koite
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- koitto, sarastus, aamunkoitto
- aamun koitteessa
- (kuvaannollisesti) vuosisadan koitteessa, uuden aikakauden koite
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkoi̯t̪eˣ/
- tavutus: koi‧te
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | koite | koitteet |
| genetiivi | koitteen | koitteiden koitteitten |
| partitiivi | koitetta | koitteita |
| akkusatiivi | koite; koitteen |
koitteet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | koitteessa | koitteissa |
| elatiivi | koitteesta | koitteista |
| illatiivi | koitteeseen | koitteisiin koitteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | koitteella | koitteilla |
| ablatiivi | koitteelta | koitteilta |
| allatiivi | koitteelle | koitteille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | koitteena | koitteina |
| translatiivi | koitteeksi | koitteiksi |
| abessiivi | koitteetta | koitteitta |
| instruktiivi | – | koittein |
| komitatiivi | – | koitteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | koittee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
koitet- | |