Siirry sisältöön

ohuus

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

ohuus (40)

  1. se että jonkin on ohut
  2. ilmakehän harvuus, alhainen paine
    Kun saavutimme lumirajan alkoi ilman ohuus jo poltella keuhkoja.
  3. (kuvaannollisesti) kapea-alaisuus, sisällöttömyys

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈohuːs/
  • tavutus: o‧huus

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ohuus ohuudet
genetiivi ohuuden ohuuksien
partitiivi ohuutta ohuuksia
akkusatiivi ohuus;
ohuuden
ohuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi ohuudessa ohuuksissa
elatiivi ohuudesta ohuuksista
illatiivi ohuuteen ohuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi ohuudella ohuuksilla
ablatiivi ohuudelta ohuuksilta
allatiivi ohuudelle ohuuksille
muut sijamuodot
essiivi ohuutena ohuuksina
translatiivi ohuudeksi ohuuksiksi
abessiivi ohuudetta ohuuksitta
instruktiivi ohuuksin
komitatiivi ohuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo ohuude-
vahva vartalo ohuute-
konsonantti-
vartalo
ohuut-

Etymologia

[muokkaa]

ohut + -uus

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • ohuus Kielitoimiston sanakirjassa