siten ollut jotakin sellaista kuin ’en syö, ainoastaan juon’, josta ’en syö, sen sijaan juon’.^[1]

Yhden teorian mukaan sana olisi yksikön instruktiivi vaka-sanasta.^[2]

Toisen selityksen mukaan se on yksikön instruktiivi vaja-sanasta, jolloin samoissa yhteyksissä esiintyvä vain-sana olisi mahdollista tulkita saman sanan monikon instruktiiviksi.^[3]

Kolmannen selityksen mukaan sana on vaiva-sanan epäsäännöllinen ja lyhentynyt instruktiivi.^[4]

Neljännen vaihtoehdon mukaan sana on keskiaikainen germaaninen laina, esim. keskialasaksan wan ’vain, ainoastaan; paitsi, lukuun ottamatta; mutta, vaan; toki’.^[5]

Mahdollista on myös, että sanassa yhdistyy useita eri alkuperää olevia muotoja.^[6]

• (kerrottua rajoittava sana, yleiskieltä) mutta

• vaan Kielitoimiston sanakirjassa