murtautua

murtautua (52-F) (taivutus[luo])

1. tunkeutua (luvallisesti tai luvattomasti) johonkin tai jostakin rikkomalla jotakin

   Rosvo murtautui nakkikioskiin.

   Asukkaat joutuivat murtautumaan palavasta huoneistosta.

2. tunkeutua luvattomasti hallitsemaan tai käyttämään laitetta tai tietojärjestelmää (varsinkin kajoamalla sen asetuksiin tai suojaukseen)

• IPA: /ˈmurt̪ɑu̯t̪uɑˣ/ tai /ˈmurt̪ɑut̪uɑˣ/
• tavutus: mur‧tau‧tu‧a / mur‧ta‧u‧tu‧a

• hakkeroida
• murto
• rynnäköidä
• tiirikoida

• substantiivit: murtautuminen

• murtautua Kielitoimiston sanakirjassa