nuutuminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]nuutuminen (38)
- teonnimi verbistä nuutua
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | nuutuminen | nuutumiset |
| genetiivi | nuutumisen | nuutumisten nuutumisien |
| partitiivi | nuutumista | nuutumisia |
| akkusatiivi | nuutuminen; nuutumisen |
nuutumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | nuutumisessa | nuutumisissa |
| elatiivi | nuutumisesta | nuutumisista |
| illatiivi | nuutumiseen | nuutumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | nuutumisella | nuutumisilla |
| ablatiivi | nuutumiselta | nuutumisilta |
| allatiivi | nuutumiselle | nuutumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | nuutumisena (nuutumisna) |
nuutumisina |
| translatiivi | nuutumiseksi | nuutumisiksi |
| abessiivi | nuutumisetta | nuutumisitta |
| instruktiivi | – | nuutumisin |
| komitatiivi | – | nuutumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | nuutumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
nuutumis- | |