mira

Katso myös: Mira, míra

mira f. (monikko miras)

1. aikomus, tavoite
2. tähtäin

mira

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä mirar
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä mirar

mira f. (monikko mire[luo])

1. kohde
2. tähtäin

mira

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä mirare
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä mirare

mira f. 

1. (murteellinen) mitta (jokin suureen arvo tai mittauksen tulos)

• mjera, (murteellinen) mera

mira

1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta mir

mira f. (monikko miras)

1. tähtäin
2. aikomus