studio

Katso myös: stúdió

studio (3)

1. tila tai rakennus jossa tuotetaan audiovisuaalista materiaalia kuten elokuvia, valokuvia tai äänitteitä

• IPA: /ˈst̪udio/
• tavutus: stu‧di‧o

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	studio	studiot
genetiivi	studion	studioiden studioitten
partitiivi	studiota	studioita
akkusatiivi	studio; studion	studiot
sisäpaikallissijat
inessiivi	studiossa	studioissa
elatiivi	studiosta	studioista
illatiivi	studioon	studioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	studiolla	studioilla
ablatiivi	studiolta	studioilta
allatiivi	studiolle	studioille
muut sijamuodot
essiivi	studiona	studioina
translatiivi	studioksi	studioiksi
abessiivi	studiotta	studioitta
instruktiivi	–	studioin
komitatiivi	–	studioine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	studio-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

• perimmiltään italian studio, "opiskeluhuone" << latinan studium, "opiskelu"

elokuvastudio, filmistudio, kielistudio, levytysstudio, studio-ohjelma, studio-opetus, studio-orkesteri, studioyhtye, studioyleisö, studioäänitys, televisiostudio, äänitysstudio

• studio Kielitoimiston sanakirjassa

studio (monikko studios)

1. studio, työhuone
2. yksiö

• apartment

studio m. (monikko studi[luo])

1. opiskelu
2. työhuone
3. toimisto (esim. lakimiehen)
4. vastaanotto (lääkärin)

studio

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä studiare

studio m. (monikko studios[luo])

1. työhuone, toimisto
2. ~ d'enregistrement äänitysstudio
3. yksiö

• studio Trésor de la langue française informatisé ‑sanakirjassa (ranskaksi)

studio yl. (3) (yks. määr. studion [luo], mon. epämäär. studior [luo], mon. määr. studiorna [luo])

1. studio

• studio Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)