nimi

nimi (7)

1. käsitteen pelkistetty verbaalinen kuvaus, sovittu nimitys. Nimet luokitellaan nimisanoihin eli substantiiveihin ja luonteensa mukaisesti siellä alaryhmiin.

   Nimi viittaa johonkin tiettyyn henkilöön, paikkaan tai asiaan.

2. tietyn kielen merkki, merkkiryhmä tai muu ilmaus, joka yksikäsitteisesti merkitsee jotakin oliota, asiaa tai muuta objektia
3. asema, millaisena, joku koetaan, maine

   Hän on saavuttanut nimeä hyvänä leipurina.

• IPA: /ˈnimi/
• tavutus: ni‧mi

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	nimi	nimet
genetiivi	nimen	nimien (nimein)
partitiivi	nimeä	nimiä
akkusatiivi	nimi; nimen	nimet
sisäpaikallissijat
inessiivi	nimessä	nimissä
elatiivi	nimestä	nimistä
illatiivi	nimeen	nimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	nimellä	nimillä
ablatiivi	nimeltä	nimiltä
allatiivi	nimelle	nimille
muut sijamuodot
essiivi	nimenä	niminä
translatiivi	nimeksi	nimiksi
abessiivi	nimettä	nimittä
instruktiivi	–	nimin
komitatiivi	–	nimine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	nime-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

laina indoeurooppalaisesta kantakielestä^[1]

maine, nimeys, nimittäminen, olla nimeltään, saada nimeä

• adjektiivit: nimekäs, nimellinen, nimetön, niminen
• adverbit: nimellisesti, nimettömästi, niminä, nimissä, nimittäin
• substantiivit: nimike, nimikko, nimistö, nimitys, nimiö
• verbit: nimetä, nimitellä, nimittää

aatelisnimi, arvonimi, asutusnimi, erisnimi, etunimi, hallitsijanimi, haukkumanimi, hellittelynimi, henkilönimi, henkilönnimi, huippunimi, isännimi, kadunnimi, kauppanimi, kielennimi, kirjailijanimi, kunnianimi, kutsumanimi, kärkinimi, käyttäjänimi, köllinimi, lajinimi, lempinimi, liikanimi, liikenimi, lisänimi, maallikkonimi, miehennimi, naisennimi, nimenanto, nimenhuuto, nimenmuutos, nimenselvennys, nimenselvennös, nimenvaihdos, nimenväärennys, nimenväärennös, nimihakemisto, nimihenkilö, nimikilpi, nimikirja, nimikirjoitus, nimikortti, nimikristitty, nimikuulu, nimilaatta, nimilappu, nimilehti, nimileima, nimileimasin, nimilippu, nimilista, nimiloppu, nimiluettelo, nimimerkki, nimimies, nimimuisti, nimineula, niminovelli, nimiosa, nimiosake, nimipalvelin, nimipäivä, nimiruno, nimisana, nimisiirto, nimisivu, nimitaulu, nimitutkimus, ominaisuudennimi, paikannimi, peitenimi, perhenimi, ristimänimi, runoilijanimi, salanimi, sotilasnimi, sovinnaisnimi, sukunimi, sävelnimi, taiteilijanimi, tapailunimi, tekijännimi, toiminimi, tuotenimi, tyttönimi, työnimi, viittomanimi, yleisnimi, äidinnimi

• nimi Kielitoimiston sanakirjassa
• nimi Tieteen termipankissa
• nimi Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa
• Artikkelit 639, 3800 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

nimi

1. (taivutusmuoto) instrumentaali sanoista oni/one

nimi

1. (taivutusmuoto) yksikön instrumentaali sanoista on, ona, ono

nimi (gen nimen, pl part nimed)

1. nimi

nimi (gen nime, part nime)

1. nimi

   Mis lapsele nimeks pandi? – Mikä lapselle laitettiin nimeksi?

2. (kielitiede) erisnimi, propri

   • Synonyymit pärisnimi, prooprium

• ÕS 2013 tyyppi 20 (süli)
• SVSSK 20 (nimi)

Sijamuotoja	Yksikkö	Monikko
Nominatiivi	nimi	nimed
Genetiivi	nime	nimede
Partitiivi	nime	nimesid
Illatiivi	nimesse	nimedesse

• nimeta
• nimistu, nimestik, nimekiri
• hüüdnimi, perekonnanimi, varjunimi, eesnimi
• kasutajanimi
• nimisõna

• nimi Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)
• nimi sanastossa [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik (viroksi)

nimi (gen nime, part nimme)

1. nimi

• nimekäänüs

• Suomi-viro-suursanakirja / [päätoimittaja Valdek Pall]. – Helsinki : Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ; Tallinn : Eesti Keele Sihtasutus, 2003.
• Eesti-soome sõnaraamat / Paul Kokla et al. – Tallinn : Valgus, [1990] 2007.
• ÕS "Eesti õigekeelsussõnaraamat ÕS 2006"
• Eesti keele seletav sõnaraamat
• Eesti keele käsiraamat M 116 Käänkonnad