Siirry sisältöön

latva

Wikisanakirjasta
Katso myös: Latva, látva

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

latva (9)[1]

  1. kasvin, tavallisimmin puun ylin osa
  2. pitkänomaisen esineen tai muodostuman uloin tai äärimmäinen osa
  3. joen tai vesistön alkupää

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈlɑt̪ʋɑ/
  • tavutus: lat‧va

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi latva latvat
genetiivi latvan latvojen
(latvain)
partitiivi latvaa latvoja
akkusatiivi latva;
latvan
latvat
sisäpaikallissijat
inessiivi latvassa latvoissa
elatiivi latvasta latvoista
illatiivi latvaan latvoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi latvalla latvoilla
ablatiivi latvalta latvoilta
allatiivi latvalle latvoille
muut sijamuodot
essiivi latvana latvoina
translatiivi latvaksi latvoiksi
abessiivi latvatta latvoitta
instruktiivi latvoin
komitatiivi latvoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo latva-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

latva-artisokka, latvakasvain, latvalaho, latvamitta, latvamätä, latvaoksa, latvapermanentti, latvavesi, puunlatva, sädelatva, tulilatva, tähtilatva

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • latva Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

[muokkaa]
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9