suhdesana
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]suhdesana (9)
- (kielitiede) adpositio, preposition ja postposition yhteisnimitys
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | suhdesana | suhdesanat |
| genetiivi | suhdesanan | suhdesanojen (suhdesanain) |
| partitiivi | suhdesanaa | suhdesanoja |
| akkusatiivi | suhdesana; suhdesanan |
suhdesanat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | suhdesanassa | suhdesanoissa |
| elatiivi | suhdesanasta | suhdesanoista |
| illatiivi | suhdesanaan | suhdesanoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | suhdesanalla | suhdesanoilla |
| ablatiivi | suhdesanalta | suhdesanoilta |
| allatiivi | suhdesanalle | suhdesanoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | suhdesanana | suhdesanoina |
| translatiivi | suhdesanaksi | suhdesanoiksi |
| abessiivi | suhdesanatta | suhdesanoitta |
| instruktiivi | – | suhdesanoin |
| komitatiivi | – | suhdesanoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | suhdesana- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |