ir

Katso myös: IR, Ir, ír, īr

ir (2., epäsäännöllinen, taivutus)

1. mennä

   Yo voy a pie. – Menen jalan.

2. käydä

   va a universidad – käydä yliopistoa

3. lähifutuurin apuverbi, ei suomenneta

   voy a comprar – ostan, aion ostaa

   va a llover (pian) alkaa sataa

ir

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä būt
2. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin monikon 3. persoonan muoto verbistä būt

ir

1. (rinnastuskonjunktio) ja

ir

1. mennä
2. lähifutuurin apuverbi, ei suomenneta

   Agora você vai ver! – Nytpä saat nähdä!