monogrammi
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]monogrammi (5)
- nimikirjainsommitelma, symboli, joka on muodostettu (nimi)kirjaimista yhdistämällä
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | monogrammi | monogrammit |
| genetiivi | monogrammin | monogrammien (monogrammein) |
| partitiivi | monogrammia | monogrammeja |
| akkusatiivi | monogrammi; monogrammin |
monogrammit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | monogrammissa | monogrammeissa |
| elatiivi | monogrammista | monogrammeista |
| illatiivi | monogrammiin | monogrammeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | monogrammilla | monogrammeilla |
| ablatiivi | monogrammilta | monogrammeilta |
| allatiivi | monogrammille | monogrammeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | monogrammina | monogrammeina |
| translatiivi | monogrammiksi | monogrammeiksi |
| abessiivi | monogrammitta | monogrammeitta |
| instruktiivi | – | monogrammein |
| komitatiivi | – | monogrammeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | monogrammi- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]muinaiskreikan sanasta μονο- (mono-) < μόνος (mónos) ja muinaiskreikan sanasta γράμμα (gramma), "kuva, kirjain, kirjoitus"
Aiheesta muualla
[muokkaa]- monogrammi Kielitoimiston sanakirjassa