Siirry sisältöön

rykelmä

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

rykelmä (10)

  1. Joukko lähellä toisiaan olevia asioita tai esineitä, rypäs

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈrykelmæ/
  • tavutus: ry‧kel‧mä

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rykelmä rykelmät
genetiivi rykelmän rykelmien
(rykelmäin)
partitiivi rykelmää rykelmiä
akkusatiivi rykelmä;
rykelmän
rykelmät
sisäpaikallissijat
inessiivi rykelmässä rykelmissä
elatiivi rykelmästä rykelmistä
illatiivi rykelmään rykelmiin
ulkopaikallissijat
adessiivi rykelmällä rykelmillä
ablatiivi rykelmältä rykelmiltä
allatiivi rykelmälle rykelmille
muut sijamuodot
essiivi rykelmänä rykelminä
translatiivi rykelmäksi rykelmiksi
abessiivi rykelmättä rykelmittä
instruktiivi rykelmin
komitatiivi rykelmine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo rykelmä-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

[muokkaa]