Siirry sisältöön

koestus

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

koestus (39)

  1. koestaminen

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈkoest̪us/
  • tavutus: ko‧es‧tus

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi koestus koestukset
genetiivi koestuksen koestusten
koestuksien
partitiivi koestusta koestuksia
akkusatiivi koestus;
koestuksen
koestukset
sisäpaikallissijat
inessiivi koestuksessa koestuksissa
elatiivi koestuksesta koestuksista
illatiivi koestukseen koestuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi koestuksella koestuksilla
ablatiivi koestukselta koestuksilta
allatiivi koestukselle koestuksille
muut sijamuodot
essiivi koestuksena koestuksina
translatiivi koestukseksi koestuksiksi
abessiivi koestuksetta koestuksitta
instruktiivi koestuksin
komitatiivi koestuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo koestukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
koestus-

Etymologia

[muokkaa]

verbi koestaa + johdin -us

Käännökset

[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • koestus Kielitoimiston sanakirjassa