linna
 |
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]linna (9)
- asuntona tai sotilaallisena suojarakennuksena toimiva rakennus, jonka tärkeimmät osat ovat muurit ja torni
- komea asuin- tai edustusrakennus, palatsi
- Linnan juhlat
- (arkikieltä) vankila
- Nyt mua vierähän linnasta linnaan.
- (arkikieltä) vankeusrangaistus
- Teosta on odotettavissa ankara rangaistus, kolme vuotta linnaa.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈlinːɑ/
- tavutus: lin‧na
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | linna | linnat |
| genetiivi | linnan | linnojen (linnain) |
| partitiivi | linnaa | linnoja |
| akkusatiivi | linna; linnan |
linnat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | linnassa | linnoissa |
| elatiivi | linnasta | linnoista |
| illatiivi | linnaan | linnoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | linnalla | linnoilla |
| ablatiivi | linnalta | linnoilta |
| allatiivi | linnalle | linnoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | linnana | linnoina |
| translatiivi | linnaksi | linnoiksi |
| abessiivi | linnatta | linnoitta |
| instruktiivi | – | linnoin |
| komitatiivi | – | linnoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | linna- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]- perussanasta *litna
Käännökset
[muokkaa]1. suojarakennus
Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- substantiivit: linnake, linnoitus
- verbit: linnoittaa, linnoittua
Yhdyssanat
[muokkaa]hiekkalinna, Hämeenlinna, kartanolinna, kruunulinna, kuninkaanlinna, laiskanlinna, linnakundi, linnalääni, linnamajuri, linnanherra, linnankirkko, linnanmuuri, linnanneito, linnanpiha, linnanportti, linnanrauniot, linnanrouva, linnansali, linnanvouti, linnarauha, linnareissu, linnavuori, lippulinna, lumilinna, maurilaislinna, muinaislinna, pilvilinna, presidentinlinna, rauniolinna, ritarilinna, sarvilinna
Idiomit
[muokkaa]- kotini on linnani
Aiheesta muualla
[muokkaa]Viro
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]linna