halkoa

halkoa

1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta halko

halkoa (52-D) (taivutus[luo])

1. halkaista, jakaa

   Tila voidaan halkoa asianomistajan vaatimuksesta.

2. (kuvaannollisesti) kulkea jonkin läpi

   Vapaana virtaava Kiiminkijoki halkoo maisemaa.

   Aroa halkoo yksinäinen, kapea maantie.

   Meri kimaltelee sinisenä, aaltoja halkovat purjeveneet värikkäine purjeineen loistavat sinistä taivasta vasten.

3. tehdä halkoja

   Puiden koneellinen halkominen on nopeaa, mutta tilastojen mukaan vaarallista.

• IPA: /ˈhɑlkoɑˣ/
• tavutus: hal‧ko‧a

• lohkoa
• pilkkoa

• substantiivit: halkominen

• halkoa hiuksia – suhtautua johonkin turhan pikkutarkasti

• halkoa Kielitoimiston sanakirjassa